Kuinka paljon te kanssavalokuvaajat kohtaatte "valokuvaajavihaa" tai muuta erikoista suhtautumista siihen kun kuvailette julkisilla paikalla? Tuleeko usein kommentteja / kysymyksiä / ihmettelyä muilta ihmisiltä, ja jos tulee, minkälaisia? Tulipa mieleen kysäistä tätä teiltä foorumilaisilta itselleni äsken tapahtuneen vuoksi, joka ei siis ollut mikään isompi juttu, vaan valokuvaustani ihmettelevä naishenkilö. Kävin lähimetsikössä nappaamassa pari kuvaa vertaillakseni kahta eri järjestelmää samalla polttovälillä. Kun olin napannut kuvat, lähdin kävelemään kotiinpäin, ja matkalla ajattelin vielä nappaavani muutaman kuvan (ihan vaan testatakseni automaattitarkennukseni osuvuutta, kun olen sitä tässä säädellyt). Kuvaan valikoitui aivan sattumalta kotitieni varrella olevan rivitaloista koostuvan taloyhtiön pihassa ollut kyltti. Juuri kun olin ottamassa siitä pari kuvaa, valkoinen uudehko A6 ajaa taakseni ja kiertää minut ajaakseen pihaan, mutta pysähtyy minun kohdalla ja avaa ikkunan. Dialogi autoa ajaneen n. 35v naishenkilön kanssa meni suunilleen näin: -Moi -Moi -Mitä sä teet? -Valokuvaan -Mitä sä valokuvaat? -Ympäristöä -Miksi? -Muutenvaan -Okei, mut miksi? -Jotkut nyt vaan harrastaa valokuvausta. -Okei, no mut toi on vähän outoa -Ihan tuosta kyltistä nappasin kuvan. Onko ongelma että valokuvaan tässä? -Ei oo ongelmaa, et ei se oo kiellettyä mitenkään, mutta vaan jotenkin vähän outoa -Okei ...suljee ikkunan ja ajaa pihaansa En nähnyt tarpeelliseksi tai edes ehtinyt kertoa hänelle perustuslakimme suomasta oikeudesta ilmaista itseään valokuvauksen keinoin, mutta olisin toki voinut niin tehdä jos hän olisi jäänyt pidemmäksi aikaa keskustelemaan
Tässä vielä äskeiseen lisäyksenä yksi niistä kuvista jonka otin, eli kuten näkyy, kyseessä ei ollut välitön pihapiiri tai vastaava
Outoa oli kai se että sanoit kuvaavasi tuota kylttiä. Riittäisi varmaan että sanoo millä asialla on kysyttäessä. Perustuslait voi hyvin unohtaa - tai siis niistä puhumisen. Sellainen provosoisi helposti. Yleensäkin turhat puheet, perustelut ja väittelyt jättäisin vastaavissa tilanteissa. Toisaalta ehkä olisin saattanut itse heittää tossa outo-vaiheessa takas että jaa minä vai tai itte oot tai vain hymyillyt leveästi.
Usein kysytään että tuleeko tämä lehteen. Yleensä ei kuitenkaan. Mutta ei kyllä noin kysyjän tapauksen mukaista oudoksujaa oo kohdalle sattunut.
En kyllä huomannut, missä kohtaa tuo valokuvaajan puuhista kysellyt nainen olisi osoittanut jonkinlaista "valokuvaajavihaa". Ihan asialliselta ja kohteliaalta tyypiltä tuon keskustelunkuvauksen perusteella vaikutti. Uutisistahan saamme aina silloin tällöin kuulla ja lukea siitä, kuinka jollain pientaloalueella on liikuskellut joitakin vieraita tyyppejä soittelemassa ovikelloja ja kyselemässä jotain outoja yleensä jollakin vieraalla kielellä, tai muuten vain käyneet pihoille kurkistelemassa jne. Sitten joitakin päiviä tuollaisen havainnon jälkeen on johonkin alueen taloon murtauduttu ja omaisuutta varastettu. Sitten poliisi kyselee jälkeenpäin, että onko alueella tavattu outoja kulkijoita ja jos on, onko havaintoja heidän tuntomerkeistään jne. Eipä siis ihme, jos pientaloissa asuvat kiinnittävät huomiota heidän piha-alueillaan ilman selkeästi nähtävää syytä liikuskeleviin vieraisiin ihmisiin. Vanhan sanonnan mukaanhan ”puhumalla asiat selviävät”, niin kuin tuossakin. Tuo kyselijä nainen oli ilmeisesti tyytyväinen saamiinsa vastauksiin, kun ei jatkanut aiheesta sen enempää. Joten oikeastaan voisi kysyä valokuvaajalta itseltään, miksi tuollainen asia jäi vaivaamaan?
