Näin juuri. Technical Pan ei taida enää olla vaihtoehto, tuota voisi sen sijaan käyttää: Adox CMS 20 II Review — Jake Horn Photography itse olen toistaiseksi käyttänyt tuota (siis II Pro) vain kinokoossa, mutta ajattelin testata myös keskikoossa. Ei jää suurennos ainakaan filmistä kiinni.
Kannattaa suoraan lähteä keskariin, jos tarve on saada paljon yksityiskohtia kuviin. Siis mikäli se mikä sulle hyvältä näyttämistä on runsas yksityiskohtien toistaminen? Tossa on kinarista 70cm korkea printti, 400 iso filmi. Skannattu Flextight X5:sella, 6900dpi eli 65MP, ja printattu puoliresoluutiolla @ 320dpi. Se näyttää ihan hyvältä sekä kaukaa että läheltä. Printterin max resoluutio on 740dpi, joka ois vaatinut 300MP. Eli 4x suuremman tiedoston. Se on jotain jota kukaan ei tee, koska se on hankalaa. Yksikään skanneri ei syydä tuollaisia tiedostokokoja suoraan kinarista. Keskarista ja laakafilkasta sellaisia voi saada suoraan skannerista jos tietää mitä tekee. Mutta sitäkään ei yksikään skannauspalvelu tee, koska se on aikaavievää. Ja on helpompi sanoa ihmisille että ette te tarvitse parempaa. Tässä kohtaa on myös hyvä miettiä, että 65MP. Mutta eihän kinarifilmissä ole databittejä ja resoluutiota kuin 14MP vai miten sitä sanottiin? Ja miltä printti näyttäisi, jos skannaisin vain 14MP ja sitten skaalaisin sen tuohon 65MP? Sössöltä se näyttäisi. Hirveältä puurolta. Sitten yrittäisin terävöityksellä saada sen näyttämään skarpilta, ja lopputulos olisi jotain vielä kammottavampaa. Toi tiedosto on myös automaattisesti terävöitetty, koska flexin softa teki sen. Samoin tekee lähes jokainen skannerisofta, joka on todella rasittavaa. Sillä on tarkoitus luoda se terävyyden illuusio, kun tiedostokoot ovat liian pieniä. Sun pitäis katsella printtejä, jos haluat tehdä printtejä. Ja miettiä sen kautta mikä toimii sulle. Kuvat on aika heikkolaatuisia, en jaksa mitään valoja alkaa asetella.
Pari huomiota: 1) puolet resosta 740 ei ole 320. 2) Olisit paljon vakuuttavampi, jos käyttäisit oikeita yksiköitä. Se dpi on eri juttu kuin ppi.
En nyt ihan ymmärrä tuota "Se näyttää ihan hyvältä...." Olet suttunegasta tehnyt suttuvedoksen. So what?
Tässä on sit toinen esimerkki, tämä on 90cm korkea printti kinarista. Skannattu 11000dpi rummulla, eli 162MP. Myös 400 iso nega. Taas kerran hyvä muistutus näille resoluutio ihmisille, 162MP kinarista? Mutta eihän siitä saa kuin 14MP kylmää raakaa dataa! Ja mikä olisi ollut lopputulos 14MP revittämisestä tohon kokoon? Aika kammottavaa. Kysymys on aika paljon siitä, mitä itse haluat. Lähtökohtana on se, että tiedostonkoko tulisi mätsätä printtikokoon. Se ei ole aina mahdollista, mutta se on optimaalia. Kinarista saa hyvältä näyttävää printtiä, suurtakin, mikäli se on se mitä sä haluat. Siis se lookki mitä haet.
Olen ynmärtänyt sen, että tulostin asettaa tulostukselle omat rajansa ja että koska printti on lopputuote, on syytä edetä sen ehdoilla. Nämähän ovat aika itsestäänselviä asioita. En ymmärrä esimerkkikuvasi osuutta tässä.
