Kärsimystä, kärsimystä... Olin kerran jossain kesäjuhlilla, ja esiintymässä oli tämä Hirviniemi. Hirvittävä tilanne. Mitään niin huonoa ja vastenmielistä en ole nähnyt koskaan edes koulujen oppilaskuntien bileissä. Pystyi kirkkaasti ja suorin vartaloin alittamaan maassa olevan riman. Ensi kerralla juoksen, jos sattuu sama tilanne.
Kai noistakin joku tykkää, eihän niitä muuten olisi. Itse kaikkoan kauas, jos vain pakoon pääsee. Hyi helvata...
Käsite "huumori" on, kuten kauneuskin, hiukan kohderyhmäkohtaista. Olisin varmaankin hiukan surullinen, jos minusta tuommoiset Hedbergit ja Pettersonit olisivat hauskoja. Itserakkauteni kärsisi pahan kolauksen, menisi ehkä jopa mustelmille. Takavuosina oli televisiossa Peteliuksen ja Kallialan "tähdittämä" viihdeohjelma, jota talouden alle kouluikäiset fanittivat. Pakko oli mennä toiseen huoneeseen ohjelman ajaksi. Ainakaan mitään hauskaa en nähnyt siinä, että äijät maalasivat pari hammasta mustaksi ja menivät kameran eteen irvistelemään. Joku ehkä sitten näki, mutta omana riippumattomana arviona sanoisin, että fanittajan henkisen kehityksen oli pakko olla pysähtynyt suunnilleen siihen alakoulun alun vaiheeseen.
Täsmälleen samaa mieltä. Painajaismaiseksi muistoksi ovat jääneet Posion serkut eräällä kesälomalla. Silloin oli juuri ko. herrojen 'Aa-pu-va, A-pu-va' hahmo pyörinyt televisiossa. Ja sitä hokemaa sai kyllä kesälomalla kuulla ihan riittämiin. Kuten myös 'Onks Viljoo näkynyt'
Huumori on vaikea laji. Mieleeni on jäänyt eräs muka huumoriohjelma, jossa nämä kaksi edellä mainittua herraa yrittivät esittää stadilaisia. Oli säälittävää seurata kavereiden uurastusta, kun kaikesta huomasi heidän puhuvan heille vierasta kieltä. Varmasti yhtä säälittävää olisi seurata stadilaista, joka yrittäisi viäntää savvoo, mutta sellaista en ole onneksi kohdannut.
Mutta onhan se silti hyvä että on ihmisiä, joita alamittainen "huumori" naurattaa? Sillä työllistyy moni c-luokan standup -ihminen, joilla ei sitten muuhun kykyjä olisikaan? Vai riittääkö se riittävän hyvän huumorin mitaksi että tietty määrä höppänöitä nauraa mille vain? Pitää muutaman tauon, jännittää hartiat ja käsivarret tönköksi ja pullistelee silmiä = huumorin "mestari"? Tai on paksu ja mätystelee televisiossa hampurilaisia? Voi *ittu tätä aikaa.
Viihdetaiteilijan työ on rankkaa. En yhtään kadehdi ihmistä, joka toimeen tullakseen yrittää naurattaa muita. Menestystä saavuttaneeltä taiteilijalta odotetaan yhä parempia saavutuksia. Totta kai tavalliselta tallaajaltakin, joka sorvinsa ääreen aamuisin vaeltaa. Ei hän kuitenkaan pilkan muodossa saa palautetta, jos hän hiukan epäonnistuu. Rankan elämän kokeneesta viihdetaiteilijasta, ammattiurheilija on myös viihdetaiteilija valtavalle penkkiurheilukansalle, on hyvä esimerkki viime yönä menehtynyt Matti Nykänen.
Myös näyttelijä Ismo Kallio on kuollut. Ammattinsa taitaja. _____________________________ Itse haluaisin muistaa Nykäsen huippu-urheilijana ennemmin kuin "viihdetaiteilijana". Mäkihyppysaavutukset hieman eri tasoa kuin laulukyvyt, kuitenkin? _____________________________ Ei ammatin harjoittamisen "rankkuus" aateloi ketään "mestariksi" vaan miten tasokasta on työ määrittelee sopivat laatusanat. _____________________________ Kai surkeita koomikoita saa arvostella vaikka niiden duunit nyt sitten olisikin ihan saatanan "rankkaa"? Ei silmien pullistelu ja purilaisten mässytys estraadilla/teeveessä ole "mestarillista huumoria" vaikka johtaisikin sitten päihdeongelmiin. Itsetuhoisa eläminenkään ei ole kuin lähinnä surullista elämän tuhlausta. En näe siinä mitään romanttista tai sentimentaalisen jaloa. _____________________________ Edit: Toivottavasti ei nyt ketään huonojen koomikoiden faneja loukkaa mutta onhan se nyt ihan perseestä jos ei laadulla ole kohta missään tekemisissä enää väliä. Ihmisarvoa ei tässä määritellä vaan sitä että kunnollisella työllä on arvoa. Huonosti tehty on vähemmän arvokasta. Nykyään paskalla pärjää paremmin kuin laadulla -"viihdemaailmassa". ______________________________ Ei huippu-urheilukaan ole ollut pitkään aikaan mitään tervettä kilvoittelua. Ei mikään ihme että tuhoaa psyyken monilta.
Samuli Paronen aikoinaan lausahti näin: "Jos hinta on sama, valitsevat ihmiset yleensä mieluummin hyvän kuin huonon, ellei se ole hengentuote." Kaupallinen, viihteellistyvä media taistelee mainostajista ja kuluttajista. Niinpä sen on mentävä siitä, missä aita on matalin. Siksi se yrittää saada meidät uskomaan, että roska on hyvää ja matalamielinen arvokasta. Siihen kelkkaan ei kuitenkaan ole pakko mennä.
Älä sorru henkilökohtaisuuksiin. "C -luokan standup -ihminen (ammatti)" ei ole sama kuin "c -luokan ihminen". Kokki taas vääristelee asioita. Dementiaa? Kuten kirjoitin, ei ole kyse mistään ihmisarvoista vaan siitä että nykyään roskatason humbuugi on syrjäyttänyt julkisuudesta lähes täysin lahjakkuuden, persoonallisuuden ja luovuuden. Meilläkin, finnilässä, matkitaan huonosti sitä mitä ameriikoissa tehtiin ajat sitten. Nuo nolon kököt standupit mm. ovat sellaista. Kyllä sinä saat diggailla roskaa. Ja minä saan kutsua sitä siksi mitä se on. Voi olla että palaan aiheeseen, kunhan on aikaa. Todennäköisesti en. Edit: Voi noista kirjoituksistani saada vähän ilkeän kuvan kyllä, myönnän. Voi myös johtaa virhetulkintoihin, jos on matala ymmärryksen taso. Typerä, kaikkkialta tunkeutuva viihdemoska on vain hermoillekäypää. Ja se, kuinka dementikot sille laumassa hohottavat. Pidän enemmän hyvästä kuin huonosta. Onko se paha?
Mukavaa päivänjatkoa. Ei jaksa eikä ehdi lässyttää tyhjänpäiväisiä nyt. Otetaan lungisti, ei tämän ole syytä olla niin vakavaa. Valokuvauslaitefoorumi... (nykyisin pöperöfoorumi).