Haluan kehittää negatiivifilmejä E6-prosessissa. Pidän siitä, että värit ja kontrasti eivät ole niin voimakkaita kuin diafilmille kuvattaessa. On myös paljon helpompaa löytää nopeita negatiivifilmejä kuin diafilmejä. En halua skannata filmejä, vaan katsella niitä projektorin, luupin ja katselulaitteen avulla. Ongelmana on, että negatiivifilmit ovat oranssipohjaisia, eivätkä ne yleensä oikein diafilmikäyttöön sovellu. Jos diaksi kehitettyjä negatiiveja tarkastelee sinisen suotimen läpi, värit näyttävät kutakuinkin oikeilta. Voisiko oranssin väriongelman korjata jo kuvausvaiheessa kuvaamalla aina sinisen suotimen läpi? Onko kellään kokemusta asiasta? Kaikki muukin tieto negatiivifilmin käytöstä diatarkoitukseen otetaan mielellään vastaan. Onko negatiivifilmin E6-kehittäminen ylipäätään mielekästä? Olisiko järkevämpää vain pullata diafilmiä, jos loivempaa jälkeä haluaa?
Hankalalta kuulostaa. Diafilmit alkaa olla vähissä. Skannattu negahan voidaan myös esittää projektorin kautta. Eikö se olisi käytännön ratkaisu..
Kun diafilmin kehittää C-41 prosessissa värinegaksi, filmin pohjaväri on sen jälkeen oranssi. Epäilen, että väri syntyy prosessissa. Filmeissä ei varmaankaan ole paljon eroa. Kokeile.
Oranssi maski värinegassa on siihen liitetty tehtaalla jos oikein olen ymmärtänyt. Toki positiivi tai nega syntyy kehitysprosessissa molemmista värifilmityypeistä. On olemassa jokin maskiton kummajainen jota on markkinoitu värinegana mutta mikä sillä on erona diafilmiin...
WP: Cross processing It is also possible to cross-process slide film for the E-6 process in C-41, which yields negatives with a color shift and stronger saturation. (C-41 film also may be processed in E-6 yielding positive images with a strong green cast, caused by the orange mask.) Varying brands and film speeds yield different color shifts producing bright, saturated colors and high contrast. C-41 film can be processed in standard black-and-white chemicals, to produce a monochrome negative image. The negatives will typically be of very low contrast, and cloudy, partly caused by the orange mask.
Sitä se voisi olla. Mutta diafilkan ja värinegan perustava ero on kuitenkin käsittääkseni maskissa (vrt "pohjan kirkkaus") Leffan esityskopioissa tietenkin originaali negatiivi kopioidaan negatiiviksi jotta saadaan positiivi.
Leffapuolella on aivan samalla tavalla negaa ja posaa. Kopiofilkka voi olla joku loiva kääntöfilkka esmerkiksi. Duplikaattimateriaalit ovat muutenkin yleensä loivaa matskua.
Digibase CN200 (Rollei) varmaan löydätte. Ehkä jotain leffapuolen matskua. Tai ihan varmaan on. Polyesteria.
@Johannes Kyllä minustakin elokuvat yleensä kuvattiin negatiiviksi. Siis 35mm. Poikkeuksia varmaan on? Vaikka en hoksi miksi. Revelsal film Wikipedia kertoo: Reversal film is sometimes used as motion picture film, mostly in the 16 mm, Super 8 and 8 mm "cine" formats, to yield a positive image on the camera original. This avoids the expense of using negative film, which requires additional film and processing to create a positive film print for projection.
https://foorumi.kameralaukku.com/search/28747836/?q=Remjet&o=date&c[node]=38 @Tepi_78 Näistä siis puuttuu oranssimaski joten kokeilun arvoisia. Millä E-6 litkuilla muuten kehität .. tai mitä ajattelit hankkia? Leffamatskua löytää isoillakin kiekoilla joten kannattanee tutkia tarjontaa.
Miten ECN-2 prosessi eroaa C41:stä noin värinmuodostuksen kannalta? List of motion picture film stocks - Wikipedia Kodakin Vision sarjaa bongasin jopa 135 kasetteihin laitettuna. 35mm film vision | eBay ‐‐‐--------------------------------------------------------------------------------- Alkuperäiseen kysymykseen voisi arvailla että sinisellä suotimella päässee vain hiukan lähemmäs neutraalia ja varmuudella tukevasti lomoiluun. Joka filmillä on omanlainen oranssi myös. Ideasi on ainakin helposti kokeiltavissa.
Joskus 1970-luvulla jotkin USA:laiset valokuvausliikkeet myivät pakettia, johon kuului elokuvafilmi (värinega) 135-kasetissa sekä siitä vedostetut diat ja paperikuvat.
Rollei Digibase CN200 oli maskiton negatiivifilmi, mutta ei taida enää olla saatavilla. Se taisi olla jotain Agfan vanhaa matskua, joka oli purkitettu Rollein nimelle. Jostain kaapin perukoilta saattaa vielä löytyä, mutta aika vanhaa alkaa olla, jos vielä on jäljellä. Melkeinpä se on diafilmeihin turvauduttava.
Kaikki tavalliset värinegafilmit ovat melko paksuja emulsioltaan, niinhin valetaan 12-14 kerrosta ja tulos on melko puuromainen. Oikein skarppia kuvaa lienee mahdoton saada, siis diafilmiä vastaavaa. Ideahan on, että valotusvaraa pitää riittää, joten filmeissä on hidas, keskiherkkä ja herkkä kerros päällekkäin. Kaikkien herkkyyksien edut (ja haitat) samassa paketissa. Jotain vanhaa (siis tosi vanhaa) Kameralehden testiä muistelen - taisi olla niin, että labra teki suunnilleen samanlaisen kuvan jotain 15 pykälää vaihdellen valotetuista ruuduista.