Le Bureau. Loistavaa vakoiludraamaa Ranskan maalta. Ajankohtaista ja toden tuntuista eikä tarpeetonta toimintaräiskimistä ameriikan malliin. Loistavat näyttelijät. Löytyy Areenasta.
Ok, kiitti vinkistä. Nyt reippaasti toistakymmentä jaksoa ahmineena... Kyynistä ja koukuttavaa, ettei vaan olisi käsikirjoitettu keinoälyn avustamana ja tietylle kohderyhmälle suunnattuna? Tukahduta tunteesi, älä luota keneenkään, joka puolella on pelkkiä vihollisia. Uponnee kuin kuuma veitsi verkkojen arkipäivään. Haasteita haasteiden perään, pariisilaisten "avatarten" kaksoiselämää reaaliverkoissa. "Varmuuskopioiden varmistuksia", tarkkoja toimintaohjeita erikoistilanteissa, kerrasta poikki elämää, tai korkeintaan boonuspisteillä uusi, vähän hankalampi reaalielämä. Todennäköisesti joissain kehitysmaissa elämä onkin vähän tuon kaltaista selviämistä, päivä kerrallaan. Jos siis miehen elämä perustuisi pelkoon, ja naisen elämä väkivaltaan, henkiseen tai fyysiseen? Mulla on tapana uppoutua tunnetiloihin mukaan liiaksikin, julma sarja. Voi olla, jotta kun oon suorittanut kaikki 40 jaksoa, mielipiteeni taas kerran muuttuu hetkeksi? Lopullisesti? Pääsenkö uudelle länsimaiselle levelille? Palataan asiaan tarvittaessa. Toisaalta, oishan sitä elämässä muutakin, vaikkapa Eeron ehdottamaa linnunlaulua. Pienempiä elämyksiä juuri nyt etuoikeutetusta elämästämme? Tiedä vaikka ens kierroksella me oltais kastittomia Intialaisia? Vaiko? Josko nautittaiskin pienesti, reilusti ja kohtuudella?
Arjen arkkitehtuuria, syklejä, copy/modify/paste-kulttuuria? Kaupunkia muuttaneet rakennukset Jatkoa odotellessa, mielenkiintoa herättävä ensimmäinen osa...
Inspiraatioita, oivalluksia, sitkeyttä, nojatuolimatkoja... (8-osainen sarja areenassa) Taiteilijoiden mielimaisemat
Klassisia animaatioita, slurps... (pikapätkiä areenassa) Syötävät sävelet: Soiva keittokirja | Syötävät sävelet: Soiva keittokirja: Paganinin aivoraviolit