Askarruttaa aika lailla, voinko julkaista ottamaani kuvaa ei-kaupallisessa näyttelyssä. Kuvassa kaksi n 4-6 v lasta äitinsä kanssa siunauskappelissa. Kuvassa tiukka rajaus, vain ko henkilöt näkyvät kuvassa, lapsia ei voi tunnistaa, äidin voi. Olen saanut luvan kuvata ko tilassa. Kuva ei ole mitenkään loukkaava ja kuvassa pyrin tuomaan taiteellista näkemystä ja sen hetkistä tunnelmaa esiin. Kuvan otettu n 5 vuotta sitten, eikä minulla ole enää tilaisuudessa olleiden henkilöiden yht.tietoja, joilta voisin lupaa kysyä ko kuvaan. Yleensäkin olen hyvin varovainen näissä asioissa... Mitä sanovat alan asiantuntijat? Jätänkö pois näyttelystä?
Mikä jutussa askarruttaa? Siis minkä epäilyn suhteen pohdit julkistamista? Puhtaasti lakiteknisesti taitaa olla niin, että kirkon tilaisuudet ovat julkisia, ja jos sinulla on vielä ollut lupa kuvaamisen, niin sen suhteen olet vahvoilla. Muita näkökulmia tietysti on sitten yksityisyyden suoja, joka ehkä on ehkä ei otettava huomioon. Kuvauksen mukaan kuva ei sisällä mitään kovin kriittistä senkään suhteen. No, odotellaan niitä asiantuntijan lausuntoja... P.S. Termi "julkaiseminen" tarkoittaa kappaleitten saattamista yleisön saataville. Jos kuva on näytteillä, mutta ei myytävänä, on lakitekstin sana "julkistaminen".
No, käytin väärää termiä epähuomiossa...siis julkistaminen on oikein. Siksi kysyn, kun en ole tällaisen asian kanssa aiemmin joutunut tekemisiin.
Olet siis "saanut luvan kuvata ko. tilassa". Mitä tämä tarkoittaa? Keneltä? Oleellista lie ihmisten esittäminen julkistettavissa kuvissa loukkaavissa yhteyksissä eikä heidän tunnistettavuus. Toistaisin myös Sakken kysymyksen. Mutta koska siihen ei vastattu, ehkä asia on jo selvinnyt? Jokainen joutuu itse päättämään mitä kuvia julkistaa. Näyttelyn kuvia kannattaa (monesta muustakin syystä) näyttää valituille henkilöille etukäteen. Jonkinlaista kuratointia. Miksei vaikka foorumillakin, tuskin ne siitä niin kuluvat.
Miksi erityisesti vanhempien kuvien kohdalla? Tämähän taitaa olla alunperin Lex Hymy. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen – Wikipedia ("Teon tunnusmerkistön täyttymisessä ei ole olennaista asianomistajan henkilökohtainen kokemus kärsimyksestä tai halveksunnasta." )
Minua pyydettiin kuvaamaan tapahtumaa, joten katson, että silloin minulla oli lupa kuvata siellä. Näyttää nyt siltä, etten ala enempää enää kyselemään, teen vastausten pohjalta oman päätöksen ja käytän omaa harkintakykyäni. Tarkoitus oli vain hieman tiedustella ns yleistä, hyväksyttävää käytäntöä ja saada jotain vahvistusta omille ajatuksille, kun en ole tämän puolen asiantuntija. Kiitokset vastauksista!
Ihan sama tuoreilla kuvilla. Miksei olisi? (ret) (Kyllä mä ton Wikipedian lauseen ymmärrän kun sen esityksen lukee kokonaan. Toki noin voit sanoa tuosta lainaamastani, ei siinä mitään.)
