Näyttäisi olevan ainakin Rajalan valikoimissa Canon EOS 2000D kittilasilla ja "nifty fiftyllä" 499€. Eihän tuo nyt mikään pro-runko vielä ole, mutta kyllähän tuokin valokuvaamiskoneena puhelimen päihittää 6-0. Nikon-paketteja ei ihan tuohon hintaan näyttänyt olevan, vaan hieman yli puolikas satanen olisi laitettava päälle. Ja tämä siis Rajalan hinnoilla. Se on toki ihan selvää, että puhelinten kuvaimet ovat sen verran kehittyneitä nykyisellään, että monelle räpsijälle ne riittävät niin hyvin, ettei tarvetta erilliselle pokkarille enää ole. Nämä tuskin kuitenkaan ovat samoja ihmisiä, kuin järkkäreillä kuvaavat. Yksi asia, mistä puhelimen kanssa ei vain pääse yli eikä ympäri, on sen kuvaamiseen täysin kelvoton ergonomia. Ja tuo tuntuu itseasiassa vain huonontuneen näiden nykyisten isonäyttöisten älypuhelinten aikakautena, vaikka kuvien laatu muuten onkin parantunut. Multa löytyy vanhentunut täyskennoinen järkkäri ja huuhaan P20 Pro. Ei noita kannata samana päivänä mainita, vaikka tuon P20:n kuvanlaatu puhelimeksi onkin varsin kelpo. Mutta kun sormet meinaavat aina lipsahtaa linssin eteen, eikä mistään saa tärähtämätöntä kuvaa kun ei ole erillistä laukaisinta, vaan pitää sitä näyttöä törkkiä. Ja se feikki-bokeh on jotain niin keinotekoisen näköistä, ettei siitä oikein riitä edes vitsiksi. Räpsyvehkeenä puhelin voi olla nykyisellään yllättävänkin hyvä. Mutta sitten kun aletaan puhumaan jalustan ja suotimien kanssa kuvaamisesta, niin sen voi unohtaa. Ja aika paljon muutakin on ennen noita, joita sillä ei tee. Se on hidas, ja käyttöergonomialtaan surkea vekotin verrattuna oikeaan kameraan. Mutta se tuppaa olemaan aina mukana. Disclaimer: Kommenttini saattavat sisältää hienovaraista liioittelua.
Hyvä, kiitos tiedosta m-kooteevee. Mietin vaan että mitenkähän noiden viidensadan järkkäripakettien sitten käynee. Ostetaanko niitä juuri muuten kun esimerkik ylioppilaslahjaksi? Ja sitten alkuinnostus kestää sen ensimmäisen kesän ja sitten palataan puhelimeen? No, onhan se kamera sitten kuitenkin saatu myytyä.
Olen tuotakin kyllä kokeillut, mutta ei oikein tuntunut luontevalta sekään. Nappi on väärässä paikassa... Ja ei mulla oikeasti kaikki kuvat tärähdä, mutta varsinkin hämärässä liikkuvia kohteita kuvatessa on ollut hankaluuksia. Mutta noista puolen kiloeuron järkkäreistä... Kyllä minäkin luulen, että markkina lähtee kutistumaan ensimmäisenä juuri siitä päästä. Koitin vähän tonkia markkinaosuusdataa netistä, mutta aika tyhjin käsin jäin. Kännykkä tosiaan on aina mukana, ja kuvanlaadultaan jo aika riittävä kaikille, jotka korkeintaan postaavat kuvia eri nettipalveluihin. Toisaalta se loppuu kesken heti, kun kuvaaja haluaa jotain kontrollia siihen tekemiseen. Nyt varsinkin AI:n tunkiessa kameratoimintoihin kuvaajalla on entistä vähemmän hallintaa siihen, mitä se vekotin tekee. On ero niiden välillä, jotka ottavat kuvia jotta heillä olisi kuvia, ja niillä, jotka kuvaavat tehdäkseen valokuvia. Jälkimmäisille se, että kuvan saa Instaan tai FB:hen per heti ei välttämättä ole se tärkein juttu. Mutta toisaalta järkkärirunkojen kehitys on hidastunut sen verran viimeisten ehkä kahdeksan vuoden aikana, että vähän vanhemmallakin rungolla saa ihan tarpeeksi hyvää jälkeä vieläkin. Ollaan vähän palattu siihen filmivuosien tilanteeseen, että kameralla on ihan selvää jälleenmyyntiarvoakin, ja käytetyllä pärjää ihan tarpeeksi hyvin, vaikka tekisi isoa printtiäkin. Nettikuviinhan taas riittää hyvin vaikka 8Mpix kenno... Tämäkin varmasti on hidastanut uusien laitteiden markkinoita.