Mä kuvaan paljon vieraita ihmisiä, yleensä ihan avoimesti, jonkun verran vähän peitellenkin, mutta siis pääsääntöisesti avoimesti. Mun kuvissa on aina ihmisiä, ja minun tapauksessani se ei tarkoita ihmisten selkiä. Hyvin vähän kohtaan mitään ongelmia, ehkä korkeintaan viisi-kuusi kertaa vuodessa joku ei pidä siitä, että hän on kuvassa. Mä katson ihmisiä silmään tarvittaessa, hymyilen, käyttäydyn avoimesti ja saan hyvin rauhassa kuvata. Joskus viisi vuotta sitten kerran tilanne kärjistyi, poliiseja piti soitella, muuten on menty enimmäkseen positiivisesti. Tosiaan joskus kysellään mihin kuva tulee, jotkut pyytää itselleen, jos antaa sähköpostin niin pyrin laittamaankin. Toki meissä ihmisissä on kaikenlaisia, muiden ongelmat ei aina näy päälle, joten jotain aina tapahtuu, mutta en oudoksuntaa tosiaan juuri kohtaa. Noin 90% onnistuu sekin, jos pyytää ihmistä ihan asettumaan kuvattavaksi. Kun joskus kauan sitten aloitin sellaista, onnistumisprosentti oli varmaan 20%. Tässäkin kokemus antaa varmuutta ja varmuus lisää dramaattisesti onnistumisprosenttia. Tämäkin on aina yhteispeliä. (Omaisuuden kuvaaminen saattaa varmaan joskus epäilyttää ihan rikoksenpelkomielessä, mutta kun en sellaista harrasta, en omaa kokemusta)
Useimmiten ihmisten uteliaisuus on positiivista. Etenkin jos olen liikkeellä Mamiya RB67:n kanssa, niin ihmettelijöitä voi hyvinkin ilmaantua. Siis hyvässä mielessä ihmettelijöitä. Joskus joku voi tulla kysymään miksi kuvaan ja "tulinko minäkin kuvaan, en halua että minua kuvataan, haluan nähdä kuvan". Silloin selitän kuvaavani filmille ja tarjoan ihmiselle mahdollisuutta antaa sähköpostiosoitteensa johon voin lähettää aikanaan kuvan. Selvää on, että jos lupaa lähettää kuvan, on se myös lähetettävä. Joskus ihmiset tulevat spontaanisti pyytämään, että ottaisin heistä kuvan. Ei usein mutta joskus. Voin myös antaa flickr-nimeni että ihminen voi katsoa millaisia kuvia otan. Tähän asti ihmiset ovat kyllä ymmärtäneet, että en ole liikkeellä pahoin ajatuksin. Mitään varsinaisia vaikeuksia ei vielä ole ollut.
Pekka Punkari piti meille jokunen vuosi sitten luentoa, ja toi esille mielenkiintoisen seikan. Hän käyttää paljon kännykkää ns katukuvaamiseen, koska se on nykyisin niin tavista: kukaan ei epäile kännykkäräpsijää valokuvaajaksi. Voi tietysti kyseenalaistaa logiikan tuossa: kumpi sitten on parempaa, "päästä" naamakirjaan / instaan / snäppiin / ties-minne, vai ainoastaan jonkun harrastajan privaatille kovalevylle...
Tarkoitukseni ei ollut antaa semmoinen käsitys, että olisin pitänyt tuota "valokuvaajavihana" - kuten totesin, tuo ei siis ollut mikään isompi juttu. Tuosta minulla tuli mieleen että ovatko ihmiset kohdanneet semmoista (vaikka tässä tapauksessa mistään vihasta ei ollut kysymys) ja tässähän tulikin hyvää keskustelua aiheeseen liittyen Asia ei jäänyt suoranaisesti vaivaamaan, vaan kiinnostuin aiheesta, ja halusin kuulla muiden kokemuksia -- edit: typo korjattu
Välillä joku on huudellut jotakin kun olen yrittänyt tehdä työtäni, eli ottanut laajaa yleiskuvaa lähinnä rakennuksesta tai sisäänkäynnstä. Kerran, noin vuosi sitten jouduin jo laskeaan kameran maahan ja katsomaan tuleeko yksi kundi Helsingin ydinkestustassa oikeasti päälle. Onneksi hän perääntyi kun huomasi että rauhallisellakin miehellä paloi jo pinna. Jos joku ystävällisesti pyytää että poistaisitko ottamasi kuvan, teen sen totta kai mukisematta.
