Moikka, olen nyt vakavasti pohtinut täyden kennon järkkärin hommaamista. Tulevaisuus tuo tullessaan näillä näkymin enemmän ja enemmän valokuvausta myös ammatillisessa mielessä. Siksi täyden kennon työjuhta olisi mukava, mutta piru vie kun ovat vain niin kalliita ainakin uusina. Siksi käytettynä. Canonilaista olen pohtinut tuon 5D Mark II:n korvilla, niitä kun näkyy mukavan edukkaina liikkuvan ympäri toreja. Automaattitarkennuksessa huhuavat kovasti olevan vain ongelmia varsinkin kun pimeä tulee. Kokemuksia? Nikonin puolelta taas D600 on kovin kehuttu ja suositeltu peli. Järjestelmä on tuttu entuudestaan, kun vaihdoin Nikonista MFT:hen tuossa kuusi vuotta takaperin. Tässä viehättää kovasti sen käytettävyys, koska se on tuttu. Ja toki messevä linssivalikoima. Niin. Nykyinen MFT-setti menee vielä puoliammattilaiskäytössä mukavasti ja tykkään siitä, että ei paina niin paljoa. Päivitys järeämpään tekisi kuitenkin ihan hyvää pitkällä tähtäimellä, uskon ma. Toivoisin rakentavaa keskustelua.
Järeydestä tulee mieleen myös rungon järeys ja jämäkkyys, joka Nikonilla on numeroa parempi D800 sarjassa kuin kuussatasissa ja D750:ssä. Myös hiukan painavampi ja kookkaampi, mutta ei paljoa. Nappeja on monipuolisemmin. Tarkennus oikein hämärässä tökkii aina jossain kohtaa. Jos sitä vertaa uusimpiin huippurunkoihin, voi olla paikoin heikompaa, mutta kun vertaa vaikka 90-lukuun niin luulis kelpaavan.
Kiitos vastauksestasi, Mirrored. Tosiaan tällä hetkellä käytössä Olyn E-M1 Mark I ja nokalla kiinteää ja 12-40 2.8 Pro. Olen tykännyt tästä, mutta kun työkäytössä käyttelen noita Nikoneita (täyskennoja) silloin tällöin, niin vitsit kun tekee hyvää jälkeä. Tykkään. Koko on taas sitten se, miksi ylipäätään siirryin itse peilillisistä pois. Kauhea tilanne, kun en millään viitsisi (eikä persus kestäisi) jättää myöskään tätä Olya kakkosjärjestelmäksi. Toki olisihan sitä vaihtoehtona hommata kakkosrungoksi joku 5D Mk I ja siihen nokalle 35mm f2. Heh. Niin mutta joo. Yksi varteenotettava vaihtoehto on joku D600 ja hyvä 2.8 zoomi nokalle ja tämmöiseen reissukäyttöön joku Fuji tai vastaava pikku Oly, jossa kiinteää. Karseaa pohtimista. Menee yöunet ja hermot, vaikka kyse on vain materiasta.
Mulla on matkan varrella ollut nuo molemmat joskus, 5DmarkII ja D600, ja voin hyvin suositella molempia. Kuitenkin ottaisin sinuna varteen Mirroredin suosituksesta, laittaisin pari sataa lisää ja ottaisin D800:n. Ihan hetikohta ei tule välttämättä tarvetta vaihtaa...
Molemmat, sekä Canon että Nikon ovat tällä hetkellä edullisia, koska kaikki vaihtavat kalustojaan Sonyyn. Voin suositella molempia, koska nyt ne ovat edullisia käytettynä ja niihin saa täydellisen setin lisärompetta edullisesti.
Itse siirryin Sonyyn, käytettynä a 7 malleja saa helposti alta kuuden sadan. On pieni ja kevyt, yhtä hyvä sekä still- että vdeokuvauksessa. D5 kokeilin kädessä ja päätin heti että on liian suuri ja painava minulle. Kakkuloina on Zeiss ZM sarjaa, 35 ja 50 mm Leica kiinnityksellä koska ovat loistavia laadullisesti ja hyvin pienikokoisia ja voin käyttää Sonyn ohella Leican filmirungossa.
