Tarkoituksena olisi hommata uusi runko vanhan ja huonokuntoisen Nikon FG:n tilalle, mutta en tiedä mihin päätyä. Nikon F3 HP on aivan omaa luokkaansa, mutta hieman hankala löytää Suomesta ja myös hinnaltaan hiukan kalliimpi. Kuitenkin esim. eBayssa F3 HP:tä löytyy luotettavilta myyjiltä välillä myös ihan kohtuu hintaan. Plussaa tässä rungossa lisäksi mahdollisuus käyttää silmälasien kanssa, sillä itselleni tulee eteen lasien hommaaminen seuraavan 10 vuoden sisään. Kuitenkin myös edullisemmat FE2 ja FE houkuttaa, sillä lukemani perusteella nekin ovat molemmat todella hyviä ja myös hinta on hieman huokeampi. Lisäksi ne ovat myös pienempiä, vaikka paino ei sinänsä ole ongelma ja siihen on jo tullut totuttua digijärkkärien kanssa. FE2:ssa plussaa on TTL-salamasta ja nopeammista suljinajoista, mutta en todellisuudessa tiedä paljonko niille tulisi käyttöä. Linssinä multa löytyy Nikonin oma 50mm f/1.8 E-sarjasta, joten tämän pitäisi myös sopia tuohon FE2:een. Lisäksi löytyy pari zoomia, mutta niitä en ulkoa muista (ja niille tuskin tulee käyttöäkään ihan hirveän paljoa). Mitäs sanotte? Ostaisitteko suoraan F3 HP vai ensin jomman kumman FE-sarjan kameroista ja sitten myöhemmin F3 HP jos edelleen siltä tuntuu? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia kyseisistä rungoista.
F3:ssa (kuten F ja F2) on kunnollinen hidas vaakasuuntaan kulkeva suljin. Se on Nikon. F4 on sitten seuraava Nikon. Muista mainituista en kovin paljoa enää kohkaisi. Hajoavat käsiin jo.
Mulla on noiden mainitsemiesi lisäksi kaikki sarjasta FM, FE, FM2, FE2 ja FA, eikä mikään noista ole aikeissakaan reagoida yhtään mihinkään millään tavalla, muuten kuin toimimalla aivan moitteetta. Ja laitteena tietysti kaikkien aikojen hienoin Nikon on FM2n.
Tietenkin sanomani oli liioitteleva. Kuitenkin ammattisarjalla on suunnitteluprioriteettina suurempi luotettavuus, mutta vikoja tulee niihinkin. FE/FE2 laukaisuun taitaa liittyä jotain huonontuvaa osaa - vikaantuneita on tavattu aika usein. Saattaa kuitenkin liittyä pitempään käyttämättömään kauteen. Itselläni on hajonnut kaksi FM2 runkoa, joista toinen oli FM2n. Ensimmäinen sulkimeltaan, kun kennokuvioinen lamelli päätti nitkahtaa niittauksestaan aivan ilman mitään haaveria ihan kesken rullan. Myöhemmin Nikon vaihtoikin alumiinisulkimeen takaisin. Toiseen tuli jotain ajanvalintaan, ehkä jotain irtosi, kun ei enää lauennut ollenkaan - en tiedä tarkkaan koska se jäi Poutalalle huoltoreissulle korvaukseksi muista korjauksista. Äsken yllättäin totesin F3T:n kadottaneen sähköt 3voltin paristopesästään. Olen käyttänyt sitä vain MD4 moottorilla, jonka kanssa sen hankinkin ja siitähän se silloin kaiken virtansa ottaa, (vaikka moottori olisi pois päältä ja käyttäisi käsin). Otin moottorin irti ja kas, eipä toimi ilman. Ainakaan uusi paristo ei auttanut.
