No niin juuri! Vielä maanantaina melkein kaikilla oli vähintään kaksi järjestelmää. Jäi kyllä mieleeni korvaan karahtaen. Nikon D850
Itse meinasin vaihtaa Canonit Olyyn. Aika pian huomasin että pieni koko on pahasta. Ei oikein uskaltanut vaihtaa kaikkia ja peruin vaihron.
Ei minua kiusaa Olympuksessa koko. Koska esim 12-100mm on aika painava, niin voisihan siinä olla samanlainen pohjaan kiinnittyvä näpykkäkahva kuin mitä saa Sonyyn, mutta kyllä tuo menee. Pääosin E-M1 mk2 on hyvin muotoiltu, mitä fyysisiin asioihin tulee. Ja sääsuojaus on hyvä. Moitteet on sitten menussa ja softassa, mutta niistähän olen täällä jo avautunut Suurin asia tässä on kahden järjestelmän loukku. Siitä seuraa kaikenlaista ylimääräistä, mikä vie huomion sivuun itse perusasiasta, eli kuvaamisesta.
Itse tahtoisin kiinteällä pystykahvalla olevan kameran/kamerat. Jos on 2 järjestelmää niin ainakin toista pitää olla 2 runkoa että tilannekuvausta 2 rungolla kuvatessa kuvista sais helpolla yhtenevän sävyisiä. Peilittömän lokakuun jälkeen ei oo kovin montaa doku-hääkuvausta.....onneksi. Ne on aika typeriä hommia ilman selkävaivojakin. Olys en tykännyt sen heppoisuudesta, salama kameran päällä notkui ja sen säätimet oli huonot ja tunnottomat. Valikot oli tosiaan kamalat. Kuvasuhde oli kyllä hyvä.
Oijoi kun riipii Olympuksesta luopuminen Olen nyt myynyt puolet m43 setistäni, eikä tunnu hyvältä pakkailla noita käteen ihanalta tuntuvia esineitä pahvilaatikoihin. Huomenna lähtee loputkin. Tiedän että kameroihin ei saisi suhtautua näin, vaan ne ovat pelkkiä työkaluja. Ja olen kyllä päässäni käynyt läpi ne syyt miksi tähän olen päätynyt. Ja päälle päätteeksi olen tarkkaillut itseäni ja sitä, kuinka usein m43 vehkeisiin tartun - ja se on harvoin! Eli paremmin ei ihminen voi valmistautua kamerajärjestelmästä luopumiseen, mutta ei se ole helppoa sittenkään. Sulkimen ääni on kuin nainen kuiskisi korvaan! Eivät turhaan sano, että Olympus on symppis
Mulla on nyt kolmannen kerran digiaikana Olympus, ensimmäistä kertaa olen kuukauden jälkeen tyytyväinen ja pidän hankintaa onnistuneena. (Olihan mulla joskus silloin kaukaisella filmiajalla siis myös OM-4ti.)
Ostan A9 Suurin syy on, että on paljon kätevämpää kun on käytössä vain yksi bajonetti. Tähän asti olen ollut sellaisessa tilanteessa, että aika usein autossa kulkee Sony-reppu ja Olympus-reppu. Turhan paljon tavaraa, etenkin kun vähintään 90% ajasta käytän Sonya. On harmittanut kun en käytä Olympusta tarpeeksi. Sanovat että m43 on pieni. Silloin kun minulla oli Nikon isona kamerana, oli Olympus houkutteleva kun kameroiden kokoero oli niin merkittävä. Mutta Sonyn kanssa koko on aivan sama jos pysyn kiinteissä objektiiveissa. Itseasiassa kiinteän objektiivin kanssa Sony on yleensä kevyempi kuin Olympus jos siinä on f/1.2 obiska. Täyskärin zoomit toki painavat paljon enemmän kuin m43 zoomit. Lisäksi olen kokenut Sonyn paljon suoritusvarmemmaksi kuin Olympuksen. Käyttäjävirheitä ja sähellystä tulee vähemmän, eikä Sonyn kanssa tarvitse silleen skarpata esim tarkennuksen kanssa. Valotuskin on huolettomampi. Riittää kun painaa nappia, ja se on siinä. Vo keskittyä aiheeseen, sommitteluun ja muuhun tärkeään. Sony on vähän kuin Nikon, mutta sukupolvea uudempaa tekniikkaa. Sony ajan alkupuolelta jäi myös mieleen muisto siitä, miten hyvin muutaman viikon käyttämäni esittely A9 toimi. Nyt ensi kuussa tulee vielä hiukan parannusta tarkennuksen yleiseen toimintaan sekä mm. eläinten kasvojen ja silmien tunnistus. Nuo tulee toki kaikkii uudehkoihin Sonyihin kuten A7r3, mutta A9:ssä systeemi toimii kaikkein parhaiten. Suokaa anteeksi kun laitan alle demovideon. Tiedän että kyse on Olympus keskustelusta, mutta sanon, että jos edes likimain tämmöinen olisi Olympuksessa, niin en ikinä olisi harkinnutkaan