Ei tarvita edes pimeää, vaan riittää että mennään ilta-auringossa varjoon jolloin AF alkaa olemaan tuossa rungossa käyttökelvoton. On tuo kyllä edelleen itsellä aktiivikäytössä, rinnalla kulkee kyllä Canon 7D mk2 ja Sonyn A7 II riippuen siitä, onko tarvetta hyvälle ja nopealle AF:lle tai videokuvaukselle. 5D mk2 on edelleen kuvanlaadultaan todella hyvä, mutta AF-teknologia on auttamattoman huono verrattuna uudempiin runkoihin. Mk3:ssa on käsittääkseni huomattavasti parempi AF, mutta hinta taitaa olla käytettynä noin tuplat mk2:een verrattuna.
Nikoneista sen verran, että D600:ssa on se kuuluisa pöly- tai öljyongelma. Kenno likaantuu helposti etenkin jos kameralla ei ole kuvattu kovin paljoa. Lika on vaikea poistaa, mutta huolto kuulemma yhäkin ilmainen. Joka tapauksessa ottaisin ennemmin D610 joka lienee käytettynä ostaen kuvanlaadun ja hinnan suhteen markkinoiden paras paras täyskäri.
Mulla on ollut noikin molemmat, D600 ja D610, nehän on käytännössä sama kamera. Molemmilla viisinumeroinen määrä kuvia. Nikon teki aivan marginaalisia muutoksia markkinoita varten, jotta kuussatasen ongelmamaineesta päästiin eroon, vaikka ongelmat oli jo siis selätetty muutenkin. Tähän päivään mennessä kaikki ongelmaiset kuussataset on, mitä ne siis läheskään kaikki ei olleet, on huollettu. Ja hinnassa on silti eroa, joten kuussatanen on siinä mielessä parempi ostos. Ja kun olen noiden lisäksi kuvannut kymmeniä tuhansia kuvia D800:lla, joka mulla oli muutaman vuoden myös, en kyllä osaa sanoa, miten 600/610:ssa olisi parempi kuvanlaatu. Sen sijaan D800 on kyllä kovaan,ammattimaiseen käyttöön tehty, sekä rungoltaan että muilta spekseiltään, eli käyttökamerana ylivoimainen D600/610 pariin verrattuna. Painossa on eroa 50 g. Ja tässä en tarkoita, etteikö D600/610 olisi aivan erinomainen kamera. D750:een en osaa verrata, sitä mulla ei ole ollut, enkä halua vertailla kuin kokemuksesta, mutta alkuperäisestä kysymyksestä arvelen sen olevan vielä liian hintava...
Minulle on katkera paikka se D600. Oma kamerani kävi huollossa 3-4 kertaa kunnes lopulta hermostuin ja vaihdoin sen Df:ään noin tonnin tappiolla. Siihen aikaan D600 ei kelvannut kellekään järkihinnalla, mutta ei minulla toisaalta ollut varaa leikkiä toistuvasti töhryjen ja parin viikon huoltoreissujen kanssa. Kun on kokenut tuommoisen pettymyksen, niin se tekee varovaiseksi kameran suosittelemisen kellekkään. D600:n töhryt olivat muutaman muun Nikoneissa ilmenneen vähäisemmän laatuuongelman kanssa syy siihen miksi vaihdoin toiseen merkkiin. Mutta hyvä kamera D600 mielestäni oli silloin kuin toimi, siksi D610 on suosituslistallani kun edullista täyskäriä kysellään. D700 nostetaan usein jalustalle D600/610:n yläpuolelle. Onhan tuo toki järeä kuin mikä, mutta kuvanlaadussa on huomattava - siis aivan oikeasti havaittavissa oleva - ero uudempien Nikonien hyväksi. Sellaiseen rymykäyttöön jossa 12mpx reso on hyvä, saattaisi D700 olla hyvä valinta yhäkin, onhan se nykyisin käytettynä aivan törkyhalpa.
Nikon DF on minun valinta, tuntuu nyt ja on tuntunut yli 3 vuotta että sen parempaa kameraa ei voisi minulle ollakaan ja tuskin tuleekaan..Olympus Pen-F on kaverina taskukamerana, mutta ilman sitäkin kyllä pärjäis...
