Pari lähikenttäantennia tuli hankittua. Nykypäivän elektroniikalle kun on tiukat vaatimukset, että laitteet eivät saa tuottaa liiaksi radiotaajuista säteilyä. Nämä antennit kytkettynä joko oskilloskooppiin tai spektrianalysaattoriin, voidaan yksittäiseltä elektroniikkakortilta etsiä häiritseviä kohtia ja sitten tehdä ko. kortille tarvittaessa parannuksia.
Punnan kurssi alkaa olemaan sitä luokkaa, että tullut viime aikoina selailtua aika paljonkin brittien kauppoja. Onko muilla samoja ajatuksia, että lähiaikoina saattaisi tulla hyviäkin "tarjouksia"? Kuinka seuraatte, vai seuraatteko?
Minun käsittääkseni kaikissa tapauksissa riittää, että tämän vuoden puolella on tilattu. Luottokortilla ostaessa on käsittääkseni sitten se liikkuvin tekijä, missä kohtaa veloitetaan.
Ostin IMatchin ( IMatch - Organize your digital images and other digital media files easily. )uuden version, se on näköjään nyt saatu aika lailla bugittomaksi.
Viimeiset viskit saapuivat sopivasti ennen Brexitiä. Nyt pitää seurata tilannetta ja katsoa voiko Briteistä ostaa enää mitään.
Lähestyvän Joulun ja meikäläisen syntymäpäivän (sama päivä edellisen kanssa) kunniaksi tuli vielä tehtyä yksi hankinta. Nimittäin differentiaalinen mittapää oskilloskooppiin, mikä monien hyvin ominaisuuksien lisäksi tuo ennen kaikkea lisää turvallisuutta mittauksiin. Siis, kun oskilloskooppi kytketään sähköverkkoon, kytkeytyy samalla sen runko sähköjärjestelmän maapotentiaaliin. Jos mitattava laitekin on sähköverkkoon kytkettynä, voi tietyissä tapauksissa tapahtua oikosulku, kun oskilloskoopin tavallinen passiivinen mittapää kytketään testattavaan laitteeseen. Oikosulussa lievimmässä tapauksessa mittaaja vain säikähtää. Vakavammassa tapauksessa mittalaite ”räjähtää”. Vakavimmassa tapauksessa mittaaja itse heittää henkensä. Differentiaalinen mittapää siis erottaa mittapisteen ja oskilloskoopin rungon sähköisesti toisistaan, joten edellä kuvattua ei pääse tapahtumaan.
Oho, hieman yllättävää, että tällä foorumilla on tämän tyyppistä asiantuntemusta. Mutta joo, tottahan tuo. Aikanaan suositeltiin, että oskilloskoopin verkkojohto kytkettäisiin suojaerotusmuuntajaan, mutta nykyaikaisissa skoopeissa kun on hakkuriteholähteet, niin ne pitäisi kytkeä maadoitettuun pistorasiaan ja mitattava laite sitten erotusmuuntajan kautta. Tosin, monissa differentiaalisissa mittapäissä on myös varsin korkea jännitekesto (ostamassani 1 000 V) joten sekin voi olla yksi syy ko. mittapään käyttöön, jos mitattava kohde on korkeampi jännitteinen.
Tulee joskus värkättyä noiden pikkasen korkeampien jännitteiden kanssa. Nytkin posti toi vihdoin ja viimein Jenkeistä kääkäleen, kesti tulo koronan takia reilut neljä kuukautta. Lepojännite 3.9kV ja kuormitettuna 3.6kV kun saan kilkeet kasaan.
^ No juu, on sen verran elkoja ilmeisesti sarjassa, että taitaa olla hieman korkeammat jännitteet kyseessä. Mikähän lie ionisaattori tai kärpäsloukku on kyseessä…. Millä se korkea jännite tehdään, jollain kaskadi-kytkennällä tai Teslamuuntajalla tai jollain muulla? Tuollaisten kanssa kannattaa kyllä olla huolellinen, vaikka mistään suurienergisestä laitteesta ei olekaan kyse. Omissa puuhissa max. jännite on yleensä 1 300 V, mutta laitteen syötössä saattaa olla jokaisessa vaiheessa kaksi 1 600 A sulaketta rinnan, joten piirissä on jonkin verran energiaa…
Lähettimen viimeinen vaihe, ( pääteaste), Peter Dahlin muuntajalla. Tämä oli tällä erää tässä, ( väärä foorumi )