pois vaihtamista! Eli kyseessä on pohjimmiltaan kamerakehitykseen palautuva asia. Kamerat kehittyvät, mutta m43 on seisonut viime vuodet jotenkin paikallaan. Ja kun alkuvuodesta tuli Olympuksen uusi kuningaskamera E-M1X, ja paljastui ettei se ole oikeastaan mullistavasti parempi kuin E-M1 mk2, niin motivaatio katsella m43 touhua romahti. Oikeastaan E-M1X antoi minulle vaikutelman, että Olympus on paitsi teknisesti seisovassa vedessä, niin myös välinpitämätön tarpeitani kohtaan. Siinä ei ollut oikestaan yhtäkään niistä uusista jutuista mitä olin E-M1 mk2 seuraajakameraan toivonut. Tämä oli muuten minulle toinen m43 seikkailu, eikä sitä kolmatta tule aivan helposti. Mutta hyvää jatkoa Olympukselle ja m43:lle
Laitanpas nyt vielä yhden, viimeisen, kokemuksistani siirtyä tähän järjestelmään. Olen nyt neljä viikkoa tehnyt tuttavuutta E-M1 mark ii runkoihin ja Olympuksen Pro-sarjan objektiiveihin. Toistaiseksi homma on mennyt näin: Valikot ja säädöt. Olen lukenut ohjekirjan läpi ainakin kuudesti, ehkä enemmän. Tiedän nyt unissanikin jokaisen säädön sisällön ja merkityksen, löydän ne kaikki tarvittaessa, osaan arvostaa säätömahdollisuuksia vaikka jossain mielessä yhä pidän noita liioitteluna. Olen tehnyt kiinteille asetuspaikolle C1-C3 omat säätöpaketit vallitsevalle valolle, sekavalolle ja studiosalamille. Lisäksi on tietysti se PASM-paikkoihin jäävä, käytön mukaan muuttuva säätö. Kaikki napit ja kytkimet ovat minun kuvaamiseni kannalta asetettu parhaisiin asetuksiin ja toimintoihin. Ergonomia. Olen totutelleksani pitänyt näitä kameroita kädessäni kymmeniä tunteja musiikkia kuunnellessani, sekä ilman kahvaa että kahvan kanssa. Kaikkien painikkeiden ja säätöjen sijainti ja tuntuma on nyt jo lihasmuistissani, löytyy ihmettelemättä ja muistan mitkä toiminnot on missäkin. Kamera istuu kädessäni erinomaisen hyvin, ei putoa ja on hallussa. Tarkennus. Olen opetellut kameran tarkennuksen toimintaa muutamalla tuhannella koekuvalla. Tiedän miten se toimii, miten saan siitä parhaan irti ja miten tämän kameran kasvojentunnistus toimii ja voi helpottaa kuvaamistani. Tarkennusjärjestelmä on mielestäni loistava. Herkkyys, kohina ja vakaaja. Tämä kolminaisuus on yhdessä otetava haltuun. Olen selvittänyt koekuvin itselleni, että yli ISO1600 en kameraa käytä kohinaa välttääkseni kuin pakon edessä, toisaalta en suurempaa herkkyyttä juuri tarvitsekaan, en juuri tuotakaan, koska kuvaan lähes kaiken salamalla. Mikäli tarvitsisin, tulee apuun erinomaisen hyvä vakaaja, voin huoletta käyttää 1/10 sekuntia pidempiäkin suljinaikoja käsivaralta, käytännössä 1/2 ja jopa 1 sekuntiin asti. Tällöin herkkyyttä ei juuri tarvitse nostaa. Etsin. Osaan arvostaa sen mahdollisuuksia, vaikka pidänkin peilikameran etsintä parempana. Pelkästään etsimen ja kosketustakanäytön sujuvan käytön opetteluun olen käyttänyt useita tunteja. Objektiivit ovat juuri niin loistavia, kuin järjestelmän hankkimisesta niihin perustuen päättessäni ajattelin. Ne eivät ole vaatineet kuin käyttöä. Olen nyt sisällä tässä, omaksunut järjestelmän ja se on taivutettu minun tapaani kuvata, joka tietysti on myös hieman sopeutunut uuteen järjestelmään. Aikaisempi järjestelmäni oli tarpeisiini erinomainen, niin on nyt jo tämäkin. Olen tyytyväinen, hyvin. Paljon, ehkä kohtuuttoman paljon tämä on vaatinut panoksia, mutta nyt kaikki on kunnnossa. Tästä järjestelmästä on tullut minulle luotettava kumppani. Bonuksena edistyneen teknologian tuomat lisämahdollisuudet, joita kaikkia en ehkä koskaan tarvitse, osaa kyllä joskus. Kyllä kai mä Olympus-mies nyt olen, itsellenikin yllätyksenä. Kuvittelin häviäväni enemmän tavoitellessani keveyttä. Olen kuitenkin tilanteessa, jossa en ehkä vaihtaisi takaisin, vaikka se olisi mahdollista, mitä se tietenkään ei edes ole. Kaikki hyvin.
