Digille pitäisi löytää kaveriksi filmijärkkäri. Löytyykö vielä kameroita joiden hintaa tämä ihmisten filmi innostus ei ole nostanut pilviin? Paria kameraa katsonut eli Rolleiflex SL35, Leica R3 Safari versio ja Nikon F2a. Löytyykö näistä kokemusta? Löytyykö muita seuraavilla spekseillä: Kestävä eli mahdollisimman hyvin tehty Valovoimaisia kiinteitä saatavilla suht edullisesti Valotusmittari kamerassa ja mieluusti nykyaikaisilla paristoilla toimiva Plussaa messinki rungosta Musta väri Eli saa heittää ehdotuksia. Hinta luokka rungolle ja vähintään yhdelle valovoimaiselle kiinteälle noin 500€
Mainituista ainoa järjellinen on Nikon F2A. Kestävä ja toimiva, lisävarustevalikoimaa löytyy, jos sattuu tarvitsemaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että uusimmatkin ovat 40 vuotta vanhoja, mikä on hienomekaniikalle korkea ikä. Ainakin voitelyöljyt ovat härskiintyneet Uudemmatkin Nikonit mahtuvat budjettiin. F3, F4, F5, F100. Objektiivejahan noihin on maailma täynnä, Saksan eBayssa just nyt 18000 kpl omalla brandilla ja piraatteja ehkä saman verran. Satasella saa uusia ja 50 eurolla käytettyjä, jos halvinta hakee.
Rolleista ei kokemuksia, mutta muuten Saken kanssa samalla linjalla: vanha sähkö-Leica on nounou. F2 toimii, noin pääsääntöisesti, ja optiikkaa löytyy. Tällä hetkellä on itse asiassa Huuto.netissä myynnissä F3 + Nikonin 35-70/3,5 zoomi, osta heti 300/ehdota hintaa. Ei ole minun, joten en tiedä toimivuutta/kuntoa, enkä tiedä, onko F3:ssa messinkirunko mutta väri on musta. Siihen vielä vaikka valovoimainen 50-millinen kaveriksi niin vielä pysytään asetetussa budjetissa. Topi
Olympus OM-2 ja Zuiko 50 mm 1,4 on hyvä eikä kovin kallis yhdistelmä. Itselläni mm yksi katu-uskottava leicamaisesti kulunut musta runko jossa messinki loistaa kivasti kulmissa. Pieni koko ja iso hyvä etsinkuva tämän valtteja, niin ja paristoja saa.
Mullahan on noi kaikki... Tai no R3 ei ole Safari vaan noku. R3 on kivan pehmeä laukaisu, mutta muuten ergonomia jää kyllä jälkeen Nikonille. SL35 ei ole muuta kivaa kuin perinteinen nimi. Ja mun on kuollut käytön puutteesta. Mutta sopii silti hyvin stuttgartilaisen auton rekvisiitaksi. F2 toimii noista varmimmin, laseja saa helposti, eikä ole kalliita. Tosin itse valitsisin käyttöön ennemmin F3'sen, se nyt vaan on valovuoden F2'sta mukavampi kamerana, mutta ei silti nippelihirviö kuten F4, jota en tullut koskaan ostaneeksi F-F2-F3 sarjan jatkeeksi. Ei ollut tarvetta, seuraavaksi mentiin rakeista pikseleihin.
Yksi Nikon F2 pitää aina olla talossa. Minulla taisi olla eka joskus -75 tai niillä main. Silloin tällöin olen myynyt ne pois, mutta aina on tullut hankittua toinen tilalle. Nykyistä en taida myydä, ostaisin taas kuitenkin toisen. Voi siis sanoa, että kokemusta on F2 mallista, kun semmoinen on ollut yli 40 vuotta
Mitä rimpuloita sä olet hankkinut? Minulla ei koskaan ole yksikään Nikon hajonnut - eikä yksikään Canon pysynyt kunnossa. Canonin digirunkojakin oli aikoinaan neljä. Viidettä ei tule, ei koskaan.
Nikon F90x ja FM siis ei FM2 (enää) Ykskään Canonin digirunko ei oo hajonnut mistään. FilmiCanonia en oo omistanut. Digi-Nikoni oli SURKEE.
Pentax K1000 on mulla ostolistalla kun saan ostohousut jalkaan. Erittäin pelkistetty ja kuulemma " pomminvarma" . Yllättävän kovissa hinnoissa pyörii kuten kaikki filmikamerat tätä nykyään.
F90 taitaa olla sitä rimpulasarkaa, mutta FM2 pitäisi olla aika kestävä. Minulla muistaakseni on yksi kaapissa. DigiCanonit olivat kaikki ekologisia malleja, siis "luonnossa itsestään hajoavia".
Ei pelkistetty, vaan perusmallin riisuttu versio, extreme-halppis kehitysmaa-kamera. Pomminvarma? Ennemmin sanoisi, että eihän se voi mennä rikki, kun siinä ei ole mitään. Eikä sitä kukaan ostanut ahkerampaan käyttöön, joten useat jääneet sopivan pienelle käytölle. Prakticassa olisi sentään Ostalgiaa, jos karuutta hakee, eikä maksa paljoa.
