Uusi aika studiossa alkaa hahmottua. Iso erillinen näyttö on selviö. Miksei tätä haluttaisi viedä ulos kentällekin. Entisaikain iso koko. Ennen kannettiin kasetteja ja filmejä, seuraavaksi virtalähteitä.
Mä käytän ihan peruskasvopotretissa jalustaa, kun kuvauskorkeus ei vaihtele. Muuten kyllä käytännössä aina käsivaralta Nikoneilla. Kyllä mä olen silti sitä mieltä, että ehkä kannattaisi käyttää enemmänkin pitempiin sessioihin terävyyden lisääjäksi. Sen vähän mitä RZ:lla kuvaan, se menee jo jalustalta.
RB:ssä peilin liike on yllättävän hyvin vaimennettu. Kun on kuiluetsin ja sopivan pituinen hihna, niin vatsaan tuettuna sillä kyllä kuvaa käsivaralta. Aivan kelvollista jälkeä olen saanut vielä 1/4 ajalla.
Sellainen dilemmahan näissä ff-peilittömissä on että vaikka rungot onkin hiukan snadimpia ja kevyempiä kuin peilivastineensa niin hyvävalovoimaiset lasit painaa kuitenkin saman tai enemmänkin. Se rungon parisataa grammaa hukkuu sitten setin kokonaispainoon ja kokoerokin hiipuu. Tästä näkökulmasta Nikonin roadmappi jossa 1.8 - laseista koostuva sarja näyttää olevan hyvä kompromissi - laadukkaat lasit mutta ei kilon möttejä. Jos nuo nyt vaan tulee kuten suunniteltu eli tänä vuonna 20/1.8 ja 85/1.8 sekä ensi vuonna 24/1.8. Sonyyn koitin ihastua oikein yrittämällä ja muutamankin kerran kävin kokeilemassa mutta ei kyllä taivu. Sen verran kulmikasta ja jollain lailla ei loppuun saakka pohdittua suunnittelua tuo käytettävyys on minun lähtökohdistani katsottuna. Tämä toki reilut 100% subjektiivinen näkemys. Mielestäni oleellinen kysymys aiheeseen liittyen lyhyellä aikavälillä on miten hyvin Nikonin adapteri toimii jotta voi käyttää pelillisiä ja peilittömiä rinnan ja hyödyntää kummankin vahvuudet. Säänkesto ja akkukesto on kuitenkin Nikonin "old schoolissa" hyvin hoidettu.
Noin pitkillä tietenkin lähes millä tahansa. Siinä peilitärähdyksen vaikutus jää "murto-osaan" valotusajasta. Varsinkin sopivasti itse tuettuna toisin kuin huteralla jalustalla. (Itse en ole muistaakseni RB:n laukaisua edes kokeillut, mutta RZ oli vakuuttava.)
Aikuisia ihimisiä kuvatessa käsivaralta yks juttu on silmien räpsyminen. Pehkana kerkiävät Räpsäyttää silmiä kun peili loksahtaa ja sulkimen auettua ne on usein kiinni. Kun käytti jalustaa ja peilin ylösnostoa 2-lankalaukaisimella niin onnistuminen oli 100%. Lapsia kuvaten kamera käres kahvan kans onnistuu hyvin.
Joo, tyvilihaksissa tuo ongelma tuntuu toistaiseksi olevan, hauiksissa ja reisissä. Surkastuvat vähän kerrassaan. Ei musta kulkiessa mitään huomaa, jos ei tarvi portaisiin mennä. D4 nousee ja pysyy silmän korkeudella vielä ihan kohtuudella, kaapin ylähyllylle ei enää ole vähään aikaan oikein mennyt. Studioon on tarvinnut vähän sinne tänne laitella vanhoja valojalustoja, kun kyykystä kuvaa ei tahdo reidet enää nostaa, pitää kädellä auttaa, eikä kehtaa vieraiden nähden kontata pidempää matkaa... Eli vielä pysyy kamera kädessä ihan hyvin, tuntuu vaan etenevän pikkuhiljaa tuo, ja sitten se 200 grammaa voi yhtäkkiä olla aika lailla ratkaisevakin. Kun ei näitä tiedä... (On noista koepaloja otettu, sähköä syötetty ja magneettikuvia tahkottu, ympäri Suomen näytteet kiertäneet lausunnoilla, toista vuotta, katsotaan nyt...Enhän mä ole kuin kuusikymppinen vasta, kuvausvuosia pitäisi vielä olla läjäpäin, että jos tulee kevyemmän tarve lopullisesti, niin pitää asiaa ainakin pohtia...)
Rauhallisempaa täällä... tämäkin asia taisi osaltani tulla jonkunlaiseen päätökseen tässä. Kokeilin varteenotettavat vaihtoehdot ja sitten mietin. En mä halua Nikonia huonompaan, tai ainakin minulle epäsopivampaan vaihtaa. Käy nyt sitten laitteiden arvojen kanssa miten käy, niillä mennään mitkä omilta ja hyviltä tuntuu. Mulle ne vaan lopulta on Nikoneita. Painaviahan ne on, mutta vielä jaksaa. On siinä varmaan henkistäkin, mutta ihan käytännöllistä kun ne läpikotaisin tuntee ja silmät ummessa luottaa. Se on vielä auki josko Z:taan vaihtaisi toisen digin, sen D4:n. Sillä setti vähän kevenisi. Täytyy miettiä sitä vielä, vanhoissa objektiiveissa kuitenkin pysyisin.