Df:n kuvanlaadussa on jotain erityisen miellyttävää. Ne värit ja sävyt Laadultaan minulle sattunut Df oli kenties paras digi-Nikon mitä olen päässyt käyttämään. Tarkennus oli niin hyvin kohdallaan, että hienosäädölle ei juuri ollut tarvetta, eikä mitään muutakaan pahaa sanottavaa ole. Edes kennoa tuo ei sutannut. Tämä kehu tietenkin sillä varauksella, että perustaltaan tykkää Df:stä. Kahva ja suljinnapin asettelu ovat melko epämukavia ja muutama muukin outous siinä on vrt. mitä moderneilta Nikoneilta yleensä odotetaan.
Olen seurannut (ja tallentanut haut) euroopan alueen ebayn myytyjä käytettyjä pitkälti yli vuoden. Seuratut rungot D610, D750 ja 6D Pitäisi taas tarkastella onko hintakehityksessa tapahtunut jotain edes vähäistä alenemista. Kenties vähittäistä alenemista satasen verran keskimäärin. Tänä aikana on ilmestynyt Canonilta D6mk2 mutta Nikonilta ei mitään korvaavaa. Kuitenkin yksi takaisinkutsun laajennus sattui D750 osalle tänä aikana. Nikon D750 - mahdollinen sulkimen aiheuttama kuvan varjostus (päivitys 12.7.2017) nikon d610 | eBay nikon d750 | eBay Canon 6D | eBay ed. Tuossa vielä D800... nikon d800 | eBay
Nikonin D600:n töhryisyyteen sen verran kokemuksta, että omassa kappaleessani ei ole koskaan ollut minkäänlaisia töhryjä, sotkuja tai suljinongelmia. Muistelen joskus lukeneeni että nuo ongelmat liittyivät mallin alkuvaiheisiin mutta mitään sarjanumerolistausta en pysty antamaan.
Todella hyvää keskustelua teiltä, kiitos! Nikon houkuttelisi, mutta samalla harmittaisi siirtyä pois peilittömistä. Näissä on todella kätevää juuri focus peak ja elektroninen etsin, niihin olen tykästynyt. Ja pieni koko. Mutta mutta, jospa näistä ei tarvitsisi kokonaan poistua. Teen paljon lehtikuvauksia kirjoitusten oheen, joten sellainen "työjuhta" olisi messevä pari. Nykyisellä Olympuksella en vain jotenkin usko pärjääväni, vaikka kivasti sillä hommat ovatkin hoituneet jo kohta toista vuotta moitteetta. Huippuvalojen- ja varjojen kanssa saa olla aina vähän tarkkana. Sitä ongelmaa ei ole tullut isompia peilillisiä käyttäen, tai ainakin ongelmat ovat lievempiä. Suurinta kivaa omalla harrastuspuolella on tuonut peilittömään isketyt vanhat linssit vuosikymmenien takaa. Niitä haluan jatkossakin käyttää ja testata. Olen kerännyt hieman kriteerejä miettien tulevia vuosia ja tässä niitä tulee: - Laajempi dynamiikka kuin nykyisessä E-M1 mark ykkösessä - Hyvä akkukesto - Kestää luonnossa: pitää olla hyvä akkukesto ja toimivuus myös pakkasessa (Oly toimii kyllä tässäkin kun tietää mitä tekee) Kuvaakos joku täällä lehtikuvaa enemmänkin päivätyönään? Keskustelisin mielelläni lisää tarvittavista linsseistä. Nyt olen käyttänyt paljon omaa 12-40 2.8 -zoomia ja sitten isommalla kameralla 35mm 1.8 kiinteää. Hyvin ovat toimineet yhteen. Koittaisin pelata hommaa niin, ettei tässä tarvisi köyhtyä ihan valtavasti, mutta samalla en halua ostaa aivan sutta ja sekundaa vuosikymmenien takaa. Tulevalla kameralla pitäisi pärjätä pari vuotta eteenpäin tehden, no, töitä. Eikä haittaa, jos tulisi myös vapaa-ajan vaelluskuvatkin samasta kennosta.
