Olen kuvannut tähän asti EOS 1200D:llä ja kuviini jää aika usein CA:ta, jota ei aina saa edes Lightroom-käsittelyllä kokonaan pois. Olen nyt aikeissa päivittää edityneempään kalustoon, ja olisi kysellyt mielipiteitä, mihin kannattaa erityisesti panostaa, kun haluaa välttää CA:n muodostumista? Onko se yksinkertaisesti kennon koosta kiinni?
Ei kennon koosta kuin vain välillisesti koska tietyssä koossa esitettävän valokuvan suurennossuhde jää yleensä isommalla kennolla vähäisemmäksi ja siten, esimerkiksi, samassa suhteessa voi olla pikselitasolla heikommin suorittava objektiivi samaan kuvalaatuun yltääkseen. Kyllä se on lähinnä optiikan ominaisuus johon myös kuvausaukkokin usein vaikuttaa. (Cromatic Aberration. Väriaberraatio.)
Hommaa objektiiveja, joissa väriaberraatio on korjattu. Esimerkiksi Schneiderin APO-Symmarissa ei ole kromaattista virhettä oikein lainkaan
Oma kokemukseni on kyllä, että ACR:n objektiiviprofiili korjaa nuo aika pitkälle ihan rasti ruutuun pohjalta, ainakin siis riittävän hyvin. Toki edellyttäen, että opiska on Adoben luettelosta löytyvää mallia. Vanhoila opiskoilla joutuu korjaamaan liukusäätimin, mutta niinkin asia hoituu varsin hyvin, hiukan hitaampaa vain ekan kuvan osalta. Lienee kummiskin niin, että jos opiska tuottaa paljon CA:ta, niin eipä se muutoinkaan ihan huippua ole piirroltaan.
Lähinnä tuo suuri CA on ultra- ja laajakulmaisten lasien ongelma tästä toki on poikkeuksia. Eikä sillä piirrolla ja CA määrällä ole mitään tekemistä keskenään, ehkä joskus muinoin ollut. Ja jos Canon on, niin voihan tuota Canonin omalla DPP ohjelmalla säätää, tämä taitaa vaatia myös Canonin lasin. Kenno vaikuttaa siinä mielessä, ettei FF kennolla tarvita yhtä laajakulmaisia laseja kuin cropilla, että päästään samaan kuvakulmaan. Täyskennoon löytyy myös paljon enemmän laadukkaita laseja, kuin croppeihin, ainakin muutamaan isoimpaan merkkiin.
??? Tuo nyt on hiukan kummallinen lausuma. CA voi johtua kahdesta syystä; toisesta tai toisesta tai sitten kummastakin yhtä aikaa. Ensinnä, eri värit taittuvat eri paikkoihin kuvatasolla. Toiseksi, objekiivin polttoväli on eri väreillä erisuuruinen, ts. tarkennus eri tasoon eri väreillä. Kumpikin vaihtoehto laajentaa pisteen kuvaa kuvatasolla ja heikentää nikrotason kontrastia. Nuo nyt ovat just niitä piirtokykyyn vaikuttavia seikkoja; nyt en tietenkään tiedä, mitä tarkoitat "sillä piirrolla". (Jos tarkoitat yhdellä aallonpituudella tehtyjä MTF mittauksia, niin juu, toki. Käytännön kuvaamisessa objektiivin monokromaattisella suorituskyvyllä on toisaalta harvoin merkitystä.) Onko joku merkki, jonka täyskennon lasit eivät sovi kroppeihin?
Myös siihen piirtoon vaikuttaa useampi asia ja CA ei ole siinä yhtälössä merkittävä tekijä, kun puhutaan muutamasta mikrometristä kuvan keskustassa ja monesti reunoilla hieman enemmän, jossa myös piirto on laajakulmissa muista syistä heikompi. "Onko joku merkki, jonka täyskennon lasit eivät sovi kroppeihin?" , ei käsittääkseni saa Canonin RF laseja kiinni muuhun kuin RF runkoihin ja sama Nikonin Z kohdalla, mutta tässä se onkin ette vaan taaskaan ymmärtänyt asian pointtia, kun idea onkin että harva haluaa ostaa monta kertaa kalliimpia laseja kroppiin kun huomattavasti halvemmallakin saa.
Siitähän se epäterävyys juuri tulee, kun eri aallonpituudet eivät tarkennu samaan tasoon ja sitä ei ole korjattu.
No, niin ei kuitenkaan ole. Mutta... Aiemman viestin idea ei ollut hinta, vaan se, mitä on saatavilla.
Kuten edellä sanottu, rawkonvertterin korjaus on aika hyvä. Kaivelin arkistosta yhden vanhalla 20-millisellä kuvatun ruudun. Kyseisellä opiskalla on jonniinverran tuota värivirhettä. Kaikkihan on makuasioita, mutta minusta tuo korjaus toimii kohtuullisesti. Koko kuva, sitten näyttökaappaus palasta 100 % surennuksella; kuva avattu korjauksella ja ilman.