Jospa kyse on objektiivin suunnittelusta kyseiselle kennokoolle. Siinä voi olla syy miksi pienemmän kennon omaavat mm. Fujit, Olympukset ym. ovat kuronneet kiinni kinokennon etumatkaa ainakin terävyydessä. Saksin joskus Mamiya RZ 6x7:lla dioista palasia ja kehystin kinodialle. Vertailin niitä canonin 300/2.8 kuvattuihin. Vähän karrikoitu esimerkki, mutta arvaa kumpi oli parempi
Yksi syy suosia Olympusta ainakin itsellä on objektiivien Pro-sarja, ohessa juttu kennon megapikselien kutistumisesta puoleen: https://petapixel.com/2012/12/17/perceptual-megapixel-mtf-charts-boiled-down-to-a-single-number/
Nyt en vieläkään ymmärtänyt tätä "fx-kennolle sovitetut toimivat kuvallisesti vain joten kuten." Mitä tuossa on ollut tarkoitus sanoa?
Sanoit "fx-kennolle sovitetut toimivat (dx-kennolla) kuvallisesti vain joten kuten". Jos kinokoon objektiivi piirtää kinokoon kennolle keskelle nn viivaparia/mm, se piirtää kyllä ihan saman myös kroppikennolle. 80-200/2.8 AF-D oli aivan yhtä terävä D2x:n kanssa kuin mitä se nyt on Df:nkin kanssa.
Tuossa petapixsel linkissä se on kerrottu aika selkeästi miksi croppikenno tekee kinokennoa huonompaa laatua samalla objektiivilla vaikka kennon pikselimäärä on sama.Kannattaa lukea se. Visuaalisuuden lisäksi valokuvaus on Alusta asti ollut sen hetkisen välineistön puntarointia.
Mulla olis myynnissä vähän lauottu M1 mk II. En tarkkaa ruutumäärää ole tsekannut, mutta ei varmasti ole edes 10k otoksia. 40-150 f2.8 putki ja extenderi menivät jo tänään. Näiden lisäksi Panan romua läjä, kuten 25mm f1.4, 7-14 f4, 12-35 f2.8II. Taidan päätyä Nikoniin takaisin.
Itse ajattelen niin, että _jos valinnanvaraa on_, niin kameran on hyvä olla samankokoinen ja saman oloinen kuin kuvaajan mielessä oleva kuvaidea. En tarvitse läheskään aina sitä isoa Nikonia tai Sonya. Enkä muutenkaan pidä kameran kokoa tai järeyttä itseisarvoisena asiana. Jotenkin olen myös oppinut käyttämään Olympusta ja jopa hyödyntämään sen erikoisominaisuuksia. Viimeisimmällä ulkomaan matkallani minulla oli mukana vain kämmenelle mahtuva Sony RX100. Se kyllä hiukan rajoitti kuvaamista, mutta en tiedä näkyikö tuokaan kuvissa. (Parhaan reissukuvan otin tosin kännykällä.) Toki Nikon jyrää tekniikallaan ja Sonyssa on tämän ajan paras yhdistelmä laatua täyskennoista nykyaikaisuutta, mutta useimmiten m43 riittää minulle hienosti. Jos kuvaan perhekuvan tai katukuvan, tai näkymän matkaltani, niin Olympuksen rajat eivät missään tapauksessa tule vastaan. Kävelyretkellä m43 tarjoaa parhaan mahdollisuuden ohi kiitävän näkyvän ikuistamiseen. On monta nimenomaisen valokuvauksellista juttua miksi m43:sta on helppo tykätä. Uskon myös jääräpäisesti, että m43 järjestelmän kyydissä kannattaa olla. Digikameroiden laadun parantuessa pienen m43 formaatin kompromissit ja rajoitteet käyvät jatkuvasti pienemmiksi. E-M1 mk2 oli selvä hyppäys verrattuna aikaisemman sukupolven m43 kameroihin. Ja tuo uusi 25mm/1.2 mikä kamerakassiani koristaa, on sekin taas askel eteenpäin. Eikä unohdeta, että ihminen on tunteellinen eläin. m43 tarjoaa sellaista kompaktia laadun tunnetta mihin oikeastaan mikään muu (kokeilemistani kameroista ehkä Leicaa lukuunottamatta) ei pysty vastaamaan. Etenkin E-M1 mk2 on yksinkertaisesti hyvän tuntuinen kädessä. Sen kun ottaa mukaan niin on hyvä kävellä eteenpäin kuva-aihetta etsimässä tai kohdata ihmisiä. Kameran kantaminen ei rasita tai rajoita, vaan pikemminkin rohkaisee ja kannustaa eteenpäin. Tämä luonnehdinta on tietenkin subjektiivinen, mutta en taida olla ainoa joka ajattelee näin Olympuksen huippumallista. (Tosin Pana kelpaisi minulle yhtä hyvin.) Eilen olin autolla reissussa