Miten kuvata salamilla ilman ohjausvaloja?

Yksittäisiä juttuja jossain miljöössä voi/on pakko kuvata ilman ohjausvaloja, mutta kyllähän studiossa pitää olla synkassa olevat studiosalamat. Muuten homma on nysväämistä.

 

Isoilla pojilla oli ennen vanhaan ne polaroidit. Niitä revittiin, ja katsottiin sitten, miltä valo näyttää kuvassa.

Nykyään on pienilläkin pojilla niitä semmoisia uudenaikaisia, mitä ne nyt olikaan, semmoisia, missä on telkkarintapainen takana. Siitä telkkarista kuulemma näkee sen, mitä ennen polaroidilta, joten ei tarvitse repiä niitä papereita.

Niillä isoilla pojilla on sitten kamerasta semmoinen lanka läppärille, tai joku Wifi-viritys. Näkee hiukan sitä kameran telkkaria isommalta ruudulta, miltä meno näyttää.

Kolmas - vai oliko se jo neljäs - juttu sitten on se, että vaikka ei olisi kuin 30-40 vuotta harjoitellut, alkaa jotenkin aavistella (mitä lie etiäisiä), miltä valaistus tulee näyttämään, kun laittaa nuo kolme salamaa tuohon järjestykseen.

 

Studiossa tietysti ohjausvaloilla, mutta tien päällä etenkin ulkona mulla on Witstrot, joissa ei ohjausvaloja ole. Se on liikuteltavuudeltaan/hinnaltaan kohtuullisin ratkaisu, jonka olen keksinyt. Kun pitää erilaisten mukana pidettävien muokkainten määrän neljässä, viidessä syntyy kohtuullisessa ajassa käsitys yhdistelmien ulottuvuuksista, fall offista jne. Jos suostuu käyttämään mittaria tehojen asetteluun, jaksaa kohtuudella sit asetella ja kokeilla näitä tuikkujen vaikutuksia muuten, digivehkeillä, mutta sähän olet nykyään taas niitä filmimiehiä. Kun mä Witstroilla filmille jotain tein, kun vielä filmivehkeitä oli, laitoin tehot mittarilla ja muut kokemukseen luottaen tai digillä varmistaen. Aina joskus osui...
Voihan niitä välkytellä ja yrittää katsoa siinä varjoja, mutta huonoa se on.
Sanoisin, että tuntumanhaku omiin salamavehkeisiin digillä, hermoja sietää epäonnistumisia ja sit vaan filmille kokemuksen kautta, tai sitten rahaa vehkeisiin sen verran, että ohjausvalot löytyy...
Eipä tästä tietysti mitään apua ollut, mutta kirjoitin kahvilla istuessani joten ei tämä mistään poiskaan ollut...

 

Filmillä se oli se polaroid.... Mittarilla tietysti tontille ensin.

Tarpeethan tietysti vaihtelevat. On kuvia, joissa riittää, että pehmeätä valoa tulee suunnilleen tarkoitetusta suunnasta. Sitten taas jos lähdetään hieromaan varjon puolen silmän vasemman nurkan heijastusta, ei mistään tule mitään ilman ohjausvaloja. Yksi ihminen on yksi juttu, hääkuvaaja kuvaa sitten pariskuntaa - siinä kahden ihmisen yhtaikainen valaisu on taas paljon vaativampaa, ja ohjausvalo auttaa,

 

Kyllähän studiossa yhdensortin valaistuksen laittaa iha kokeilemalla/takanäytöltä luuraamalla.
Mutkun aikaa on rajoitetusti, ja pitäis saada muutama vähän erisorttinen kuva vaikkapa 20 minuutissa, niin on ihan hyvä kun ohjausvalot ja välähdykset on synkassa keskenään. Ohjausvaloilla pystyy laittamaan valot ja varjot kohdalleen ja kontrastinkin näkee silimällä kohteesta ennen ensimmäistäkään laukaisua.

Ainakaan mun kameran takanäyttö ei näytä luotettavasti miltä lopullinen kuva näyttää. Mulla oli hetken wifikortti niin että kuva singahti tabletin näytölle sitämukaa kun kuvia otti. Se oli aika hyvä systeemi mutta perskules Sandiski lopetti kortin tuen ja samantien lakkas Wifi toimimasta.