Toki. Mutta veikkauksia riittää ja vahva olisi myös mielenosoittajan valinta mennä kadulle jossa hän on "perkeleen vapaata riistaa" kuvaajille aivan perinteiden ja luultavasti kai ennakkotapaustenkin mukaan. Tässäkään tapauksessa tunnistettavuus ei ole juttu eikä mikään jollet ole julkisuuden henkilö ja vaikka olisit niin siinä pätee hiukan eri meininki. Hauska ajatus tuo maskittomuus... saako mielenosoituksissa edelleen naamioitua maskin taa? Entä mellakoissa? sark.
Mielenosoituksesta hautajaisiin, jotka ovat yleensä osallistujien intentioltaan hyvinkin erilaisia kuin mielenosoitukset. Ei tosin aina. Mutta kuitenkin olisihan se metkaa jos kappelissa papparaasit väijyisivät kuin kadulla. Surunaamari päässään jahtaa suruhuntua.
Niin mitä viitekehyksiä sitten olisikaan. Valokuvanäyttely galleriassa/kirjaston aulassa, dokumentaarinen tai muunlainen. . Kuvitusta Suomen Kuvalehden tai Voiman artikkeliin 2021 joka käsittelee koronavuotta 2020. Julkaisijalla on tietenkin vastuunsa kuvantekijän lisäksi. En kuitenkaan kokisi heikkoutta ja kuvasarjastani itsesensuroisin kuvaa, vaikka kuvassa olisi vain yksikin henkilö naamoineen. En ainakaan sen takia että naama näkyy. ed. Tää tuli varmaan jauhettua riittävästi molemmin puolin? Ilman esimerkkejä ei kannata enempää. Toinen etsii syytä loukkaantua ja toinen ei ymmärrä loukkaamisen intentiotakaan tai sitä ettei yksilö voi seistä itsensä puolesta, suoraselkäisenä, kadulla. P.S. En todellakaan kannata maskien kieltämistä. Lisää ydinvoimaa Suomeen - eduskunta päätti luvista alle tunnissa - Suomenkuvalehti.fi
Ei ole. Tässä tapauksessa olennaista nimenomaan _ei_ ole asianomistajan käsitys kokemastaan kärsimyksestä: "Lain valmisteluasiakirjojen mukaan rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun teon "yleisesti ajatellaan aiheuttavan kärsimystä suurelle osalle sellaisista ihmisistä, joihin se kohdistuu"" Laajemminkin tietysti näyttövelvoite on asianomistajalla eikä vastaajalla.
Sorry jos sekoitin selkeät ajatukset. Tässäkään ei voi sanoa väärää tai oikeaa jos ei ole tahtoa sellaista edes nähdä. Yritetään vain vääntää lakiteksteiksi toistemme virkkeitä. Lakienkin takana on tärkein joka ei ole kirjain vaan tarkoitus. Puhumattakaan muista teksteistä!
Asianomistajan tulee näyttää toteen, että teko oli sellainen, että sen "yleisesti ajatellaan...." ja niin edelleen. Tottakai asianomistajan täytyy esittää kanteelle jotkut perustelut. Syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Jos ihmistä vastaan esitetään syyte, on syyttäjän asia näyttää se toteen, ei syytetyn asia todistaa syyttömyyttään. Jos toteennäyttö ei onnistu, on syytetty syytön. Eikös tuo ole aika lailla koko oikeusjärjestyksemme ytimessä? EDIT Vai olenko ymmärtänyt tästä keskustelusta jotakin olennaista väärin? Se on aivan mahdollista, ja siinä tapauksessa pyydän nöyrästi anteeksi motrikselta.
Siis missä kohdassa olin väärässä: siinäkö että ettei syyllisyyttä näytetä toteen, on syytetty syytön? Onko ajatuksesi se, että ellei syytetty voi todistaa syyttömyyttään, on hän syyllinen vaikkei syyllisyydestä ole näyttöä? Toisin sanoen että pelkkä väite riittää? Sellainen olisi kovin merkillistä oikeudenkäyttöä. EDIT Ehkä ilmaisen asian epäselvästi: Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ® ellei ole olemassa "todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi." on syyttäjän jätettävä syyte nostamatta.