Kun tätä järjestelmää käyttää intensiivisesti niin kaikki sujuu hienosti ja kamera on hyvä. Itselläni on välillä pitempiä pausseja että kameraa en käytä, niin tahtoo vähän käyttö unohtua ja pitää vähän niinkuin opetella uudestaan. Muuten olen ollut E-M1 mkll:seen tyytyväinen.
Tänään pulkkamäessä 25mm Panaleican kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt sen C-AF-kyvyistä, muistikuvat kun olivat mk1-aikaisia ja pidin sitä aina hieman hitaana tarkentamaan. Ja eikös mitä, hyvin pysyi pulkassa! Täydellä aukolla kuvasin ja sen verran kirkas keli että suljinnopeudet oli 1/8000 ja 1/16000 välimaastossa koko ajan. Tässä kuvassa kohteeseen matkaa noin 2,5 metriä ja vauhtia oli varmaan 30km/h. Kameran ja obiskan sään ja kolhujen kestävyys tuli myös varmistettua kun olin pulkassa perän pitäjänä ja mentiin pariin kertaan ns. katon kautta ympäri. Muutaman hangessa käymisen jälkeen kameran takasäätörulla jäätyi jumiin mutta muuten kaikki pelasi ihan hienosti. Rullakin suli lopulta pienellä käsissä lämmittelyllä käyttökuntoon. Pulkkamäessä by Humminbird posted 3 Maaliskuu 2019 klo 17:58
Panasonicin linssejä alkanut ilmestyä lisää talliin, nyt tuli ostettua 12-60mm f/2.8-f/4. Olympuksen 12-40mm f/2.8 on vielä myymättä, niin pääsee kunnolla testaamaan niitä vastakkain eikä tarvitse arvailla.
Hypoteesina on ettei noita voi erottaa toisistaan sokkotestissä, ja toivottavasti niin käy. Tuo telepään ekstra 20mm tulee tarpeeseen. Toki tuossa vähän valovoimassa tulee takkiin mutta toisaalta en ole tähänkään asti huonossa valossa näiden zoomien kanssa harrastellut.
Kiinnostaisi tietää millaisia asetuksia olette viritelleet Fn-namiskoihin. Tällä hetkellä mulla on tällaiset: - Fn-vipu: mode 2 (1 = S-AF, 2 = C-AF) - Fn1: tarkennuspisteet - Fn2: ISO/WB - L-Fn: AF-limitteri Jos kahva kiinni, niin - B-Fn1: tarkennuspisteet - B-Fn2: AEL/AFL Pitäis vaan kuvata enemmän, että nämäkin menis joskus vielä selkäytimeen.
Kiitos kehuista. purskeessa oli 7 ruutua ja niistä yksi oli tarkentunut jonnekin taustaan kun en saanut pidettyä tarkennusaluetta kohteessa. Olen alusta asti ihmetellyt miksei tarjolla ole leveyssuunnassa suurta aluetta, liikkuviin kohteisiin se olisi usein kätevä. Tulinpa sitten myyneeksi 40-150mm Pro + TC pois ja ostettua tilalle Panaleica 50-200mm. Lyhyen testin perusteella näyttää että 200mm polttovälillä Panaleica on selkeästi parempi kuin Olympus telejatkeen kera. Vaikuttaa hyvältä! Laukkukin keveni 270 grammaa, lompakko varmaan saman verran...
Tuota noin, tuli taas tyrittyä Kamerana Olympus M1 M2. Minulla on kaksi korttia, toisessa oli raw, toisessa jpg ja eilispäivän retken jälkeen innolla aloin katsoa kuvia. Molemmissa korteissa oli yllätyksekseni samat jpg-kuvat. Olin kameraa laittaessa ilmeisesti edellispv:nä reppuun, tottakai, ja oli ollut virta päällä, olin onnistunut nollaamaan kameran perussysteemiin. Ongelmani on, etten enää muista, miten sain toisen kortin raw:iin ja toisen jpg:hen enkä löydä siihen ohjetta. Osaisitteko neuvoa vaaria?
Tähän ketjuun kysymys. Haluaisin kokeilla pekalolla tarkentamista, saako Fn1 namikkaan tarkennuksen, olen tähänasti käyttänyt tarkennukseen ainoastaan laukaisimen puoliväliasentoo, Canonissa joskus tota pukkutarkennusta käytin.