Kunnollista läppäriä en omista, kun en sitä tarvitse ja tietokone on eri huoneessa kuin studio niin sitäkään ei pysty hyödyntämään kuvien katsomisessa.

Ja mun mielestä kuvaamisessa pitää keskittyä kuvaamiseen ja mallin kanssa kommunikointiin eikä plaraamaan kuvia.

 

Niin oli SanDiskin WiFi-kortti minullakin - hetken. Aluksi en käyttänyt, kun en halua kytkeytyä mihinkään pilvipalveluihin liitettyihin juttuihin tai kuvieni kierrätämistä ulkoisen palvelimen kautta. Sitten kun SanDisk lopetti tuen WiFi-korteille, julkaistiin käyttäjien pelastukseksi viimenen versio ohjelmistosta. Siitä oli karsittu kaikki muu paitsi paikallinen kuvatiedoston suora siirto kamerasta omaan tietokoneeseen. Minä ilahduin, koska siinähän olisi juuri se, ja vain se mitä olin etsinyt. Iloni oli lyhytaikainen. Ilmeisesti sitä vaivasi jokin ohjelmistovirhe, kuten muistin roskaantuminen tms. Toimi kyllä muuten mainiosti, mutta jo muutaman kuvan jälkeen kuvien siirto alkoi hidastua ja pian lakkasi kokonaan. Joidenkin uudelleen käynnistysten jälkeen luovutin. Korjausversiota ei koskaan tullut - siis todellakin viimeinen versio.

 

Filmille kuvatessa en ole käyttänyt kuin yhtä salamaa. Digikuvauksessa minulle on riittänyt, että on orjasalama tai tarvittaessa pari kolmekin orjaa. Mitään ainutkertaistahan näillä ei kuvata, vaan oletus on, että kohde on ja pysyy. Silloin sopivaa valoa voi hakea valotuksen sekä salamalaitteiden säätöjä kokeilemalla. Kokeillaan orjien sijoittelua sekä niiden sijoittamista suhteessa heijastuksia tarjoaviin pintoihin, kuten katto, seinä, A4-arkki, (käänneltävä valkoinen ovi on hyvä) tai mitä kulloinkin käytettävissä on. Digikameralla kokeilut käyvät kätevästi. Kun pidempään käyttää samaa salamasettiä, niin aika hyvin pystyy arvioimaan tai päässä laskemaan tarvittavat tehot ja asetukset. Ei se pelkkää arpomista sentään ole, ja eläkkeellä olevalla harrastelijalla aikaakin säätämiseen on.

Itse käytän pieniä järjestelmäkameroita, joissa on kiinteä salama. Se toimii hyvin orjien laukaisimena ja tarvittaessa sitä voi vähän vaimentaa paperilla tms, ettei tule liikaa suoraa valoa. Valitettavasti useissa kameroissa kiinteää salamaa ei voi suunnata. Panasonic GX1:ssä, jota paljon olen aiemin käyttänyt, ja vieläkin toisinaan, voi vasemman käden etusormella taivuttaa salamaa portaattomasti 90 astetta ylös ja myös suoran alas. Se on todella näppärä orjien laukaisimena, kun siitä ei tule kohteeseen suoraa valoa jos sellaista ei halua.

 

Palaanpa tähän vielä.

Iso osa kuvaustilanteita on sellaisia, että "vanhoilla bensoilla" pärjää melko hyvin, tai ohjausvalot eivät toisi mitään lisäarvoa. Esimerkiksi tuommoinen peruspotretti yläsävyvalaistuksella. Siinähän on viisi poppaa mukana, mutta mikään ei ole kovin tarkkaan sijoiteltu. Yksi valaisee taustaa, kaksi takaa mallin hiuksia, yksi 45/45 kasvoja ja yksi tasuri kameran takana. Riittää kun nostelee ne paikoilleen, katsoo hiukan tehoja kameran näytöltä ja naps naps. (No, hiusvalo sattuu poskeen, totta, mutta tarkka säätö edellyttäisi mallin tarkaa paikallaan pysymistä, joka enemmän sitten haittaa kuin auttaa asiaa.)

