Tai sitten yksinkertaisemmin käy niin, että tekniikkaan keskittyminen on helposti poissa muusta ilmaisusta ennen kuin tekniikka on hioutunut rutiiniksi jossa sitä voidaan käyttää hyväksi monipuolisemmin. Maisemakuviinkin tämä tekniikka on käytettävissä. Tähän simpukkaharjoitukseen voisi liittää vaikkapa kokeilevan valaisuharjoituksen. "Eniten erilaisia valaistuksia, vaikutelmia ja tunnelmia luonut voittaa tehtävän." Vai oliko tää tositeevee.
Niinpä, kuvan käyttötarkoitus ratkaisee käytettävän kuvaustekniikan. Itsellä on tarkoitus käyttää näitä laajan terävyysalueen kuvia juurikin siihen tekniseen dokumentointiin ja silloin on kuvaa tutkivan asiakkaan tunnetilat jokseenkin yhdentekeviä. Paitsi ehkä siinä mielessä, että hyvin tehty dokumentointi voi vahvistaa asiakkaan mielikuvaa tuotteen hyvästä laadusta ja tuo toivottavasti asiakkaan tulevaisuudessa uudelleenkin kaupoille…
Niin kyllä voidaan huomata, että suurennossuhteen kasvaessa ja kohteiden pienentyessä saattaa mikrolyhyt terävyysalue ollakin se luonnottomampi ja kummallisempi vaihtoehto kun ei saa kohteesta tolkkua. Toisaalta eihän luonnollisuudelle ole oikein asetettavissa rajoja ja sääntöjä sitä määrittämään. Tai toki mutta se menee helposti puritanian puolelle. " Ei ihminen näe kärpäsen silmää luonnostan tuolla tavallaa milloinkaan." Makrot ovat siis luonnottomia. Valokuvatkaan eivät ole luonnollisia koska ihmisen silmässä on AFC tarkennusmoodi päällä mitä valokuvassa ei koskaan. Tai oikeastaan tämä liittyy "stillkuvan luonteeseen" ja siihen mielenkiintoiseen aiheeseen, että valokuva voi toisinaan olla jopa ihan luonnollisen oloinen esitys todellisuudesta.
Tämä simpukkaharjoitus oli pelkkää ajankulua kun ulkona satoi räntää ja piti keksiä tekemistä. Maisemiin olen joskus käyttänyt kun haluaa saada etualalla jonkun kohteen esille. Kasvi ja hyönteiskuvauksessa myös mukava, hyönteiset ei vaan tahdo pysyä paikoillaan enkä halua niitä tappaa tai jäädyttää niinkuin jotkut.