Varmaan yli kahteenkymmeneenviiteen vuoteen en ole palkkikameraan koskenut. Nyt ostin fieldin, käyttää 4x5 tuuman kokoista filmiä. Kaksi kuvaa olen kuvannut filmille, ja eilen kehitin. Samasta kohteesta ja samoilla arvoilla. Täytyi varmistaa, kun jäi vanunkinäppäin (=lankalaukaisin) kotiin ja piti sormella tökätä. Kuvassa valokuvataiteilija Rune Snellman täysihoitolassa. Filmille en ole ennen tätä kuvannut tällä vuosituhannella. Virheitähän tuo kuva on täynnä, mutta jotenkin on taas aloitettava. Mukana vain lievä laajakulma (135mm). Valaistuksen on hoitanut Palokan terveyskeskus. Kapa
Hyvin on virheet piilotettu kun tämmönen maallikko ei niitä näe. Rajaus /tarkennus /valotus ...ok. Yritän kerätä rohkeutta ladata fomapan 400 nikkormattiin ...kuvata se pois ja kehittää. Oon harjotellu filminpätkillä pimeässä filmin lataamista siihen kehityspullon rullaan. Siihenkö ei ole oikotietä, ellei oo pimiölamppua ?
Pimiölamppukaan ei filmin käsittelyyn auta, ellei saa käsiinsä ortokromaattista filmiä, joka kestää punaista valoa. Se pimeässä lataaminen ei ole kuitenkaan vaikeata, mutta kannattaahan sitäkin harjoitella. On olemassa kehityspurkkeja, jotka voi ladata valoisassakin, mutta tuskinpa kannattaa semmoista hankkia.
Juu, kyllä filmin lataamisen kehityspurkkiin pimiössä oppii melko nopeasti. Itselläni on astetta vaativampia puuhia Minolta 16 -kameran filmin lataamisen kanssa. Kyseinen kamera käyttää 16 mm elokuvafilmiä, jota myydään esim. 30,5 m filmiä sisältävässä rullassa. Tästä rullasta pitää sitten leikata 53 cm pituinen pätkä filmiä, joka sitten pyöritellään pieneksi rullaksi ja sijoitetaan ko. kameralle tarkoitettuun filmikasettiin. Puuha tapahtuu tietenkin täysin pimeässä. No, tuokin rupeaa jo sujumaan kun on tarpeeksi harjoitellut...
Jaaha, tuttu mies Muurlan vanhojen prosessien Todennäköisesti kyseessä on hoitovirhe ja sitten tuo Cokis-pönttö yöpöydällä?