Tuollainenkin ajatus tuli mieleen Arendt'in totalitarismin filosofiasta. Voiko yleensä tai onko tarpeenkaan ymmärtää sellaistakaan asiaa, että totalitaarisessa yhteiskunnassa ihminen voi yhtä hyvin asettua uhrin kuin teloittajan asemaan. Miten selittää se, että syytön ihminen on valmis tunnustamaan ja teloitettavaksi tekemättömistä rikoksistaan vain yhteiskunnan puolesta, laistaen oman itsensä.
Itse en aloittanut Alusta vaan tästä, ja tämä vaikuttaa lupaavalta kirjalta. Alku odottaa jossain tuolla eteisen pöydällä.
Leffakin on pätkittäin ihan kiva. Bogartin ainoa Oscar. (Hepburnhan btw on kaikkien aikojen eniten Oscareita saanut näyttelijä.)
Elokuvan pohjana olevan kirjan (kirjoittanut C. S. Forester, mm. Hornblower-sarjan kirjoittaja) olen lukenut, joten nyt palattiin kirjasta elokuvan kautta kirjaan. Suosikkikomebioitani on Bringing Up Baby (Hätä ei lue lakia) joss Hepburnin suoritus on kerrassaan upea eikä C Grantkaan ole huono. Eikä Hawksin ohjaustakaan käy moittiminen. Voi, ennen osattiin tehdä älykkäitä komedioita...
Periaatteessa tuttua asiaa, mutta aikajärjestyksessä etenevä kokonaisvailtainen esitys on aina paikallaan - Varsinkin kun se esitetään ilman sarvia ja hampaita. Hannu Juusola: Israelin historia (samalla linkki)
Kirjahyllystäni aloin etsimään vuosien takaisia suosikkejani. Tämä avattiin, pölyjen pyyhinnän jälkeen, eilen: