Vai onko tää nyt uudenvuodenaaton hauska teema. - Mikä olisi paras Leica R kun huvittaisi hankkia kunnon vanhanajan SLR? - R6. Et tule pettymään. Tai R9. - Minä sanoisin Leicaflex SL tai SL2. - Hö eihän se ole Leica R! - No ompa! -Ei ooo Ohan
Voi kun Leitz olisikin pysynyt lestissään mutta yritti kuitenkin nykyaikaistua. Parhaat on edelleen mittaetsinmalleja antiikkisine viehättävine ominaisuuksineen. Ja niistäkin vain kulta-ajan tuotteet.
Onkohan tämä mun valokuvaushomma nyt taputeltu lopullisesti? Kolmeen vuoteen en ole kuvannut käytännössä mitään ja kun vasta hypistelin käsissäni filmikameraa ja katselin suosikki valokuvakirjoja tuli mieleen vain, että luojan kiitos en enää ajattele kokoajan valokuvia ja valokuvausta. Ei liity Leicaan mitenkään, mutta kun ajattelen filmileicaa niin...tunnen tyhjyyttä... Ennen tunsin jotain. Jaa, olen näköjään joskus vaihtanut nimimerkkini. Nimimerkillä pmu täällä ennen olin.
Onko viestin loppu käytössä oleva Leican mainoslause? Ellei, niin pienellä muutoksella siitä saisi sellaisen: "Etsimessä näkyy koko maailma. Se on sinun. Mutta vain, jos sinulla on Leica."
PHOTOKINA EXCLUSIVE! Leica Signs Macaca Nigra as Spokesprimate Ilman takaruutua. Tulee mieleen Hectorin biisi Ota yhteyttä apinaan. leica camera advertisement - Google-haku The Think Camera (M4)
Kyllähän tuosta ekastakin linkistä saisi mainoslauseen: "Jopa alemmat kädelliset ymmärtävät hankkia Leican." tai "Leica joka käteen... ihan joka käteen." tai "Tällainen hymy on vain Leicakuvaajalla."
Haloo! Kai tää on jonkinlainen kollektiivinen kestovitsi koko aihe. Ihmeesti vaan tuntuu pokka pitävän monilla. Tarkoitan ylimaallisia hehkutuksia. On toki höyrykoneissakin hohtonsa ja 50-luvun mersuissa. En minä sitä. Ja kivahan se, että Leicaa myytiin kuitenkin niin paljon, että sitä kohtuullisesti riittää harrastajille. ed. Tarina eurooppalaisesta kamerateollisuudesta on kuitenkin se juttu. Se on historiaa jolla oli kulta-aikansa.
Lapin erämaassa. Kuljet koirasi kanssa 8 tuntia tapaamatta ketään. Rakennat yöpuusi vaaran kupeseen ja ennen nukahtamista katselet autiota maisemaa. Nouset ylös ja huudat, tämä kaikki kuuluu minulle ja Leicalle, joka juuri räpsähti vaimeasti ikuistaen ikimuistoisen näkymän. Ja filmille, joka takaa ikuisuuden.
Filmi ei todellakaan ole ikuista, vaikka mustavaloinen aika hyvin kestääkin. Vähänkin vanhemmat värikuvat ja myös negat vanhenee täysin pilalle jo 20-50 vuodessa riippuen kuin persiillen kemikaalit meni kehittäessä ja variaatioita valitettavasti kehittämöissä on ollut. Ja voihan nuo negat/paperikuvatkin digitoida, ainakin tärkeimmät. Mutta jos varmistusmenetelmät eivät ole hyvin mietittyjä ja moninkertaisia voi digikuvatkin päätyä käyttökelvottomiksi, vai pitäisikö sanoa, että media muuttuu lukukelvottomaksi. Siihen en usko, että yleisesti käytössä olevat formaatit kovin äkkiä lähtee käännösohjelmista tai kuvankatseluohjelmista mihinkään, vaikka sitäkin 20 vuotta sitten uumoiltiin..
Ikuisuus ja aika ovat melko suhteellisia käsitteitä vaikka moni ilmastonmuutoshömpötyksessä panikoitunut ei sitä tiedostakaan. Minulla on lähes sata vuotta vanhoja täysin toimivia perintönä saatuja mv. negoja. Silloisen kuvaajan uskoisin hahmottaneen ne ikuisiksi, niin minäkin. Moni vanhempi ihminen muistaa tietokoneiden alkuvuosilta korput ja lerput, joita minullakin on laatikoiden pohjilla. Samoin erilaisia magneettinauhoja lojuu kaapeissa, on miniä ja mitä lienee, mutta niistä saatava tieto on jo saavuttamattomissa. Tai ainakin niin vaikeaa ettei siihen löydy konsteja tavallisesta taloudesta. Vanhassa negassa on kaikki tieto tallessa ja helposti löydettävissä. Sähköinen media muuttuu ja kehittyy nopeasti joten siinä mukana pysyminen edellyttää valokuvien tallentajalta liian paljon mikäli nyt sitten periodiksi otetaan vaikka sata vuotta. Filmi on ikuista. ( suhteellinen käsite )
Multa ei ole ikinä negoja hävinnyt tai mennyt huonoksi. Ikuisia ovat. Digikuvia on kylläkin sekä hävinnyt että tuhoutunut. Mutta kuka nyt niitä kaipaa?
Minulla se toistasataa vuotta vanhoja sukunegoja ja ilmeisesti yhtä vanhoja pinnakkaisia niistä. Ihan kunnossa ovat. Asiallisesti tehdyn mustavalkonegan odotettu elinikä ymmärtääkseni on varsin pitkä. Ei ikuinen mutta useampi sukupolvi kyllä.
Oliko tosiaan muovista valmistettuja negoja about sata tai toista sataa vuotta sitten? Ei kait? Sen ymmärrän minäkin, että lasille tai pellille kuvattu säilyy hyvin pitkään, mutta varmaan aika harvan materiaali leicalla kuvatessa
Tuolla: Photographic Film History - Who Invented Photographic Film? sanotaan muun muassa näin: "The first roll film on transparent plastic (on nitrocellulose which is highly flammable) was invented in 1889. "Safety film" was introduced by Kodak in 1908. It was made of cellulose acetate and was invented as a replacement for dangerous nitrate film. " EDIT: International Center of Photography; Encyclopeadia of Photography näyttää myös ajoittavan selluloidipohjaisen rullafilmin 1880-luvun lopulle.
Tossa on ehkä joku pikku klappi. Olen ollut siinä uskossa, että vuosi oli 1888. (Silloin tapahtui paljon muutakin.) National Museum näyttäisi olevan sitä mieltä; Original Kodak Camera, Serial No. 540
Näille filmeille kuvattuja negojako tarkoitat, joita sinullakin on hallussa ja hyvin säilyneitä? Luulisi, että niillä on arvoa aika paljon, vaikka kuvat eivät kummia sisältäisikään, onhan tuo historiallinen suuri mullistus, filmin tuleminen lasi-negaa helpompaan muotoon.
Tollanen takanäytötön digikamera on kyllä aika kätsy. Sitten kun tekevät sen mitä minä olen unelmoinut. Kun ottaa digikortin ulos kamerasta se pitää erilliseen kehitys pönttöön pujottaa. Ja sitten pönttöä liikutellaan kymmen minuutin ajan aina välillä heiluttaen. Sillä tavoin saadaan sitten filmikuvien tuntua niihin.