Sonyn A7 mallien mk1 ja mk2 versiot liikkuva käytettynä aika edullisesti. Niiden automaattitarkennus ei ole nykyisten Sonyjen veroinen, ja kaikenlaista muutakin hauskaa niissä on, mutta kuvanlaatu on hyvää (käytännössä Nikonin tasolla) ja vanhojen linssien adoptointi sujuu. Toteutuu siis a) täyskäri ja b) vanhat optiikat. Voisi olla mielekäs ratkaisu jos koet, että rajoitukset eivät haittaa. Nikonin täyskäriä ei mielestäni kannata hankkia kuin suunnitelmalla, että omistaa siihen sopivaa af-opiikkaa. Vaikka kuinka optimistisesti ajattelisi, niin käsin tarkentelu noiden kanssa on hiukan niin sun näin - en tuohon ainakaan missään työtarkoituksessa otetussa potretissa luottaisi. Ja sekin kannattaa huomata, että Nikonin runkopaksuus rajoittaa muiden kuin Nikkorien käyttöä.
En tunne ketään, joka olisi hankkinut Canonia tai Nikonia sen vuoksi, että voisi pelleillä jollain kivikautisella objektiiviromun ja nykydigin yhdistelmällä. Canoniin laitetaan Canonia ja Nikoniin Nikkoria automaattitarkennulksella. Myös automaattitarkenteisia toimittavat luotettaviksi tunnetut valmistajat käyvät laatuun, mutta eihän siinä nyt ole mitään järkeä ostaa runkoa sitä varten, että voisi käyttää sotakorvausobjektiiveja. Niitä käytetään vanhassa filmirungossa, joihin niiden ominaisuudet on tehty ja riittävät.
Moderneja käsitarkenteisia Zeissejä ja Voigtländereitä kuitenkin aika paljon myyty myös automaattitarkennuksen aikoina. Otukset nyt esimerkiksi Ja siihen päälle ne legendaariset Nikkorit joiden omistajuudesta Ebayssä kisataan. Näiden kanssa toimista Nikon on tukenut niillä etsimessä näkyvilla nuolilla ja pallukoilla, mutta kyllä tuo aika onnetonta on. Peilittömän kanssa on paljon helpompi toimia käsin tarkentaen. En silti noinkaan lähtisi mitään tilaisuutta kuvaamaan. (Sivumennen sanoen, en lähtisi sitä tilaisuutta kuvaamaan myöskään ensimmäisten sukupolvien peilittömien kanssa vaikka niissä se "automaattitarkennus" onkin. Sen verra hidasta ja epätarkkaa.) Satun omistamaan muutaman tämmöisen "sotakorvausobjektiivin". Oikea käyttö semmoiselle on on lähteä valokuvauskävelylle ja kuvata omaan tahtiin, kenties hitaastikin. Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä on juuri meitä joilla on aikaa ja mahdollisuus fiilistellä valokuvauksen parissa.
Verrattuani Sonyn (A7II) käsitarkennusta sähköttömän käsitarkennuksen (esim Nikkor AI) kanssa Nikoniin (D750, D810) valitsin jälkimmäisen. Nikonin tarkennuksen apuvalot alkavat kyllä toimia tottumisen jälkeen niin ettei niitä tarvitse edes suoraan katsoa. Sonyssä etsinkuva sen sijaan menetetään tarkennuksen ajaksi ja lisäksi tarkennustilaan ja pois pääseminen edellyttää napin painelua.
Mitään vakavaa kuvausta ei nykyisillä rungoilla ja vanhoilla laseilla ole syytä pohtia eikä niitä sitävarten hankkia. Jos sitten joskus tulee mieleen fiilistellä, niinkuin joskus tulee, on Nikonissa se etu, että AI-Nikkorit käy natiivisti bajonettiin kiinni. Mitään järkeähän siinä ei voi väittää olevan, mutta niin vain mullakin on joskus AI 105/2.5 digirungossa kiinni.
En halua pilata iloa, mutta kukaan minun tuntemistani lehtikuvaajista ei itse päätä minkä merkkisellä kameralla kuvaa. Talon laitteita ovat ja merkki (ja pitkälti myös malli) määräytyy sieltä käsin. Se on kyllä totta, että N voittaa suosiossa C:n 6-1 ainakin näillä seuduilla millä itse liikun. Isossa kuvassa tilanne lienee kuitenkin se, että Canon markkinajohtaja myös lehtikuvaamisessa?