Kiitos kaikille vastauksista! Alan kallistua FE2 puoleen, sillä se vaikuttaa omaan käyttöön sopivalta
Joistakin Nikon käsitarkenteisista on kyllä kokemusta. Kokemus ja siitä tejdyt johtopäätökset ovat täysin subjektiivisia ja niiden mahdollinen ristiriita muiden käyttäjien kokemusten kanssa on vain näennäinen. F3HP on minulla ollut vajaa kymmenen vuotta, muut tässä mainitut lyhyemmän aikaa. F3HP:ssä toki on upean suuri etsinkuva. Etsinkuvan suuruus on mielestäni kameran paras piirre; mitä suurempi etsinkuva on, sitä helpompaa on kohteen hahmottaminen ja sommittelu, kamerassa on jo tuon vuoksi oma tunnelmansa. Etsimeen liittyy myös kameran suurin omgelma. Varsinaisen etsinkuvan yläpuolella on kaksi laatikkoa. Oikeanpuolimmainen näyttää perinteisen periskoopin kautta valitun aukon. Arvo näkyy varsin suurena ja vielä varsin hämärässäkin. Vasemmanpuoleisessa laatikossa näkyy valittu aika ja + ja – merkeillä yli- ali- ja oikea valotus verrattuna valotusmittarin antamiin arvoihin. Vaemmanpuoleisen laatikon lukemat on toteutetty LCD-näytöllä, ja siinä on ongelmana se, että LCD-merkit ovat niin pienet, että v ähässä valossa niitä voi olla vaikea erottaa (tuon näytön voi valaista, mutta valaistus on niin heikko, että lähinnä se on pilkantekoa). Jos kuvaa täysin käsisäätöisesti, pitäisi erottaa nuo kovin pienet + ja – merkit jotta tietäisi miten valottaa suhteessa kameran ehdottamiin arvoihin. Jos valoa on vähän, erottuvat ne varsin huonosti. Kesän pilvipoutaisessa säässä ulkona ei ongelmaa ole, mutta hämärässä huoneessa tilanne on toinen. Ehkä eniten minua kiusaa se, että tuo LCD-näyttö kaikkiaan on toteutettu niin tolkuttoman pienenä. Näyttöä ei olisi paljoa tarvinut suurentaa, niin ongelma olisi poistunut kokonaan. Ei ole ammattilaiskameralle sopivaa, että kuvaaja joutuu keskittymään näytön numeroiden erottamiseen. Toinen asia mistä en F3HP:ssä pidä, on laukaisintuntuma. Toivoisin selvempää etuvetoa (koska muissa rungoissa olen enimmäkseen sellaiseen tottunut) ja ehkä pinta-alaltaan hieman pienempää laukaisinnastaa. Samalla pitää huomauttaa, että objektiivisesti laukaisin toimii todella hienosti. Laukaisinkoneisto selvästi on konstruoitu minimoimaan tärähdysvaara ja tuo laukaisintuntuma josta en pidä, kertoo vain siitä. Joku toinen varmasti pitää aivan perustellusti laukaisintuntumaa alusta alkaen hyvänä. Muutoin kamerasta on vain hyvää sanottavaa. FE on pienempi, kevyempi ja kevyemmin tehdyn oloinen. Lyhyestä päästä käsisäätöisistä ajoista puuttuu F3HP:n 1/2000 ja valotuajan korjailu on puolen aukon välein, F3HP:ssä kolmasosaukon välein. Etsinkuva on tietysti pienempi (so. tavanomaisen kokoinen) ja siinä ylhäällä on periskoopilla valittu aukko ja vasemmalla sivulla perinteinen pystysuora viisarinäyttö: leveä läpinäkyvä vihreä viisari näyttää valitun ajan ja kapea musta valotusmittarin ehdottaman ajan. Musta viisari on hieman pitempi jotta niiden asettaminen päällekkäin olisi helpompaa. Molemmat näytöt ovat varsinaisen kuva-alan alkopuolella. Aukon esivalintakuvauksessa vain musta viisari liikkuu, vihreä viisari ponkaisee kirjaimen A kohdalle kertomaan missä moodissa nyt kuvataan. Yksinkertaista ja toimivaa, olen aina pitänyt tästä viisarinäyttölogiikasta ja tässä se on oikein hyvin toteutettu. Hieman totuttelua vaati aluksi se, että filminsiirtovivun etuveto toimii valotusmittarin kytkimenä, mutta se todellakin oli vain totuttelukysymys eikä missään tapauksessa puute tai virhe. Tosin tässäkin valon vähetessä viisarien näkeminen vaikeutuu, tässä näyttöä ei voi erikseen valaista, mutta niin pitkään kuin valoa on riittävästi, toimii tämä minulle paremmin kuin F3HP:n pieni LCD-yritelmä. FE:ssä ei ole peilin ylöslukitusta, mutta muita selviä