Esimerkkikuvat näyttävät sen, että tehdäkseen suurta printtiä tarvitaan suuria tiedostoja. Sekän sen, että ei ole väliä onko kyseessä "suttunega" tai "suttulinssi". Ei ole mitään maagista resoluutiota jota sä siitä negasta skannaat. On vain se filmin rakenne jota sä toistat. Tässä on testiprinttiä tuosta 1.5gigapixelin kinariskannista. Se on tulostettu 600dpi resoluutiolla. Koko kuva olisi ollut siis 2m leveä, tossa on vain yksi 1.3m korkea suikale. Se on silti vielä terävä, luonnollinen ja näyttää hyvältä. Ja miltä se olisi näyttänyt, jos olisin skaalannut sen 14MP maagisesta kinaridatan katosta? Ja kuinka hyvältä tälläinen suttukuvat kuvattuna suttu jupiter 8 linssillä suttu fomapan 200 filmille näyttäisi lasin alla 2x1.3m kokoisena?? Se on testiprintti, joka oli vielä liian tumma. Kuvat on kans aika heikkoja, kun ei ole valoa tarpeeksi nyt talossa. Kinarista saa siis hyvännäköistä muraalia jos haluaa ja jos osaa. Onko se sitä mitä kaikki haluavat? Tuskin.
Niin, tottakai suureen printtiin tarvitaan suuri tiedosto, eiköhän se oli aika itsestään selvää (eikä kukaan ole mistään maagisesta resoluutiosta edes puhunut). (EDIT: Onko sinulla tässä jokin muukin pointti?) Edelleen en ymmärrä tuota "maagista" 14 MP:tä mitä toistelet, mistä lienee peräisin ja mitä tekemistä sillä on tässä? Vielä kun kirjoitat filmin rakenteen(?) skaalaamisesta, skaalaaminen edellyttäisi jonkinlaista häviötöntä prosessia, sellaista ei kuitenkaan taida tässä yhteydessä löytyä?
Skaalaus on matemaatista suurentamista, se eroaa aika radikaalisti optisesta suurentamisesta. Toi 14MP on vain random X määrä joka on se oletettu filmin tai linssin resoluutio. Muistaakseni 14MP oli jotain jota joskus heiteltiin, ja nousiko se sitten johonkin 20-25MP oletettuun kinari max resoluutioon. Ero on vain siinä miten suhtautua filmikuvaan digiprosessissa, verrattuna siihen miten digi orginaaliin prittiä tehdessä.
Aivan, minun virheeni. Luin tekstisi maininnan skaalaamisesta väärään yhteyteen, kuvittelin sinun tarkoittavan sillä skannaamista, mitä et tietenkään tehnyt. Omaa huolimattomuuttani.
Nuo skannusesimerkit eivät tietenkään ole missään tekemisissä reaalimaailman kanssa. Joku 11000 spi on tietysti ohjelmistollisesti mahdollinen, mutta sellaisia taitaa tehdä joku Epsonin tasoskannerikin. Rumpuskannerin resoluution määrittää käytetty ilmaisinputken reikä. Jos se on ohjelmistollista resoa suurempi, on käytännössä vain pyöritetty sitä ilmaisinta samaa uraa, eikä mitään varsinaista lisäinformaatiota kerry. On hiukan vaikea ajatella, että tiedostokoon kasvattaminen ilman, että siihen saadaan kohteesta lisää dataa, olisi jotenkin eduksi asialle. Vielä vaikeampi on ajatella, että olisi jotenkin ylivertaista hankkia se tiedosto mekaanisesti kuin laskennallisesti, jos kuitenkin se informaatiosisältö on sama. Jotain uskontotieteiden tutkimuskohteiden tyyppisiä juttuja tuohon tuntuisi sisältyvän.
Jos jaksaa vaivata itseään vertailuilla niin olen itse kahlannut läpi nämä: Big Camera Comparison 36 Megapixels vs 6×7 Velvia 8x10 Film vs 150MP Digital: Can 150 Megapixels Compete? Oli hauskaa ! Kannattaa huomioida että kyseessä oleva pääkirjoittaja tekee itse rumpuskanneribisnestä, ainakin oheisena.