En ole aivan samaa mieltä esittelemästäsi jaosta oikeiden kuvaajien ja instaajien välillä. instasta on tullut paikka jossa kohtaavat yhtälailla ammattilaiset kuin harrastajatkin, ihan satunnaiskuvaajia unohtamatta. Kaikilla meillä on tilanteita jolloin kuva olisi kiva saada sinne nopeasti. Ja toinen on tuo jälleenmyyntiarvo... Kun äskettäin myin pari vuotta vanhan E-M1 mk2 pois, niin suurinpiirtein puolet oli sen arvosta kadonnut taivaan tuuliin. Kysymys ei tietenkään ollut täyskäristä ja huhu sanoo, että "m43 on kuollut", mutta kyllä se silti riipaisi.
Jos on rahaa kuin rosvopäälliköllä niin mikäs siinä jos siltä tuntuu. Täällä laukussa on ymmärtääkseni aika paljon ammattilaisia: onko ammatin harjoittamisen kannalta tarpeen parin vuoden välin uusia kalustoa? Tai sama asia toisin muotoiltuna: jos te ammattilaiset päivitätte vaikka runkoa uudempaan, niin mikä se saatu etu on? Nopeampi tarkennus, parempi kuvanlaatu suurilla herkkyyksillä vai mikä? Vai riippuuko se siitä, millaiseeen kuvaukseen ammatinharjoittaminen painottuu? Jos kuvaa ihmisiä studiossa niin kriteerit ovat toiset kuin luontokuvaajalla? En ole vinoilemassa tai kyseenalaistamassa yhtään mitään, vaan olen aidosti kiinnostunut.
Kalustorunkkaus on meidän keski-ikäisten miesten harrastus, joka liittyy löyhästi valokuvaukseen. Koska käytämme siihen paljon rahaa (ja aikaa) omat, objektiiviset ja oikeat valinnat pitää perustella kerta toisensa jälkeen itselle ja myös toisille. Koska oishan se aika typerää käyttää kallisarvoisia resursseja elämästään ilman, että niistä olisi todellista hyötyä. Tosin järjen ja rationaalisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Omana, varsin kovana tavoitteena on käyttää edes saman verran aikaa kameran kanssa kuin foorumeilla roikkumiseen ja uusien vehkeiden kuolaamiseen. Ja voi voi toveri nomad, mitä menit tekemään! Kohta Siperia muistuttaa, mistä kaikesta jäät paitsi...
Tuohon se on tainnut mennä. Takavuosina kun kaiken sortin kameroita pokkariesta alkaen myytiin hyvin, löytyivät kamerabisneksen rahoittajat paljon laajemmasta joukosta kuluttajia kuin nykyisin. (Tämän ketjun avatessani kuvittelin, että näitä halvempia täyskäreitä myydään juuri tälle laajemmalle porukalle.) Mitä ammattilaisia olen viimeaikoina tavannut ja heidän touhujaan seurannut, niin isojen lehtien kuvaajilla on tietenkin uudehkot mallit CaNikoneista sillä tuo markkina määrittyy noiden kahden kameramerkin ja lehtitalojen välisillä sopimuksilla. Siinä ei paljon kuvaajalta kysellä jos haluaisi toisella merkillä kuvata, objektiivin polttovälin saa toki vaihtaa Mutta sitten on se vaihteleva joukko friikkuja, osa-aikaisia ja pienyrittäjiä. Heillä on tosiaan hyvin vaihtelevaa kalustoa. Heidän keskuudessaan kalustovalintaan vaikuttaa varmaan se, että media-alalla raha ei nykyään kasva puissa. En epäile, etteikö halua olisi uusimpiin ja hienompiin vehkeisiin. Tarve tuottaa vidoita on tietenkin pakottanut uusimaan välineitä. Itse törmään kalleimpiin välineisiin luontokohteissa. Ammattisarjan Canon ja kymppitonnin tele ei ole siellä harvinaisuus. Toisaalta on siellä heitäkin joilla on tamronin 70-300mm 50D:n nokalla. Ja ihan rinnakkain kuvataan ja sama kokemus jaetaan!