puutteita en nyt tähän hätään keksi. Aukkoautomatiikalla se on varsin nopea käyttää, vaikka katsoisi suoraan kohteeseen, erottaa silmä silti mustan viisarin asennon joten kuvaaja tietää koko ajan (siis erikseen tarkistamatta) suurin piirtein valotusakan. Näen automaattisesti esimerkiksi milloin neula alkaa osoittaa alaspäin, silloin aika on sen verran pitkä, että tärähdysvaara on todellinen. Vaikka alkuperäinen kysyjä ei tätä mallia kysynytkään, tuon kuitenkin harkittavaksi F2AS:n, siis F3:n edeltäjän. Se on kolmikon suurin, painavin (840 grammaa) ja vanhin. F2:een on erilaisia etsimiä, tuo AS näyttää alhaalla hyvin pienellä aukon ja ajan, mutta myös hyvin suurilla punaisilla merkeillä valotuksen suhteessa mittariarvioon: kolme merkkiä, + - ja 0 joiden kombinaatiolla näytetään siis näin: 0 ja – on alivalotus puolesta aukosta aukkoon, 0 ja + on ylivalotus puolesta aukosta aukkoon, - on yli aukon alivalotus ja + yli aukon ylivalotus. Loogista ja nopeammin toimivaa kun mitä voisi luulla. Hyvin äkkiä oikea käsi oppii pyöräyttämään suljinaikakiekkoa niin ettei tarvitse kameraa siirtää silmältä. Kaikkiaan F2 on oman aikansa ammattijärkkäri joten ominaisuudet ja valmistuksen ja suunnittelun laatu on sitä mukaa. Jos saisin näistä vain yhden pitää, olisi se F2AS (en käytä salamaa, salamakuvaaja voisi varmaankin perustellusti valita toisin). Se on minun tarkoituksiini vailla varsinaisia virheitä tai puutteita, se on erittäin hyvin valmistettu ja vaikuttaa hyvin luotettavalta ja kestävältä. Se on yksinkertainen ja helppo käyttää (eihän tuon yksinkertaisempaa järkkäriä juuri voi olla) ja kertakaikkiaan kolmikosta viihdyn parhaiten sen kanssa (esimerkiksi FA:n kanssa en jostakin syystä ole koskaan kovin hyvin viihtynyt vaikka se on teknisesti paljon kehittyneempi). F2:nkin suhteen kuitenkin pari huomautusta: se ei huoli normaalia lankalaukaisinta vaan vaatii omansa joita ei ihan helpolla välttämättä löydä, myöskin soft release on omanlaisensa. Varsinaisen aiheen ohi, jos automaattitarkenteinen runko on harkinnassa niin esitän harkittavaksi mallia F100, niitä on liikkeellä paljon varsin halvalla ja oman kokemukseni mukaan ne ovat varsin mainioita. Yksikään Nikonin filmijärkkäri ei käytössäni ole mistään kohtaa mennyt rikki, oikutellut, lakannut toimimasta tai muutenkaan käyttäytynyt muutoin kuin tarkoitus on.
Aamen, joskin joku voisi tähän saivarrella että FM2/T on vielä hienompi. Oma FM2N taitaa olla jostain vuoden 1991 tietämiltä ja edelleen käytössä, tosin enää viitisen rullaa vuodessa. Tavoitteena on antaa se joskus muksuille eteenpäin yhtä hyvässä kunnossa kuin se on nyt. Toivotaan että 35mm filmiä tehdään vielä silloinkin.
FE:n filminsiirtoon olen saanut häikkää aikaiseksi. Täytyy myöntää, että jossain määrin tuota vikaa oli kamerassa jo silloin kun sillä 80-luvun alussa aloin kuvata, mutta muutama vuosi sitten tilanne meni sellaiseksi, että korjaus oli tehtävä. Mustonen & Laineella kertoivat, että ovat aikaisemminkin korjanneet juuri samanlaisia vikoja saman ajan ja sarjan Nikoneista. En ole "hienompia" filmi-Nikoneita käyttänyt, mutta FE2 minulla oli jonkin aikaa. Speksien mukaan hiukan parempi kamera kuin FE, mutta suljinääni oli kova, ja muutenkin tuntuma vähemmän hienostunut. Tai ehkäpä kyse oli siitä, että aika on hionut FE:n käteeni sopivaksi Niin tai näin, en jaksa stressata sillä näissähän käytetty kamera vaikuttaa enemmän kuvaamiseen kuin kuviin, siksi täysin subjektiivinen valinta on oikeutettu.
Mulla on Nikon FE2 ja F3 HP. Sanoisin, ettei kyseisiä kameroita voi oikein verrata mitenkään. FE2 on harrastajamalli ja F3 on ammattilaismalli, jossa kaikki tuntuu toimivan jämäkämmin ja HP etsin on paras mitä kinokameraan voi saada.