 

Vastaava tilanne kahvilassa. Yksi pehmennetty SB-800 hiukan sivulla - ei ohjausvalo mitään lisää kertoisi. (K.o. salamassa tosin on se toiminto hyvinkin helppokäyttöisenä, mutta eipä juurikaan tule käytettyä.)

 

Sitten se tilanne, jossa ohjausvaloja ei korvaa mikään. Kasvojen piirteet, silmäkulman valaistus jne. Pikkutarkkaa hakemista, tulos on joko haluttu tai sitten ei. (Ohjausvalot voi toki korvata 40 ruudun kokeilulla, jos mallin kärsivällisyys riittää )

 

En, mutta rutiinia ja haroittelua jonkin verran.

Ottamalla kuva, chimppaamalla, säätämällä. Mieluiten yksi valo kerrallaan, helpot voi säätää kerralla. Kun kaikki on valmista vois keskittyä kuvattavaan, aivan samalla tavalla kuin mittarilla / ohjausvaloilla. Se kauan säätämiseen menee on sitten rutiinista kiinni, mutta siinä ei juuri ohjausvalot auta.

Aina voi toki mittailla, mutta sekin vaatii oman ruutininsa / kalibroimisen että kameran ja mittarin ISO:t saa täsmäämän. Saati linssien aukot. Varsinkin jos käyttää sekasin useampaa järjestelmää.

Nyky kameroiden näytöt on suurempia kuin muutaman vuoden takaiset telkkarit. Ihme jos niistä ei näe riittävästi ja aina voi vähän zoomailla pitkin kuvaa.

Väitän jopa kameran takaa näkee valot paremmin kuin ohjausvaloista, jotka eivät ikinä vastaa salaman väriä, tehoa ja laatua. Ohjausvaloissa valo on lämpimämpi ja paljon tehottomampi, kuin itse salaman välähdys. Tehokkaampi valo pomppii kauemmas ja yllättävämmin, kuin himmeämpi ohjausvalo.

Ainoa mihin yleensä ohjausvaloa kaipaan on AF:n apuvalo, jos studio tai lokaatio rupeaa käymään hämäräksi.

 

Mulla on studiossa 5 kpl Elinkan Style RX 300 salamoita, siis niitä pro-kompakteita muutaman vuoden takaa. Tavallisesti ovat kaikki käytössä ja yksi EL 500 ampuu taustalle.
Ovat kyllä aika mukavasti synkassa keskenään, voi vaihtaa tehoja, härpäkkeitä ja salamoiden suhteellista etäisyyttä niinkuin haluaa.....ja lopputulos on aika hyvä.
Ja nyt valaisen paljon ohivalaisten valokiilan reunalla, niin siinä ohjausvalojen hyöty vielä korostuu.
Nyt kun hommasin ykkösrungoksi EOS R:n, niin tabletti alkas näyttämään suunnilleen lopullisen kuvan. Wi-fin kautta kuvat singahtaa halutessa pöytäkoneellekkin, vaikka se ei ole edes viereisessä huoneessa. Hieno, kiva juttu.

Pikkuhiljaa alkaa taas kuvaaminenkin tuntumaan mielenkiintoiselta, muutaman vähän laimeamman vuoden jälkeen.

 

Jos kuvaat aina samoilla heijastimilla, samalla asetelmalla ja samoilla lampuilla, ei edes takatöllöstä tarkistaminen ole aivan välttämätöntä, mutta siltikin se tulee tehtyä. Plussa-napilla saa suurennettua, jos on tarvis.

 

Näyttää toistuvan tämä aina tasaisin väliajoin keskusteluissa.

1. studiossa sinulla on yksi setti salamoita(toimii verkkovirralla)
2. kun lähdet ulos, otat mukaan akkukäyttöisen setin

en tiedä, kuinka paljon olet noihin rahaa laittanut, mutta jos nyt joku laskenta täytyy hatusta, niin sanotaan vaikka, että

1. studiossa 3 000 euron salamat
2. mukaan otat 3 000 euron salamat

Jos olisit jättänyt nuo akkukäyttöiset hankkimatta ja ottaisit verkkovirralla toimivat(ei akkukäyttöiset) salamat ulos, säästäisit melkein koko 3 000 lisäinvestoinnit, jotka nyt laitoit akkukäyttöisiin. Studion ulkopuolella saat sähköt studiosalamalle aggregaatista.

