Ekoja kertoja kun tein itse vedoksia niin mulla ei ollut rajaajaa. Laitoin vain paperin (PE) suoraan alustalle punasuodin päällä. Kinoruudista lähti huikea osa tietenkin "hukkaan" kun paperi oli 18x24cm. Mutta kyllä sekin opetti "silmän määräävyyttä" kuvateossa sillä vaikka rajaus näin tapahtuikin siinä toiseen kertaan ikäänkuin lonkalta ja silimällä mulkaisten, ei se yhtään haitannut vaan kuvat olivat hyviä, ellei jopa hiukan parempia kuin kokoruuduissa. Toisaalta tämä kertoi myös siitä että rajaus on tavallaan yliarvostettu laji verraten kuvanottohetkellä valittuun perspektiiviin.
No sulla nyt muuttui kummiksi noi jutut varsinkin jos se mun postiin yhtään liittyi. (ed. yritän tulkitä hämmentävää postiasi... Kuvanottohetki on tietenkin valotushetki... kameran sulkimen hetki... eikä vedoksen valottaminen pimiössä. Mikä tossa oli noin vaikeaa, en vaan huomaa?) No tässä kuitenkin noita mainittuja ekoja kylppärivedoksiani joskus nopeasti käsivaralta räpsäistyinä reproina.
Kyllä tuollaisen kuvan katselussa väistämättä tulee mieleen, että elementtien poistaminen on falskia ja mautonta, ei kuvasta tule minimalistista ottamalla keinotekoisesti elementtejä pois, vaan valokuva muuttuu luonnottomaksi muuksi kuvaksi. Maisema pitäisi kuvata siten, että elemntit ovat mielenkiintoisia, ei piirtää niitä lisää tai kumittaa pois, lopputulemahan on ihan mitä vaan keksii, epätodellista ja keinotekoista. Hyvin otettu minimalistinen kuva on todella vahva, kun sille ei ole tehty manipulointia (värien säätö vastaamaan silmän näkymää on ihan ok, mutta siinäkin on mauttomuuden raja lähellä kun aletaan vahvistamaan). En tarkoita, että olisi mitään sääntöä, vaan kuinka itse koen kuvia katsellessani/ottaessani. (keskisommittelua en pelkää, mutta usein ei toimi niin hyvin kuin muunlainen jaottelu)
Miksei kuva sitten voisi olla epätodellista ja keinotekoista, eihän kaikki pyri dokumentaarisuuteen. Monet suhtautuu kuvaan omana luovan tekemisen tuotteena, genrestä riippumatta, ei dokumenttina siitä, miten maailma on. Tai toki nyt uutis- ja pääosin luontokuvaus poislukien tietysti...
Ainahan valokuva on kuvaajan lisäksi katsojan tulkintaa maailmasta. Mikä on todellista ja mikä ei, on oikeastaan turhaa ulkopuolisen sanoa. Ehkä siksi tulkinta syntyykin vasta kuvaa katsomalla..? Ja jokainen kuvaaja määrittelee oman paikkansa. Se, saako sille ääneen tukea ja arvostusta, on sitten kai loppupeleissä toissijaista. Luonnon lait on ne joita jokaisen valokuvaajan tulee noudattaa. Rule of thirdsit yms. on vain täkyiksi asetettu.
Luonnontieteilijä saattaisi 4 oluen jälkeen väittää, että kultaisten leikkauksien kaavoissa on jotain maailmankaikkeuden kannalta oleellista. Ovat siis jotakuinkin luonnonlakeja. Itse olen kuitenkin yhteiskuntatieteilijä joten vastaisin hänelle, että ovat kulttuurin tuotteita siinä kuin, että kuvaa/tekstiä luetaan meillä vasemmalta oikealle. Mutta en kyllä ole aivan varma tuosta... Aamulla pitäisi rientää koneelle tsekkaamaan mitä antropologia sanoo kultaisista leikkauksista. Tässä ja nyt osaa en sanoa mitään esim. siitä tykkäävätkö Australian alkuperäisväestö tai eskimot enemmän keskisommittelusta kuin kultaisesta leikkauksesta
Olet taas heikoilla jäillä. Keskeissommittelua ja kultaista leikkausta ei voi verrata keskenään. Edes neljän keskioluen jälkeen.
Tokihan voi verrata! Eri asia on sitten se, onko mieltä verrata. Länsimainen ihminen kuitenkin tykkää vertailuista. Vaikka taisin tahtomattani nostaa tämän aiheen esille tässä keskustelussa, niin en suinkaan kuulu keskisommittelun vastustajiin. Valokuvauksessa se on kiinni niin vähästä. Kaiken voi tehdä hyvin ja huonosti - myös keskisommittelun. Itse toivon että oppisin kuvaamisessani enemmän hyödyntämään keskisommittelua. Silloin kun keskisommittelu on tehty hyvin, on se usein aika voimakas tehokeino. Mutta asiaan. Sonnylta on tullut uusi ja peilittömän täyskärin ideaan ihananasti sopiva 24mm/1.4. On aika pienikokoinen ja myös hinnaltaan hiukan edullisempi kuin CaNikonin peilikameroiden vastaavat objektiivit. Optinen suorituskykykin on linjassaan. Tuon kanssa olisi mukavana keskisommitella, jos kohta myös kultainen leikkaus toimisi! Hands-on with the Sony 24mm F1.4 G Master Sony 24mm F1.4 GM sample gallery Ensi viikolla tulee kai sitten kaikkea muutakin uutta. Siitä Panasonicin täyskäristä huhuilevat.
Voi olla näinkin. Mutta voi olla toisinkin. Minähän en mitään tiedä, mutta nostan tämän kuvan esimerkiksi: https://foorumi.kameralaukku.com/attachments/_fff2265-jpg.245302/ Ainakaan minä en voi päästä muuhun kuin keskeissommitteluun. Ja käyttäen apuna kaikkia maailmassa olevia luonnonlakeja.
Toki kultainen leikkaus on erittäin luonnonmukainen ilman otettuja tuoppejakin. Se on tarkalleen eri asia kuin rule of thirds, vaikkakin virheellisesti usein siksi rinnastettu. Golden ratio - Wikipedia Toki sekin että jaamme asioita lähes yhtä helposti kolmeen kuin kahtiakin, kertoo myös kolmasosan omanlaisesta luonnollisuudesta. (Ja kahtiajako keskustan olennaisesta roolista.)
Ruul of thöördsillä ja goulden reissonillä ei oo tosiaan mitään tekemistä keskenään. Ja aina kun joku jaetaan johonkin, niin sen joutuu pyöristämään. Ei nää kennojenkaan koot ole niin kiveenhakattu.
Tohdin epäillä tätä. Lopputuloksena voisi mieluummin olla myös osia jotka ovat aivan pyöristämättömiä ja itsessään kuitenkin kokonaisia. Jakojäännöksiäkään ei kai välttämättä tarvita. ed. Taisit tarkoittaa että rule of thirds on pyöristys kultaisesta suhteesta. On, mutta aika kaukana kuitenkin silminnähden. ed2. Et kai tarkoittanutkaan koska sanoit ettei niillä ole mitään tekemistä keskenään.
SLR:ien kulta-aikaan jotkut sanoivat vakavissaan, että kuiluetsimen peilikuvana tehty sommitelma tuottaa visuaalisesti paremman kvuan. Pitäisikö peilittömiin saada sellainen optio, että takatelkkarista näkyisi kuva peilikuvana? Sommittelut paranisivat huimasti