Kesäloma lähestyy, ja mun lähes ainoa filmikuvauskausi. Testasin tänään valotusmittarit varoiksi kaikista noista vertaamalla D810 lukemiin, ja yhden aukon sisällä pysyi kaikissa mittaus. Suht lähellä kaikki... Kaikki noista toimii ilman mitään minun huomaamiani ongelmia, oli sitten ammatti- tai harrastajavehkeitä......
Se on kuitenkin pienimpiä verraten muihin filkkarunkoihin. 0,75X vain. Viewfinders for Nikon F3 cameras Nikonilla sitten jäi ikäänkuin standardiksi tuo HP tyypin etsin ammattimalleihin. Etsinkuvan vertailu eri kameroiden välillä on toki muutakin kuin suurennossuhteen tarkastelua. Jos kameramallissa on alikokoinen tähyslasi, kuva-ala ei näy kokonaan etsimessä. Mitä sitten merkitsee "eyepoint"-etäisyys joka ilmoitetaan millimetreissä.. lie jotain että kuinka lähellä silmän pitää olla vai kuinka kaukana se voi olla? Tämän lisäksi vaikuttaa okulaarin kehyksen koko, sillä muuten se rajaa näkymää varsinkin etsinkuvan kulmiin ja ulkopuolelle jos silmää ei saa riittävän lähelle esim. rillien takia. Sitten pitää kurkkia kulmat tarpeen mukaan. Riippuu huomattavan paljon myös kunkin silmälaseista ja kehyksistä, kaipaako HP tyypin etsintä vai ei. Suurempi etsinkuva voi myös tuntua kivemmalta että haluaa pärjätä ilman "pienennettyä" etsinkuvaa. Tosiasiassa kamerat vaihtelevat etsimiltään enemmänkin eikä jako kahteen ole todellinen - varsinkin jos tarkastelemme etsimiä myös eri merkeillä ja digimalleissakin. Pakko kokeilla itse miten kunkin kanssa pärjää. Joo voihan sen noinkin nähdä. Kuitenkin valotus menee niin selkäytimeen ainakin lehtityössä ettei siinä vaadi selko-opasteita. Olkoonkin että F3:n suunnitteluratkaisut ajoivat kuvaajia vähitellen automaatin käyttöön valotuksen lukitusnapin kera.
Varmaankin etsinkuvan koon suhteen olet aivan oikeassa. Minun silmiini se kuitenkin näyttää huomattavan suurelta Onnettoman pieniä näytön merkintöjä en edelleenkään hyväksy.
Koitin vuoronperään tihrustaa F3:n, F2As:n ja FE2:n etsimiin, mutta olen kovin huono noita vertaamaan, kun joudun katsomaan niihin lasien kanssa. Sinänsä etsinkuvat näyttivät minusta yhtä suurilta, kaikissa kirkkailta. F3:een on suurempi reikä mistä tihrustaa, sain lasien kanssakin koko etsinkuvan näkyviin kerralla, F2As:ssä ja FE2:ssa jouduin vähän kurkistelemaan reunoille lasien kanssa, kun silmä jää vähän kauaksi etsimen lasista. Ajoittain joutuu hakemaan oikeaa asentoa, että silmälasien käyttäjä näkisi valotusmittarin ruudun ollenkaan.
Puhut F3:sta mutta tarkoitat F3HP:ta. The Nikon F3 (featuring built-in exposure metering) could be ordered with the standard eye level viewfinder, named the DE-2. It has a very clear view of 100 % of the picture. Its magnification is much better than any other finder for the Nikon F3. Nevertheless it was replaced by the DE-3 High-Eye point Finder in 1982. Nikon viewfinders F2AS ja ilmeisesti muutkin äfkakkosen prismat on 0,8x kuten F3. Suurennosero ei ole hirmuinen F3HP:hen , 0,75X vs 0,8X. Okulaarin kehyksen ero on muistaakseni 22mm vs 19mm. Tuo isompihan on edelleen sama yhteensopiva "eyepiece"-osa D800 sarjassa.
Vaikka saahan sitä F3:een suuremmankin etsinkuvan, ja tässä on kirkas... Nämä olivat vielä järjestelmäkameroita.
Joo siis tossahan on luuppi mukana! Viewfinders for Nikon F3 cameras Järkkäreitä tosiaan. Mulla on kokoalan mikroprismatähyslasi. Sellaisen saa myös F kakkoseen. Tähyslasit on vaihdettavat myös muissa otsikon rungoissa, mutta eipä löydy sellaisia vaihtoehtoja. Ja se tähyslasin vaihtokaan ei käy käden käänteessä kuten ammattimalleissa. Painat nappia niin irtoaa.