Murakami on tarinan kertojana parhaasta päästä. The Wind-Up Bird Chronicle on ollut minusta parhaimpia. Toivottavasti kirja ilmestyy vihdoin myös suomeksi jo ensi syksynä. Mielellään vielä suoraan japanin kielestä käännettynä. Komtuurin surma on myös erinomainen tarina ja käy hyvin Murakamiin tutustumiseen, jos kirjailija ei ole ennestään tuttu.
Kirja ei kerro siitä ilmeisestä pahuudesta niinkään kuin käsittämättömästä arvostelukyvyttömyydestä. Hannah Arendt: Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä
Jo eilen sain luettua Herta Müllerin Hengityskeinun. Jos joku yö oppisin yhtäkkiä saksaa, niin yhtenä saksankielisistä kirjoista haluaisin lukea Müllerin proosaa. Herta Müllerin proosa on niin hienon runollista käännettynäkin, että olisi mielenkiintoista lukea sitä myös alkukielellä. Lukurauhassa on pitkälti kyse ajasta. Mikäpä päivän kunniaksi sopisikaan paremmin kuin Carlo Rovellin kirja Ajan luonteesta. Ei kuitenkaan toista ennen ensimmäistä. Ensin on luvussa Carlo Rovellin Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta.
Olen lukenut kirjasta etukäteen, mutta en osannut kuvitella, kuinka järisyttävä lukukokemus se oikein onkaan. Faktojen maailma on ruotsalaislääkärin ja tutkijan kaunis testamentti maailmasta tosiasioiden valossa. Suosittelen lämpimästi.
Juuri pari päivää sitten sain tuon luettua ja suosittelen myös. Kirja on paitsi mielsnkiintoinen niin kerrankin aivan oikeasti sellainen "silmiä avaava". Sitäpaitsi tärkeä kirja. Melkein laittaisin pakolliseksi lukemiseksi esimerkiksi kaikkiin toisen asteen oppilaitoksiin.
Jos et ole vielä aloittanut, niin kannattaa laittaa ihan paperille ne kirjan alun monivalintakysymysten vastaukset. Saa sitten verrata itseään niihin, joiden oikeasti kuuluisi tietää tai voisi olettaa tietää asioista. Saatat yllättyä siitä, ettet välttämättä olekaan aivan niin pihalla asioista.
Toinen Kiinalainen juttu. Se ensimmäinen Kiinalainen juttu oli Mai Jian Koodinmurtaja. Ehkä tärkeimmät tuli jo kerrottua siinä edellisessä kirjassa. Mai Jia: Pimeä voima
Kovin kolahti noin 20 vuotta sitten. Nyt palasin siihen jotta muistaisin mikä siinä oli. Vaikeaa oli alkuun, toisin kuin ekalla kerralla, mutta alkoi se jo mennä. Kirja josta voisi(n) kirjoittaa kirjan.
Siinäpä tuttu kirja. Kuuluisi jokaiseen kirjahyllyyn! Entäpä tämä, onko tuttu? Kirja alkaa näin: "Tämä kirja kuuluu harvimmille. Tuskin yksikään sen lukijoista on vielä syntynyt. Ne ovat niitä, jotka ymmärtävät Zarathustrani: kuinka saisin sekoittaa itseäni sellaisiin, jotka jo tänään ovat kuulijoitani?"