On toki. Vielä 70-luvun alussa niin tuli tehtyä. Kokemusta latauslaitteistakin on, mutta, kappas, tosiaan, siitähän on jo puoli vuosisataa. Ovat saattaneet vaikka kehitttyä.
Jokin aika sitten laskeskelin, että useimmiten käyttämilläni filmeillä säästö tulisi niin vähäiseksi, ettei maksa vaivaa. Isot pojat ovat kertoneet, että sitä vaivaa voi olla kaikenlaista, pölyä ja roskia filmiin, vaikeuksia filmin kiinnittämisessä, huonolaatuisia kasetteja ja kaikenlaista. Ehkä vain peloittelivat pientä. En siis ole koskaan kokeillut
Ei siitä iso vaiva ole. En ole huomannut tuollaisia vaivoja, joita luettelit. Mutta toisaalta, ei siinä sitä säästöäkään taida paljoa tulla. Minulla on tuo latauslaite tuossa valmiina, jos haluat joskus lataamista kokeilla. Samassa kaupungissa asutaan.
Helppoa ja kätevää. Juttuja löydät foorumin arkistosta. Hinnaltaan muuttui muutamin laaduin jopa kalliimmaksi (!) kuin valmiit kasetit kymmenisen vuotta sitten, mutta laske itse mitä on tänään tarjolla. 100 jalkaa 30,5 metriä riittää 19 täyspitkään. Tietenkin yksi etu on myös vapaapituiset pätkät.
SE on hieno etu, itseään kunnioittava valokuvaaja ei saa 36 ruutua edes kuukauteen näin kärjistettynä...toki riippuu missä asuu
Joo, tuossa laskeskelin Nordfoto Versandin Fomapan 400 hinnoilla, että 19 rullan saannon mukaan laskien yhden 36 kuvan itse puolatun filmin hinnaksi tulisi n 2,21 e, kun se 10 filmin paketeissa ostettuna maksaisi 3,60 e. Postikuluja en huomioinut tässä, kun laskin vain hintaeroa. Jos kuvaa vuodessa 100 rullaa, vuosisäästö olisi 140 e, kolmessa vuodessa 420 e. Kasettien hintaa en huomioinut tässä. Bulkkifilmin latauslaitteen saisi Ebaystä ehkä 35 e hintaan posteineen. Onko kannattavaa vai ei, jääköön jokaisen pääteltäväksi.
Kinofilmistä on helppo kehitellä pätkittäin. Rullafilmistä vähän hankalampi.....sitäkin on joskus harrasteltu.
Säästö on absoluuttisesti pieni ja suhteellisesti vielä pienempi. Kasettien kanssa on omat ongelmansa, ellei ole onnistunut saamaan käsiinsä uudelleenladattavaksi tarkoitettuja. Tavallisiakin voi toki käyttää, mutta niitten kiinni pysyminen on aina herrassa. Kaikki mallit eivät ole helposti ehjänä aukeavia. Jos johonkin projektiin tai harjoitteluun tarvitaan kymmeniä rullia filkkaa, niin alkaahan siinä olla se kustannuskin mukana. Toinen juttu, jos johonkin tarvitaan vain pari ruutua, ja ne pitää kehittää heti, on lyhyt pätkä tietysti kätevä. Silloin joskus puoli vuosisataa sitten, kun koulussa ei ollut joka luokassa dokumenttikameraa ja videotykkiä (voitteko kuvitella sellaista aikaa), tehtiin opetuskäyttöön dioja reproamalla. Agfaorthoa vaaksan pätkä, muutama valotus ja kehityksen kautta diakehyksiin. Neganahan se näkyi, mutta näkyi. Jos aikaa oli, kääntökehitys positiiviksi. Technical Pan kirkaspohjaisena kyllä tuotti hienoja mustavalkodioja. Yliopistolla oli Exaktat tarkoitusta varten. Niitten etu oli, että ottopuolellekin voi laittaa kasetin. Filmi kulki siis kasetista kasettiin, eikä takaisinkelausta tarvittu. Ei ollut niin noko nuukaa, oliko filkka puolalla kiinni vai ei, kunhan sisälle kasettiin meni.