Aggregaatti KIPOR IG2600H Digitaalinen Invertteri, kahva+renkaat - 739,90 €
Aggregaatti KIPOR IG2600H Tarjouksessa - ilmainen toimitus!

3 000 € - 739,90 € = 2 260,10 € olisit säästänyt

 

Itse olen sitä pohtinut, että miksi valokuvaajilta jää tuo aggregaattivaihtoehto harkitsematta. Uskon sen johtuvan ajatuksesta, että akkukäyttöinen salama on ainoa vaihtoehto, kun ei voi saada verkkovirtaa seinästä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että teiltä on mennyt jotain ohi, nimittäin vanha viisaus: "sähköä ei voi varastoida".

Varastoinnissa on monta pulmaa. Kännykän akussa on energiaa muutaman wattitunnin verran, normaalissa auton akussa korkeintaan yhden kilowattitunnin verran. Jos tuuli- ja aurinkosähkön päivittäisiä vaihteluita halutaan tasoittaa sähköenergian varastoinnilla, energiaa pitää varastoida tuhansia kilowattitunteja eli megawattitunteja.

Sähkönjakeluala on haikaillut varastoinnin perään siitä lähtien kun sähkö otettiin käyttöön 1800-luvulla. Jo 1900-luvun alussa Helsingin sähköasemilla oli isoja akkuvarastoja. Varastointi on ollut mahdollista, muttei kustannustehokasta eikä tarpeellista.
Miksi sähköä on niin vaikea varastoida? | Vantaan Energia

Sähköenergian pienimuotoinen varastointi akkuihin on arkipäivää. Kännykässä on akku, joka kestää pari päivää, autossa on akku, jolla moottori saadaan käyntiin. Kännykän akussa on energiaa muutaman wattitunnin verran, normaalissa auton akussa on energiaa korkeintaan yhden kilowattitunnin verran. Sähköauton akussa on energiaa tyypillisesti 20 – 30 kilowattituntia.

Jos tuuli- ja aurinkosähkön päivittäisiä vaihteluita halutaan tasoittaa sähköenergian varastoinnilla, energiaa pitää varastoida suuria määriä – tuhansia kilowattitunteja eli megawattitunteja. Tällä hetkellä tällainen varastointi on hyvin haasteellista. Vielä haasteellisempaa olisi tasoittaa vuotuisia sähkönkulutuksen vaihteluja varastoimalla sähköä.
Sähköenergian varastointi

Koska sähköenergian varastointi akkutekniikalla on edelleenkin hyvin haasteellista, käytännössä sähköenergian valmistaminen aggregaatilla kuvauspaikalla on huomattavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto.

Pro-10 2400 Air TTL maksaa yksin jo 14 384,00 €, kun vastaavan tehon antava aggregaatti lähtee kaupasta alle 1 000 euron hintaan.

 

No niin, nytpä jokaiselle kameralaukkuun polttomoottorikäyttöinen aggregaatti ja toiseen käteen polttoainekanisteri, että pääsee maastoon salamaa väläyttelemään.

 

Mulla on vuonna 2008 hankittu akkuinvertteri jolla pari 500 Ws Elinkaa vilkkuu ihan mukavasti ja myöhemmin hankittu Elinkan Quadra akkusalama.

olishan se kiva ottaa se generaattori sisälle kirkkoon ja nypätä käyntiin...invertterin äänikin sai kerran kanttorin ihmettelemään ihmeellistä ääntä.

vain kerran tuosta Studio Varustamolta ostetusta on loppunut akusta virta, hääkuvaukset peräkkäisinä päivinä enkä ladannut akkua välillä.

 

Älkää nyt sanoko, ettei Pro-10 2400 Air TTL ssa ole akkua edes. En meinaan löytänyt mistään mainintaa, että siinä on.