Kuten vaikkapa autoissa. Vanhemmissa monikaan sellainen härpäke ei voi mennä rikki, joista uudemmissa on jatkuvaa riesaa. K1000 on mekaaninen ja luotettava laite. Toimii ilman sähköä, paitsi valotusmittari. 3 miljoonaa ostajaa, 20 vuotta valmistusta. Aika vähän on kameroita. jotka siihen yltävät. Nyt ei tule mieleen yhtään toista kameraa, jota olisi sellaisenaan valmistettu 20 vuotta, mutta varmaankin joku pian kertoo. Muuten, on siinä jotain, mikä monesta nykykamerasta taas sitten puuttuu: salamapiuhan liitin. Ainoa, missä ehkä on säästetty liikaa, on virtakytkimen puuttuminen. Linssin tulppaa kannattaa käyttää, ettei patteri kulu ennen aikojaan.
Sekä Canon:in että Nikon:in tuotteita valmistetaan niin valtavia määriä, että eipä ihme, jos joskus lopputestauksesta pääsee läpi jokin yksilö, jossa on jonkinlainen laatuongelma. Joistakin yksittäisistä kokemuksista ei ehkä kannata tehdä kovin laajoja päätelmiä kokonaisen tuotemerkin tuotteiden yleisestä luotettavuudesta suuntaan taikka toiseen. Täällä on ollut kymmenkunta Canon-merkkistä kameraa, kaikki uutena ostettuja sekä filmi- että digimalleja. Yhdessä filmi- ja yhdessä digirungossa oli jo tehtaalta tullessaan vikaa, jotka sitten takuuna korjattiin. Sen jälkeen niissä ei enää esiintynyt ongelmia. Nikon-merkkisistä tuotteista ei täällä ole kokemusta. Eiköhän nuo molemmat mainitut tuotemerkit ole valmistuksen laadun suhteen aivan riittävän hyviä...
Niinpä. Oli vain huonoa tuuria, että sattui niitä ongelmaisia yksilöitä neljä peräkkäin Ja hyvää sitten toisaalta, ettei 15 Nikoniin sattunut yhtään. P.S. Lens rentalin blogissa oli aikanaan juttu Antarktiksen matkalta. Mukana oli monenlaisia kameroita. Kaikki Leicat lakkasivat toimimasta jo menomatkalla, Canonit perillä. Nikonit toimivat koko matkan ajan.
Joo, FSU-maiden protot on livenneet museoiden sijaan sijoituskohteiksi, noita erilaisia protoja löytyy ebaysta aina. Mutta mites olisi B200, siinä on oikein retroa näköä, ja käsittääkseni lasitkaan olleet huonoja. Toiminnasta en sano mitään, ei ole kokemusta. NL-kamerat ovat valitettavasti joko huonoja laadultaan tai käytöltään, usein jopa molempia.
Varmaan minäkin kuvaisin vielä Nikonilla, jos D200 olis esitelty ennemmin. D100 oli niin surkea että oli pakko vaihtaa merkkiä. En kyllä muista yhtäkään hyvää kuvaa mitä Nikonilla olisin ottanut, ehkä yhtä lehden kansikuvaa lukuunottamatta...
No, enpä tiedä mistä tuo kertoo, mutta jos tuolla perusteella tekee joitakin päätelmiä koko Canon-tuotemerkistä, niin se kertoo ainakin päättelijän itsensä osalta melkoisesta suhteellisuudentajun puutteesta. Onneksi kameroita harvoin käytetään missään ”elämää ylläpitävissä” yms. jutuissa, joten yleensä kameran hajoaminen tuottaa lähinnä kuvaajalle jonkinlaista mielipahaa, mutta ei sen vakavampaa. Joskus teollisessa tuotannossa voi päästä suuriakin määriä piiloviallisia tuotteita markkinoille. Aikanaan itse jouduin viran puolesta selvittämään, miksi eräs pitkään valmistettu ja luotettavaksi todettu elektroninen laite rupesi yht’äkkiä asiakkailla hajoilemaan varsin suuressa määrin. Asian tutkiminen oli hieman hankalaa ja työlästä, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen sain selville, että syynä hajoiluun oli kiinalaiset väärennetyt puolijohdekomponentit. Komponentit oli ostettu luotettavalta alan toimittajalta, mutta jotenkin sinne heille oli saatu väärennöksiä ujutettua. Päällisin puolin ko. komponentit näyttivät siltä miltä pitkin, mutta komponentin kuoren avaamisen jälkeen huomasi, että puolijohteessa olevan piipalan koko oli noin neljäsosan siitä, mitä olisi pitänyt olla. Liian pieni piipala ei kestänyt niin paljon lämpöä kuin oikean komponentin olisi pitänyt kestää. Tuotteen lopputestissä tätä ei huomattu, kun testissä eivät ko. komponentit joutuneet aivan äärirajoilleen. Jatkoa ajatellen testaukseen lisätiin sitten ns. vanhennus, jolloin em. tyyppiset ongelmatkin tulevat jo testauksessa esiin.