Hämmentävää miten yksinkertainen pointti voi mennä niin täysin ohi. Epson tasoskannerin ja rumpuskannerin optisissa poluissa on merkittävä ero, siksi niiden optinen resoluutio ei ole sama. Kuten yritin monta kertaa selittää, rumpuskannerin optininen resoluutio on korkeampi koska sen rakenne mahdollistaa sen. Siinä missä kaikki muut skannerityypit skannaavat koko filmin poikki kulkevan viivan, johon vaaditaan linssi joka kattaa sen ympyrän. Sekä valolähteen joka kattaa sen alan. Rumpuskanneri skannaa yhden pixelin kerrallaan. Kuten sanoin, se on mikroskooppi. Se on sama kuin kuvaisit osissa filmin mikroskoopin läpi ja stitsaisit siitä kokoon ruudun. Siksi se optinen suorituskyky on suurempi kuin minkään muun skannerin tai suurennoskoneen. Jos mikroskoopissa on NA 0.65 linssi, se vastaa F/0.5 lasia. Sen lisäksi oikein kollimoitu ja optiikkaan mätsäävä kondenseri joka auttaa saavuttamaan sen optiikan maksimaalisen resoluution. Itseasiassa, rumpuskanneri taitaa myös olla ainut skanneri joka käyttää kondenseri valolähdettä. Joka jo itsessään on merkittävä etu.
Mulla ei ole paljon kokemuksia järkkärillä digitoinnista vieläkään, mutta rohkenen silti olla eri mieltä työn vaikeudesta ja tarkkuudesta. Kameran kohdistaminen ei ole ihmeellisen vaikeaa tavallisellakaan kuvausjalustalla. Negatiivia pitää voida liikuttaa jossakin pitimessä joka voi olla jopa pahvia. Itse kuvasin muutaman kinodian aikoinaan D90 rungolla ja Nikkor AIS 105/1.8 objektiivilla loittorenkaan kera ihan pikapika-setupilla halogeenivalolla ja tuolin istuinosan irrottamalla johon tilalle levy aukolla. Se oli äkillinen kokeilu mutta kuinka kävikään: ei ollut mitään syytä kuvata dioja uudestaan vaan niistä sai loistavat noin 50cm leveät printit näyttelyyn. Isommat filmiformaatit kuvaisin useassa osassa mutta ei siinäkään tarvitse liioitella. Kroppikenno aivan ok. @Suolakala Tuommoisen äsken löysin. En paljoa lukenut vielä. Timon poikkitiedepalsta (Interdisciplinary Science by Timo): Köyhän miehen skanneri
Ei se mitenkään mennyt ohi. Rumpuskannerit ovat tuttuja jo niiltä ajoilta, kun niitä vielä käytettiin tuotannossa. Nehän olivat käytössä jo ennenkuin tietokoneet tulivat mukaan kirjapainotekniikkaan, suoraan valolatomakoneeseen liitettyinä. Tehtiin kuva suoraan asemoitavaksi. Siinä tekniikassa ei ole periaatteessa mitään ihmeellistä, mutta onhan se rakenne hienomekaniikkaa viimeisen päälle. Se, mitä sinä et tainnut oivaltaa, on se, ettei se optinen resoluutio ole "yksi pikseli kerrallaan", vaan se määrittyy ilmaisimen aukon mukaan. Pienempi reikä, suurempi resoluutio. Siten, valmistajien mainoksista huolimatta, rumpuskannerinkin resoluutio *käytännössä* rajoittuu sinne 4000-6000 väliin, vaikka *mukamas* voidaan ajaa surempiakin. Siinä oli se yhteys johonkin tasoskannerin rimpulaan - niilläkin voi laskettaa näennäistä resoa vaikka kuinka paljon, mutta ei se enempää informaatiota sisällä kuin se, mitä optiikka oikeasti toistaa. Toinen rumpuskannerin rajoitus on AD-muuntimessa. Skannerihan on analoginen, ja elektroniikka muuntaa tuotoksen digitaaliseksi tiedostoksi. Esim. Tangolla pyörähdystä kohti voidaan lukea 16000 pikseliä. 8-tuumainen laaka voidaan siten skannata max 2000 ppi. Toki sekin riittää vaikka mihin, mutta rajoitus sekin on periaatteessa.