länsirannikolla ja koska olin bongannut varsin ärhäkät revontuliennusteet, niin Sony lähti mukaan 16-35mm/2.8 laajiksen sekä 55mm/1.8 kanssa. Tuo setti tarjoaa kuvanlaadullisesti jotakin sellaista mitä m43 maailma ei toistaiseksi voi tarjota. Automatkalla latasin muuten Sonyn akun usb:llä autosta - tämä taas asia missä sekä Oly että Nikon ovat jostain syystä kädettömiä. Lopuksi siirsin valitsemani kuvan kamerasta wifillä kännykän kautta instaan. Hyvä juttu sekin, vaikken mitään ainoalaatuista taidetta tuottanutkaan. Lopuksi ajatus elämästä. Mielestäni ihmisen pitää olla realisti ja kohdata tulevaisuus pystypäin. Annetaan arvo menneelle, mutta ei aseteta sitä vastakkain tulevaisuuden kanssa. Nykykameroita saa toki kritisoida, mutta teesi, että parhaat kamerat tehtiin aina ja ikuisesti 7 vuotta sitten ei ole kestävä. Maailma on nykyisin parempi paikka ihmisen olla kuin se oli 7 vuotta sitten, ja tämä pätee myös kameroihin.
Kamerat saattaa olla parempia, mutta maailma hukkuu paskaansa...tosin tämä menee jo offtopicin puolelle eli jatkukoon teknologisten saavutusten ihmettely ;-)
Asiaa sivuten, testasin tänään ekaa kertaa Sonni A7Riii. Mitä ikinä ovatkaan tehneet AF-C-tarkennukselle, sen muut valmistajat tehkööt välittömästi. Hämmästyttävintä oli kuinka se osaa liimautua kohteeseen. Eli kun aloitin tarkennuksen jokin kohde keskellä, ei haitannut vaikka siihen eteen tulisi mitä melko pitkäksikin aikaa, kamera jatkaa tarkennusta heti kun este häipyy tieltä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siinä näyttäisi olevan todella tehokas kohteen tunnistus, minkä avulla tämä on mahdollista. Se tunnistaa myös kasvot todella pitkän matkan päästä. Erittäin, erittäin vakuuttavaa. Komppaan Nomadin aiempia kommentteja, muut peilittömät ovat pahasti takamatkalla tässä suhteessa. Todella luottamusta herättävä esitys. Miinuspuolelta mainittakon, että ergonomia ei ole Olympuksen tasoa.
Ei kai kukaan niin hassu ole, että väittäisi, etteivät kamerat ole parantuneet, tai että seitsemän vuotta sitten tehtiin parempia kameroita. Sen sijaan on ihan mielekästä todeta, että seitsemän vuotta sitten, tai mielestäni itse asiassa jopa vuodesta 2007 tai 08 alkaen, on tehty digikameroissa riittävän hyviä kameroita useimpiin kuvaustarpeisiin. Lähes 100% kuvista, joita näen, olisivat oikein hyvin olleet otettavissa 5d mark II:lla tai D3:lla tai D700:lla. Itse en usko onnen löytyvän jatkuvasta uusimman tekniikan hankkimisesta, vaikka toki ajan myötä omakin kalustoni hyvinkin varmaan uudistuu, mikäli vaikuttaa siltä, että joku uusi ominaisuus sitten lopulta vaikuttaisi kuvaamiseeni olennaisen positiivisesti. Olen aina pitänyt isoon kouraan sopivista kameroista, mutta iän myötä keveys, ehkäpä Fujin, saattaa ola hankintaperuste rinnakkaiselle järjestelmälle. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että uudet, vaikkakin kuinka hienot ominaisuudet, jotka eivät omaan kuvaamiseeni vaikuta yhtään mitään tai hyvin vähän, eivät ole tavoittelemisen arvoisia. EDIT: vielä erilaisista tarpeista. Itse en juuri lainkaan "näppäile" tai tallenna muistojani kameraan, koetan tallentaa ne hataraan mieleeni yhä huonommalla menestyksellä. Se on tavallaan itsekäs malli, ei jää muille jätettävää arkistoa, mutta koetan mieluummin saada kokemukset suoraan ja täytenä kuin kameran kautta. En pidä sitä parempana tai huonompana tapana, vain minulle sopivana. Eli kun kamera on mukana, olen lähtenyt tarkoituksella ja varsinaisesti valokuvaamaan jotain ennalta tietämääni. Se vaikuttaa tietysti suhtautumiseen kalustoonkin, sen ei tarvitse soveltua kaikkeen mahdolliseen, vain kulloiseenkin tarpeeseen.
