On toki, mutta jos Mju-II:sta maksetaan liki 300 euroa, niin kyllä siinä ostetaan ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin valokuvauslaitetta. IMHO
Joo, myin omani 30€. Oli joskus reisitaskukamerana, mutta laatu ei oikein riittänyt myyntikuviin niin heivasin laatikonpohjalle. Ongelmajätettä se minulle oli.
Jotkut kamerat vaan sopivat paremmin käteen ja silmälle -yksilöllisesti - mutta M4, Olympus OM ja Minoltan filmirungot ovat itselleni mieluisimmat. Ja niiden ergonomia, viimeistely ja mekaaninen toiminta sen tasoista ettei tänään enää tapaa.
M4 en ole päässyt ikinä käyttämään mutta M6 ja M6 ttl kameroita olen. Mikä tuossa M4:ssä on niin poikkeavaa verraten esim M6? Ja lisätään että tämä ei ole mikään piruilu vaan haluasin tuon tietää kun en ole noita päässyt vertailemaan?
Minullakin on kaksi tuollaista kemeraa jotka eivät sähköä käytä yhtään. Ne ovat keskenään varsin erilaisia. Mamiya RB67 ja Fed-3 RB67:llä olen kuvannut enemmän kuin yhdelläkään toisella filmikamerallani. Fedin ostin aikanaan itämailta matkamuistoksi, mutta ajoittain sitäkin verrytän.
Mulla oli m6 muutaman vuoden ja nyt ollut m4 6 vuotta. M6 on kiva, mutta m4 on eri kaliiberia. Vaikea selittää, voi olla tunnepuolenkin juttu.
Totta, siksi pitää olla myös Hasselblad. Ja toimii se FM kin ilman pattereita, jopa pidempään kuin kuvaaja.
Joo. Niinkuin täälläkin on muutama jo todennut, niin on hankala ymmärtää sellaista ajatusta kuin "väärä hinta". Yleensä järkevästi toimiva myyjä pyrkii mahdolisuuksiensa rajoissa maksimoimaan kauppahinnan ja ostaja minimoimaan. Kun molempien halu ja tarve tehdä sopimus kohtaa, syntyy kauppa. Yksittäinen kauppa voi toki aina perustua toisen osapuolen vähäiseen ymmärrykseen, mutta yleinen hintataso vähänkin laajemmassa markkinassa ei sentään koskaan. Miten täten syntynyt hintataso voisi olla "väärä", oli se sitten filmikamera, talo tai auto? Toki näin syntynyt hintataso vaihtelee ajan saatossa, niinkuin filmikameroidenkin kohdalla olemme saattaneet havaita, mutta kyllä se kysynnästä ja tarjonnasta tälläkin kertaa johtuu. Uusia vanhoja filmikameroita ei markkinoille voi tulla, vanhoja koko ajan vähän poistuu ja kysyntä tuntuu taas tässä ajassa tällä hintatasolla vaan pienesti kasvavan tai ainakin pysyvän vakiona, eritoten parempien laitteiden. Ei tarvita kummoista kauppatieteilijää miettimään miten hinnan käy, niin kauan kuin laitteiden käytettävyys, lue toiminta ja filmin saatavuus, pysyy kohtuullisella tasolla.
Tämä periaate lienee kaikille selvä, mutta mitä hintojen jyrkkä nousu tekee filmille kuvaamiselle? Alkaa vaikuttamaan siltä, että kameroita hankitaan keräilymielessä, ja keräilykameralla kuvaillaan vähän, jos ollenkaan. Tämä taas vaikuttanee filmien ja kemioiden myyntimääriin, eli lupaavasti alkanut elpyminen tällä saralla tyrehtyy tai hidastuu, juurikin esittämäsi markkinatalouden lainalaisuuden mukaisesti. Tämä minun mieltäni pahoittaisi.
Ehkä ei niinkään ole väitetty hinnan olevan väärä, vaan enemmänkin keskusteltu siitä, millä perusteilla kysyntä muodostuu ja mitä siitä seuraa.
Minusta aika hassu ajatus,että ihmiset toimisivat loogisesti. Esimerkkinä vaikka wc paperin hamstraus. Nyt jotkut tollot joutuvat myymään hamstraamaansa paperia alennuksella, kun pitää saada kotiin tilaa elämiseen.
Joissakin tapauksissa helppokin ymmärtää. Jos hintataso perustuu johonkin itse tuotteeseen ja sen käyttöön liittymättömään juttuun, vaikkapa somehypetykseen, on se sillä kertaa väärä. Vaikkapa Lidlin lenkkarit - hinta kaupassa realistinen 15 euroa, jossain sitten myynnissä satasen pyynnillä.
Uusklassinen koulukunta, mikä edelleenkin on taloustieteen johtava suuntaus, kuitenkin olettaa ihmisten tehdessään konkreetteja valintoja toimivan rationaalisesti.
Itse asiassa tuossakin tapauksessa jos kauppa syntyy hinta perustuu ostajan haluun ostaa, eli kysyntään ja tarjonnan niukkuuteen.
Toisaalta, uusiakin saa edelleen. Käyttöön en ostaisi Nikon F-mallia 60-luvulta, koska uuden FM:n saa 500 egellä. Nikon F6 on sitten hiukka isompi investointi, aika tarkkaan saman hintainen kuin M7. Leica M4 lienee edelleen halvempi kuin uusi M7, mutta se M7 on 50 vuotta vähemmän käytetty. Sama tietysti koskee mallia M-A. Jos oikeasti kuvata haluaisin sellaisella, olisi valinta aika selvä. - Ja jos mittaetsin on pakkomielle ja Leica kallis, on Voigtländer Bessa R4M aika kiva sekin. Halpispuolellahan uusia kameroita on paljonkin tarjolla, kaikenlaista Dianaa ja Lubitelia, taiteen tekemisestä kiinnostuneillehan nekin ovat kova juttu.
Keräilykohteet ovat sitten aina eri juttuja. Tossa naapurilla on 30-luvun alustalle rakenneltu Rolls-Royce tallissa, mutta ei sillä työmatkoja ajella. 27-litrainen V12 vie kuulemma 700 litraa satasella, joten vaikka bensan hinta on hiukan laskenutkin, pitäisi tienestien olla melko hyviä, jotta duuniin kannattaisi ajella.