Tyyppi puolivälissä videota ottaa noin DX kokoisen alueen maisemakuvasta printtiinsä ja sanoo että ero D850 hyväksi on selkeä kun verrokkina on 5Dmk4. Onhan tuollainen kroppaustarve hiukan kuvaajankin taitamattomuutta, mutta kuitenkin tahtoisin kysyä löytyykö niitä, jotka näkevät mieluummin tuossa esityksessä taitamattomuutta käsitellä kuva niin että printti on hyvä Canonillakin? Rungoissa on kinokennot 45 ja 30 Mpx. Printti about puolimetrinen.
Tuossa on lähtökohtana sellainen maisemakuva jossa on "järjetön" terävyys. Tarkoittaa ruohonkorsitasoa, ei maalailua. Samasta suurentaisi metrisen "normaalimmalla" terävyydellä. Sitä ei enää katsottaisi lukuetäisyydeltä.
Löysin luvun 2,25 jolla ilmeisesti voi jakaa täyskärin pikselit niin jää kroppi. Onkohan oikea luku. Varmaan suunnilleen. D850 45/2,25= 20 5Dmk4 30/2,25= 13,3 Vieläkö on järjettömästi?
Minusta on fiksua jättää läheltä puolen metrin kuvaa katsova ihan rauhaan vaan ja pohtia asetettua kysymystä. Oikeita kuvannautintatapoja tässä muka vielä puuttuisi. Ihan vapaasti vaan.
Harvoin näkee noin ansiokasta keskustelun johdattamista harhateille, lienee mahdollista vain Laukussa No, jos ihan siihen alkuperäiseen asiaankin... D850 croppimoodissa tekee 5,408 x 3,600 pikselin kuvaa. Oletetaan se suunnilleen kooksi. Jos printteri on esim. Epson, on sillä tulosteen laatu paras kun käytetään resoluutiota 360, 270 tai 180 pikseliä tuumalle. (Joku guru väittää näkevänsä eron 360 ja 720 px/" välillä, mutta en usko). Jos käytetään 360 tuumalle resoa, on 5408 px suunnilleen 38 cm. Ei mitenkään tajuttoman kookas. Harventamalla reso 270 px/" saadaan se puolimetrinen, 50,8 cm. Sillä 180 resolla sitten jo tietysti tuplat ekaan nähden, 76 cm. Jos kriittisen tarkastelun kestävää tulostetta haetaan, niin pitäisin tuota 270 tuumalle miniminä, joten D850 croppimoodi olis just siihen puolimetriseen, pienempi pikselimäärä ei ihan riitä. Huippulaatua vaadittaessa 360 on turvallinen, mutta on kyseenalaista tarvitaanko sitä. (Lukija Hämeenlinnasta on sikäli oikeassa, että huononäköinen katsoja likaisilla silmälaseilla ei näe mitään eroa resoluutioiden 180 ja 360 pikseliä tuumalle välillä, mutta vaatimustasohan riippuu tulosteen käyttötarkoituksesta, katselupaikan valaistuksesta, katseluetäisyydestä jne.)
On tietysti myös totta, että interpoloimalla (osaavasti) kuvan pikselimäärää suuremmaksi saadaan pienemmästäkin kennoista nykyään varsin laadukkaita ja katselun kestäviä tulosteita. Se kai ei ollut tuon aloitukseen linkatun videon pointti kuitenkaan.
En tiedä, mutta kai se tulostimestakin voisi riippua. Tuo "ylitarkan" tavoittelu joillakin lie linkissä siihen että on tarkasteltu LF-originaaleja tai taitavasti vedostettuja pimiökuvia ja todettu ettei printteri ikinä pysty samaan mutta kuitenkin tavoitellaan. Luupilla sen näkee ainakin. Jos näyttelyvieras kulkee salissa luupin kanssa, olisi jo minullakin erotuomarin pilli herkästi huulilla. Mutta likinäköisenä ymmärrän hyvin tarpeen katsoa printtiä myös läheltä silloin kun haluaa zoomata kuvaan sisään "normaalin" etäisyyden lisäksi. Mutta vastustan ajatusta että kannattaisi huudella väärin katsottu! Tekijät pysyköön lestissään ja yleisö omassaan ja molemmilla olkoon oma vapautensa.
Tuo "ettei printteri ikinä pysty samaan" perustuu tavallisesti siihen, ettei porukka ymmärrä printtaamisesta mitään. Toki, 8x10 tuuman pinnakkainen on toki omaa luokkaansa, mutta heti kun lähdetään suurentelemaan, tilanne on toinen. (Tietysti on aina kiva verrata kinarikoon digin ja laakakoon filkan resoluutiota, saahan siitä jotain iloa ehkä siitäkin.)
Valtaosa ihmisistä ei huomaa eroa, vaikka käyttäisi 100 ppi. (Windows- koneet eivät muuta pystyneet aikoinaan tulostamaan, eikä juuri kukaan huomannut mitään.)
Jonkun verran printanneena osittain samaa mieltä. Kun mennään yli A3-koon, niin monesti en lähde keinotekoisesti suurentamaan kuvaa, vaan tyydyn 180 ppi. Kerran kurssillani annoin oppilailleni verrattavaksi kaksi kuvaa (A3+), toinen 360, ja toinen 180 ppi. Kyselin eroja, vain yksi oli löytävinään eron ilman luuppia. Tarkkanäköinen tai sitten sattumaa. Onhan otettava myös huomioon sellainen pieni tosiseikka, kun katsotaan vedosta seinällä, niin siinä ei ole verrokkia rinnalla. Sellainen antaa anteeksi paljon, jos nyt anteeksipyydttävää edes on.
Näyttelyissä saattaa pikselipiippareita enemmän käydä porukkaa, joka on kiinnostunut kuvan visuaalisesta sisällöstä, kuvan välittämästä viestistä, kuvaajan sen välittämiseen valitsemista keinoista jne. Tekninen loistokkuus ei ole silloin se juttu. Tämä sanottuna, olen itse seissyt puoli tuntia yhden Ansel Adamsin teoksen edessä ihmetellen, miten kukaan VOI TEHDÄ niin teknisesti täydellisen vedoksen.
Olen teettänyt 110*180 cm tulosteen kankaalle 150 dpi. Moni sitä näyttelyssä katsoessaan kysyi, millaisella optiikalla tuo on kuvattu, kun on niin tarkkaa jälkeä. Toki se oli 204 kuvan kollaasi, joten pikseleitä riitti. Mutta netin kautta ladattava tiedostokoon rajoite tuli ensin vastaan.