Mä kun itse teen tätä paitsi harrastuksena myös sivutoimisena, ei ehkä ammattilaisena, mutta kai jonkinlaisena lisätulomiehenä, niin työ maksaa kyllä välineet ja antaa ehkä viisitoista-parikymmentä prosenttia ansioista. Tällaisia on monet tuntemani tekijät, 15-75% ansioista tulee näistä hommista. Tottakai on paljon niitäkin, jotka saavat kaiken ansion näistä jutuista, kuka minkäkin verran sitten, kuka pärjää milläkin. Lehtitalojen kuvaajat on silleen jo pienenä vähemmistönä, ei heitä enää juuri ole kuin ihan isommissa taloissa. Kyllä tämä hommana on enemmän monella pienten purojen keräämistä. Ainakin niillä, joita minä tunnen. Kalusto on näillä veijareilla hyvin monenkirjavaa, toisilla on kalliimpaa ja toisilla vanhempaa, kaikilla kuitenkin kunnollista. Yleensä rungot on ammattikäyttöön valittuja mutta kirjavampia, objektiivit selvästi hyviä. Monella ihan huippuobjektiiveja, monella kuitenkin myös hyviä edullisempia. Monet rahaa ansaitsevista hankkivat välineitä myös käytettynä, tietysti ammattitaito auttaa valinnassa. Se kuitenkin on selvää, että hyvin monenlaisilla välineillä pystyy elantoa näissä hommissa saamaan, ja saa, yhtä tai edes kahta totuutta ei enää varmasti ole. Ja niin monenlaisia tapoja ansaita kuvaamalla rahaa. Sellainen takavuosien kalustoyhtenäisyys on kadonnut kuukausipalkkaisten myötä ja toisaalta kehitys on vienyt siihen, että riittävän hyviä välineitä ja tukea ammattimaiseen toimintaan on tarjolla lähes kaikilla merkeillä.
Ostan kamerakamani omilla rahoillani. Sama koskee kaikkia muitakin harrastuskulujani. Ja vaimo tietenkin toimii samalla tavalla omien menojensa kanssa. Suosittelen samaa toimintatapaa muillekin - se säästää monelta harmilta. Nämä on ylipäätään sen sarjan tarpeita, joiden tyydyttämistä tai tyydyttämättä jättämistä eivät muut voi arvottaa. Valokuvaus nyt vaan on sellaista, ettei hyvä kalusto takaa hyviä kuvia. Mutta toisaalta on sitten kuitenkin niin, että kukapa vastentahtoisella kalustolla haluaisi kuvata. Ehkäpä ammattilainen joka saa välineet työnantajaltaan? Ei kuitenkaan harrastaja, eikä ainakaan kameraharrastaja. Puolisonsa on nyttemmin kovasti promonnut Olympusta.
Vuodesta 2015 Meeri Koutaniemi on kuvannut Olympuksella, on ainakin jonkun aikaa jo ollut myös European Olympus Visionary Programmessa.
Olen saanut toistuvasti kritiikkiä laukkujen ja reppujen hankkimisesta, kun niitä on kuulemma "kaikki nurkat täynnä". Tämä ajankohtaistui taas viime viikolla kun hommasin uuden Billinghamin. Hiukan ujostellen esittelin laukun vaimolle, jolloin tämä ymmärsi, että pakkohan tuo oli hankkia, on se niin ihana
Eikös noita lumppus -"visionäärejä" ole Stadissa kirjoilla peräti neljä? Yliedustettu pikkukaupunki olyllisesti... Mitä se edes tarkoittaa? Saako ne palkkaa (vuoren jumalilta)? Objektiiveina vaiko ihan RUNKOINA? Vai muita etuja (kuviteltua kuolemattomuutta n.15 min. pätkinä tuubissa?) Ihme pelleilyä...