Minä muistaisin että jo 90 luvulle tultaessa mitään filkkoja ei enää myyty avattavissa ja suljettavissa kaseteissa. Nykyään sellaisia kuitenkin myydään erikseen tyhjinä kasetteina. Aikoinaan 80 luvulla ihmettelin kun joku kertoi käyttäneensä niitä kertakäyttöisiä metrifilkalle. Oli minusta järjetöntä puuhaa ja riskinottoa. Ilfordilla oli parhaat kasetit ennen kuin ne vaihtuivat kertakäyttöisiksi.
Oma lukunsa on toki Nikonin ja Leican kasetit. Mutta nehän ovat tiettyihin kameroihin tehtyjä eikä filmien mukana myytyjä. Niissä ei ole sitä vaaraa, että samettiin joutuisi jokin naarmua tekevä hiukkanen, koska niissä on mekanismi joka avaa ja sulkee raon.
Itse puolaamalla saa sen pituisia kuin haluaa. Jos kuvaat reissussa 15 kuvaa per päivä, voit puolata 15-ruutuisia ja kehittää päivän päälle. Helppoa se on. Ennen siitä tuli reippaat säästötkin. Nykyisestä hintapolitiikasta en osaa sanoa, josko joku muu olisi kaventanut tuota hyötyä.
Kasetti avataan kameran sisällä. Filmi tulee silloin isosta raosta. 1 ja 2 : File:135 cassettes 2.jpg - Wikimedia Commons Kasetteja on paitsi mittaetsinmalleihin myös Nikon F ja ehkä myös F2 ? Leican kasettien yhteensopivuus päättyy kai johonkin M4 versioon tai miten se olikaan.. ellei sitten modifioi ja vaihda pohjalevyä kameraan. (6 näkyy olevan kertakäyttöinen)
Isot pojat väittivät, että isossakin raossa voi olla hiekkaa. Mutta joo, jos tuollaisia olisi uusia ja toimivia, niin varmastikin käteviä.
Olen käyttänyt bulkkifilmiä viimeiset 5 - 10 vuotta (tietysti muutakin) ja samoja kasetteja monta kertaa eikä mielestäni ollut ongelmia naarmujen kanssa. On ollut tapana aina puhaltaa ne paineilmalla ennen uudelleen latausta. Tuleehan siinä tietysti jokunen euro säästettyä kun lataa itse, mutta minulle tuo näpertelykin on ihan kivaa puuhaa ja on yhtä tärkeä tekijä kun mahdollinen säästö. Minulla on "Day roll" merkkinen laturi ja sillä on helppo ladata. Olen ymmärtänyt että jos meinaa käyttää Leican IXMOO kasetteja täytyy hankkia siihen tarkoitukseen sopiva laturi, jossa on tuo kasetin "avausmekanismi", omassa sitä ei ole.
Leican IXMOO-kasettien lataamiseen ei tarvitse latauslaitetta, lataaminen käsin onnistuu hyvin. Sormituntumalla sain joka kerta haluamani noin 30 ruutua kasetteihin. Käyttäisin näitä edelleen, Mutta Leica MP ei näitä kasetteja enää ikävä kyllä syö. Lisäksi bulkki Tri-X on nykyään tolkuttoman kallista.
tere, tässä vielä pari rullaa käyttämätöntä HP vitosta 80 luvulta, oli latauslaitekin mut en käyttänyt sitä, 5 metrin rullasta sai 3 kasetillista kuvattavaa noin reilut 40 kuvaa kasetti,jos mahtui, pimeässä veskissä muutama minuutti ja kas vain luuli näkevänsä, käsien venytys ääri asentoon ja mitta siinä, kasetit sai peukalo sneppaamalla kannen auki, vahingoittamatta mitään, sakset ja maalarinteippiä, kasetteja käytin muutamaan lataukseen enkä muista vahinkoja tapahtuneen, ei taida onnistua nykyisillä kaseteilla