Siis tuossahan on suhteellisen hyvä kenno ja oivallinen prosessori, miksei sillä hyviä kuvia sinällään saisi, cropin puitteissa. Noilla pienillä tahtoo vaan etsimet olla huonoja, käytettävyys mitä sattuu ja monia toimintoja sitten myös uupuu. Oikein vakavaan hommaan sitten myös liian pieniä. Siitä kai sitä sitten isommissa vehkeissä maksetaan, mutta kun sommittelu/tarkennus on kohdillaan ja yhden kuvan laukaisee, niin toki noilla saa kuvan siinä kuin kalliimmillakin. Moneen yksinkertaiseen kuvaukseen ihan kelvollisia ja keveitä kantaa mukana. Siksi mullakin on taas tuo D5300, kun en siihen Olympukseen toisellakaan yrityksellä oppinut, vaikka kuvat sinällään olisi siitäkin mulle moneen kelvanneet...
Tuo oli muuten minun tekstiäni mitä lainasit. Mutta korjaanpa sen verran tekstiäsi, että peilittömässä kamerassa kennon koko ja etsimen koko ei ole millään tavoin suhteessa toisiinsa. Itseasiassa monissa peilittömissä etsin on takanäytön kokoinen E-M1 mk2 etsin on mielestäni aika iso. Ei herätä mitään erityisiä sen jälkeen kun on ensin kuvannut Nikonin täyskärillä. Nikonin D-tonnisarjan kameroiden yksi ikävimmistä piirteistä on tosiaan huono etsin.
OK, sorry. Tuosta Markun viestistä sen poimin, siitä jo puuttui sitten lainauksen alkumerkki... Edit: Niin, ja mä en niitä takanäyttöjä etsimiksi osaa lukea, enkä pelkästään takanäyttöetsimellisiä oikein kameroiksikaan...
Joo, ei mitään. Pointtini oli se, että teknisesi takanäyttö, evf ja vaikka taulutelkkari on läheisempää sukua toisilleen kuin ovf. Tässäkin yksi syy sille, miksi m43:n kaltaisssa pienikennoisissa kameroissa peilittömyys jyrää. Vaikka täytyy myöntää, että toki optisen etsimen kuva on useimmissa tilanteissa miellyttävämpi katsoa verrattuna evf:n kuvaan. Mutta sitten on taas niitä toisaalta toisaalta juttuja... Hirveän vaikea on näiden välillä valita. Pääasia on, että etsin on niin suuri, ettei huomio kiinnity sen pienuuteen. Tuossa on joku kipuraja jonka huomaa kun kuvaa eri kameroilla.
Olen kuvaillut vain harrastuksena kymmeniä vuosia, taidot eivät ole kehittyneet, joten kuvaan lähinnä itselleni ja joskus kiusannut sukulaisia kuvillanikin. Hankin EM5 keväällä, lasina ovat nyt 17/1,8, 12-40 2,8 pro ja vanha 40-150 4-5,6 lötköputki. Siirryin Canonista Olympukseen, syynä paino ja nyt tuo pieni laajis+12-40 prö on ihastuttanut minua kovasti, puhumattakaan kennovakaajasta . Akku tuossa nykyisessä kamerassa on, no, -ei kummonen. Näin helteillä ok, mutta nollakeleillä saa kovin äkkiä kaivaa vara-akkua. Tietysti EM1 MKII hintaan saa aika monta vara-akkua. Osaisikohan joku kertoa mielipidettä, kannattaako ostaa uuden M1 MkII nykyisen Em5 MKII tilalle. Nyt saa tuon kohtalaiseen hintaan, niin rungon, akkukahvan ja kolmen vuoden lisätakuun.
Riippuu kuvaustarpeesta. Jos pitää saada suurempi purskenopeus, paljon parempi tarkennus, paljon parempi akun kesto tai parempi ergonomia niin vastaus on todennäköisesti kyllä. Muuten lienee parempi sijoittaa rahat optiikkaan.
Keskäytössä. *** Olympus OM-D E-M1 Mark II, M.Zuiko Digital ED 25mm f1.2 PRO, HLD‑9, Artisan Obscura Bloodwood Hot Shoe Cover & Lightroom CC ja VSCO Film - 0 - Kodak Portra 800 HC.
