Hidas pystysuuntaan liikkuva verhosuljin vuonna 1913 ja linjojen suoristaminen liitekuvassani. Lartigue Grand Prix. - Google-haku: Tulkitsen että on panoroitu hitaammin kuin auto liikkuu koska ihmiset ovat kallistuneet päinvastaiseen suuntaan kuin auto. (Alkuperäinen kaikkien muistama kuva) Kuinkahan tällaisia erikoisia valotuksia jää historiaan nykyään, kun mekaaninen suljin on vasta katoamassa kameroista ja global shutter on tulollaan? Mahdollisuus on olemassa ennen kuin sähköinenkin suljin on "täydellinen".
Mielenkiintoinen aihe ketjulle (Melkein yhtä tärkeä kuin aina tietää mitä ihan jokainen on tänään syönyt...) Toivottavasti ei delaa heti alkuunsa - on niin hiljaista nykyään.
Ööö... nyt en ole varma lyötkö sanaleikiksi hinnan ja kaltevuuden kanssa. Ihmeset tietenkin kallistuu siinä kuin muutkin kohteet kuvaan verhosulkimen ja kameran liikkeen suhteessa valotusaikaan. Kelaa ny hetki jos et leikkiä laskenut! Vaikka sitä onko valotus alkanut kuvaportissa tuossa kuvassa alhaalta vai ylhäältä kameraa eli onko etu- ja takaverhojen välin muodostama valotusrako kulkenut alhaalta ylös vai toiseen suuntaan.
Onko tuo yks edes ihminen vai mikä viulupää (katsokaa itse, onko sillä daijun tilalla ukulele vai mikä pentele on?)... Joo, sori. Ei aina jaksa niin vakava.. vaikka onhan se hyvä että jotkut jaksaa. Kuten sanottu, armoitetun hieno aihe tämä.
SakkeM, siksi ettei se ole selvä kaikille ja se on uudestaan ajankohtainen: https://farm1.staticflickr.com/751/21162086634_04a9a3988a_o.jpg
Et näköjään erota erilaisia syitä kalteville tyypeille. Sun kamera osoittaa alas tossa. Aika ärsyttäviä lopulta noi tyypit kun päät on horisontin linjalla.
Tää nyt vaan näyttää olevan taas näitä päiviä, jolloin kuolleessa foorumissa tapahtuva kuolleiden elämä on täynnä negaatioita. Lartiguen kilpa-auto on esimerkki kuinka tietynlainen kehittyvä tai alkeellinen tekniikka voi tuoda jotain mielenkiintoista nähtäväksi. Se on lopulta aika harvinaista. Vai onko? Rajoitteet ja rajaukset ehkä ovatkin ilmaisun, luomisen ytimessä. Vain kakka syntyy rajatta ja ehdoitta.
Lartiguen kuva on hieno siksi, että Lartigue oli hieno kuvaaja, joka osasi käyttää välineitään ja hyödyntää niitten ominaisuuksia. On oikeastaan nykyajan harrastajawannabeehemmojen ominaisuuksia taas sitten se, että kuvan hienous lasketaan aina välineiden ansioksi. Sitä se vähiten on.
Lartigue oli loistava kuvaaja kyllä ja autofriikkikin, joten siihen aiheeseen keskittyi todella. Siitäkö natiset, että kun valokuvausharrastus on nykyään tullut yleiseksi kansanhuviksi, niin luullaan voivan ostettavan sopivat välineet ja ilmaisut? Ihan kaikkea ei kai silti sovi kritisoida kuten mikäkin populisti eli kaipa siinä trendissä voi olla paikoin jotain mieltäkin, jossa nykyään mennään takaisin vanhaan tekniikkaan? Asetetaan ikäänkuin rajoja mahdollisuuksille jotta osattaisiin keskittyä olennaiseen.
Kyllähän lahjakas ihminen, jolla on näkemystä loihtii parempaa kuvaa vaikka koksin kappaleella tai kenkälaatikkokameralla kuin lahjattomat putkimieliset tekniikkafriikit, joilla olis vaikka kuinka hämmästyttävät ja tyyrit "vermeet". ("mikä digikenno sulla muuten on") ("mikä pinnoite etulinssissä") Tämähän on itsestään selvä asia. Tavara häviää taiteelle. Raha on vähempi kuin rakkaus. Henki ruumista väkevämpi.
Joo formulat ja rallit ensimmäisenä! Ja kaupungeista ihan kaikki. Oli se vielä viatonta ja uutta Lartiguen nuoruudessa.
Pääsimme näin äkkiä perusteisiin. Hyvä palaveri! Idealismi on näkyvissä ja se on aina kiva huomata. Se on koko ihmisen idea. ed. Vai onko uudistuvan ihmisen idea sittenkin olla jotain tasapainoisempaa ihanteessaan? Ehkä noilla vastapuolilla onkin yhtäsuuruus ja tasapaino uusissa tavoissa ja ajoissa? Nykyinen on johtanut tavaran, rahan ja ruumiin ylivaltaan. Zen ja pakenevan tavoitteen salaisuus.