Joskus tulee eteen tilanteita että ihmiset jää pyörimään ja ihmettelemään keskelle kuvaa kun yrittää kuvata jotain ilman ihmisiä. Vaikea aina sanoa mistä johtuu, viimeksi ei tainnut eräs rouva ymmärtää miksi olin kuvaa ottamassa ja yritti ymmärtää tilannetta/kohdetta ja aika kauan odottelin sillä kertaa kännykkä valmiina että sain kuvan otettua. Joskus tuntuu että tahallaan yrittävät päästä kuvaan ja sitten riitaa haastamaan kun heidät on kuvattu. Sellainen tuntuu oudolta. Mutta hyvin on pärjätty, en juurikaan kuvaa tuntemattomia ihmisiä niin en ole koskaan edes keskustellut kohteen kanssa. Joutuu vain joskus odottelemaan tilaisuutta aika kauan.
Kuvaajan oma käytös ja ilmeet vaikuttavat paljon siihen miten kuvaajaan suhtaudutaan. Kameran taakse piiloutuminen ei asiaa paranna. Isolla objektiivilla tähtäily koetaan uhkaavaksi ja enemmän yksilöön kuin joukkoon kohdistuvaksi seuraamiseksi. Itse olen kokenut, että tässäkin suhteessa digiaika on tuonut huomattavan muutoksen. Kun kameraa ei tarvitse nostaa silmälle, kuvaaja pystyy paitsi paremmin ennakoimaan ihmisten liikkeitä ja reagoimaan niihin, myös osoittamaan julkisella paikalla kuvattaessa vilpittömyyttään. Siis vapautetaan kuvausote käyttämällä kääntyvää takanäyttöä ja ohjamalla tarkennusta kosketusnäytöltä. Vyötärökorkeudella tai ylipäätään kasvojen alapuolella olevaa kameraa ei koeta uhkaksi tai juuri omaan yksilöön suunnatuksi. Kaduilla, toreilla, markkinoilla yms. kuvatessa en enää pitkän aikaan ole nostanut kameraa silmälle. Siis kuvataan reilun julkisesti, mutta ei ketään erityisesti osoitellen tai niin että joku kokisi juuri häntä seurattavan. Kannattaa kokeilla. PS. kyseessä on varmankin sama ilmiö, josta tuolla jo aiemmin mainittiin kännykällä kuvaamiseen liittyen.
Tämä toimii joissakin tavoissa kuvata, mutta kun esimerkiksi minä kuvaan just niitä ihmisiä, joten se kohdistuu väistämättä yksilöön. Ja kuvaan pääasiassa etsimellä, juuri siksi että haluan yleensä tehdä asian julkisesti. Mutta niinkuin sanottu, ei minulla ole sen kanssa ollut juurikaan ongelmia. "Kuvaajan oma käytös ja ilmeet vaikuttavat paljon siihen miten kuvaajaan suhtaudutaan. Kameran taakse piiloutuminen ei asiaa paranna." Tästä olen ehdottomasti yhtä mieltä...
No, ihmisten kuvaamisessa tuolla turuilla ja toreilla on kaksi erillistä linjaa. Anders Petersenin opettama "kontaktikuvaus" nimenomaan painottaa yhteyttä kuvattaviin, tavallaan kuvaamista yhteistyössä kohdatun ihmisen kanssa. Sitten toinen linja on se huomaamatta kuvaaminen, jossa taas pääosassa on ihminen omissa oloissaan, ei tietoisena kuvaajan olemassaolosta ja puuhista. Kaksi eri lajia, tavallaan. Vaikka kuvaisikin huomaamatta, on tietysti hyvien käytöstapojen mukaista olla kohtelias, ja jos kuvaaminen herättää kiinnostusta, kertoa mitä ja miksi on tekemässä. (Sen perustuslain voi jättää valokuvaajien FB-ryhmien pohdiskeluihin ) Eri kulttuureissa suhtautuminen kuvaamiseen voi olla hyvin erilaista, joskus ihan päinvastaista. Esim. Romaniassa unkarilaistaustainen väestö poseeraa oikein mielellään, hakee vielä kaverinsa tai lehmänsäkin kuvaan. Sen sijaan romaniväestöä ei pidä mennä kuvaamaan ollenkaan, saattaa tulla vähintäänkin turpaan, ellei pahempaa. Jotkin muslimilahkot ovat hyvin kielteisiä kuvaamista kohtaan jne.
Kameran pitäminen huomaamattomasti hiukan alempana on varmaankin hyvä strategia. kannattaa kuitenkin muistaa, ettei liian alhaalla... Turun peppukuvaaja: Salkkukamera hameen alle oli rikos