Olen Olli, minut on jälleen vallannut kuvausaddiktio. Ja syy on kokonaan mft-koukkuuntumisen. Takavuosien kuvausharrastus unohtui jokunen vuosi sitten kokonaan ideoiden ja innon lopahtamiseen. Kaapissa useamman vuoden maanneet digijärkkärikamppeet saivat lähteä kiertoon ja aktiiviseen käyttöön muille omistajille. Reissuilla kantelin taskussa satunnaisella aktiivisuudella Canonin pikkupokkaria. Alkukesästä kaveri esitteli PEN-EPL seiskaa ja siitä se taas lähti. Porttiteoria on totta. Ensin löysin sopivasti PEN-F:n ja siihen muutaman kevyen ja edullisen kiinteän nokalle. Ai että, mikä kaupunkikamera! Oikea etsin ja kaikkea! Tarvittaessa hiirenhiljainen! Oli ilo kanniskella pienessä olkalaukussa mukana ja räiskiä menemään! Sitten alkoi vanha luontokuvaajatauti heräilemään. Mitäs jos... ja sitten löytyikin käytettynä sopivasti 40-150/2.8. No se! Mutta ei PEN-F:ää kyllä jängille viedä, se on kaupunkipeli. Ottaa äkkiä lätäkössä itseensä. Ja sitten kävelikin sopivasti eteen vajaan vuoden ikäinen E-M1 Mark II. Kyllä sopikin kokonsa puolesta käteen heti ensi hetkistä lähtien. Tällainen kun olisi ollut repussa kymmenen vuotta sitten, niin aika monelta hikipisaralta ja kiroilulta olisi vältytty. Tässä sitä sitten taas ollaan, kamera kourassa painetaan pitkin kaupunkia ja metsiä. Muutamia havaintoja parin viikon ajalta: - Koko ja ergonomia viehättävät. Näitä rojuja on ilo kanniskella, ei tule jalustaa ikävä. - Olen pienikätinen, joten rungon koko korostuu. Entisenä Canonistina 7D:kin oli ergonomian ja koon kannalta siinä ja siinä. - Käytän silmälaseja ja olen lisäksi umpivasensilmäinen. Etsin on silti riittävä ja rungon nappuloiden räplääminen onnistuu vaivatta, ei mene sormi nenään. Kirjaimellisesti. - Omissa säädöissä ja omaan kuvaustyyliin sopivassa tarkennustavassa on vielä hakemista. Tässäkin ketjussa on ollut hyviä vinkkejä, kiitos niistä. - MFT-objektiivit ovat olleet positiivinen yllätys kaikin puolin. Paino, koko, hls. - M.Zuiko 300/4 + 1.4 tuottaa häkellyttävän hienoa jälkeä, eikä tarvitse jalustaa raahailla. Putken ja rungon vakaajat toimivat hienosti yhteen. Olen harrastelija ja tuskin olisi harrastus herännyt eloon ellen olisi törmännyt pienikokoisiin ja helppokäyttöisiin kamppeisiin. Ja Olympuksen osakkeenomistajat paukuttavat toisiaan hartioihin. Näinhän se menee. Loppuun pari loppuunkaluttua kuvausaihetta, mutta menköön esimerkkeinä. Lentoonlähtökuva PEN-F + 40-150/2.8, uintikuva E-M1 Mark II + 300/4 + 1.4.
Hyviä kuvia tosiaan! Olympuksen 300mm ei ole aivan helppo objektiivi käyttää, mutta okalla se näyttää toimivan.
Pitäisi varmaan hommata punapiste kun mielessä on pyörinyt myös 1.4x jatkeen hankinta. Kevättalvella tullut uusi firmware helpotti suuresti 300 millisellä kuvaamista kun vakaajan aiheuttama rajauksen pomppiminen ruudusta toiseen väheni, mutta kyllä tuo silti usein on aika haastava. Mistä tulikin mieleeni, että odottelen kovasti uutta firmware tähän kameraan. Olympuksella pitäisi olla ohjelma E-M1 mk2 toiminnan selkiyttämiseksi. Tai oikeastaan kaikkien kameroidensa toiminnan selkiyttämiseksi. Puolentoista vuoden jälkeen tulen ihan hyvin toimeen E-M1 mk2 kanssa, mutta kun katsoo Facebookin Olympus ryhmän kysymyksiä, niin usein tulee vastaan sellaisia "käyttäjävirheitä" jotka pohjimmiltaan juontavat kameran mutkikkuuteen. Samaten tarkennusta pitäisi parantaa. Kilpailijoiden - erityisesti Sonyn - kehittyessä nopeasti Olympuksen tarkennus alkaa olla melko "last season". Mutkikkaan käytettävyyden ohella tarkennus on se kohta joka rajoittaa E-M1 mk2 kanssa onnistumista. E-M1 mk2 on nopea, kenttäkelpoinen ja siihen saa toimintakuvaukseen sopivaa optiikkaa. Tässä kontekstissa on huutava ongelma, että kuvaamisia pitää suunnitella automaattitarkennuksen ehdoilla.
Kyllä ton tarkennuksen kanssa pärjää, mutta tarkka kuvattava. Lentokuvauksessa käytän AF rajausta aika pienellä marginaalillaja ja yhtä tarkennuspistettä. Tarkkaa puuhaa, mutta täytyyhän sitä kuvaajankin jotain osata. Esimerkin kuva otettu zuiko 300+1,4 jatke.
Pikaisen kokeilun perusteella punapistetähtäin, tuo aseteknologian lahja valokuvaalille, tuntuisi helpottavan lentävien pelien seuraamista seuraavaan potenssiin. Varsinkin umpivasensilmäisille, kuten allekirjoittanut.
E-M1 mk2 on viimeaikoina jäätynyt muutamia kertoja. Joutuu tilaan jossa se ei tee mitään eikä reagoi mihinkään kontrolliin, ei edes virtakytkimeen. Kamera tokenee vasta kun irroittaa akun ja laskee mielessään kymmeneen. Onkohan tämä lopun alkua vaiko tuon viimeisimmän firmwaren ei-toivottuja sivuvaikutuksia?