Tottakai välineet pitää valita kuvattavan aiheen mukaan. Minulla kulki aina auton hanskalokerossa vuosia mukana Olympuksen Pen PL- 2. Jos jotain ilmestyy kuvattavaksi. Tämä kuva auton tuulilasin läpi rankkasateessa jonka valotin kolme aukkoa vahingossa ali. Näytöllä karmeaa suttua ja kohinaa mutta toimii hyvin 50x50 canvaasina.
Ei löytänyt siitä lainkaan sellaista. (#1024, jussikn) Totta. Lisäksi jos objektiivi heikkenee selvästi kinokoon reunoja kohden, keskimääräinen toisto koko kuva-alalle voi olla myös parempi kroppattuna. Tapauskohtaista aina. Ihan vaan teorian kannalta koska väitettiin virheellisen teknisen säännönmukaisuuden olemassaoloa. Sen sijaan jos kameraan ja kennokokoonsa suunnitellut objektiivit ovat parempia ja tarkempia, sille löytyy luonnollinen syy että ne on suunniteltu parhaiksi omalle kennolleen. Perusta sille syntyy jo heti optisen suunnittelijan piirustuksesta.)
Jatkan tuosta vielä sen verran, että jos haluaa kamerallaan kuvata kaikkea linnunradasta tuhat kilometriä tunnissa kiitävään formulaan, kilometrin päässä hautovaan merikotkaan ja fokusoida macrolla lentävän kärpäsen silmään sekä kuvata öisiä lepakoita on uusista hilavitkuttimista varmasti arvaamatonta hyötyä. Tällaiselle tutussa studiossa ja tavallisessa miljöössä ihmisiä ja kohtuullisen hyvässä valossa yleensä urbaania miljöötä kuvaavalle ne pääosin ovat täysin vailla houkuttavuutta. Nämä jutut saa hoidettua oikein hyvin noilla läpeensä tutuilla vanhemmilla vehkeillä. Laitteiden tuttuuden takia itse asiassa paremminkin kuin eksymällä turhuuksien valikoihin.
Samaa mieltä tarkennuksesta kun olen nyt useita kuukausia Sonylla kuvannut. A7r3 tarkennus ei ole pettänyt kertaakaan, mutta on yllättänyt iloisesti sitäkin useammin A9 tarkennus on vielä parempi, testasin sitä kuukauden ennen kuin sain A7r3:n. Sonyn ergonomiasta olen myös samaa mieltä. Itselläni on tosin akkukahva joka tekee kamerasta suuren, mutta hyvin kädessä pysyvän. Toisaalta softan ja sähköisten ominaisuuksien (esimerkiksi etsimen ja takanäytön yhteispeli) puolella Sonyn käytettävyys on parempaa kuin Olympuksella. Jos Olympus ja Sony laitettaisiin yhteen, niin kokonaisuus olisi aivan killer.
Lisään luetteloon vielä videon ja auringontarkasti oikein tarkennetut potretit. Tämä on se syy miksi tulevaisuus on peilittömien. Ei sillä etteikö peilikameralla saisi kuvia tulevaisuudessakin. Mutta kyse on siitä millä arkkitehtuurilla toteutetaan se moneen tarpeeseen taipuva yleiskamera, työkalu. Itse kyllä tykkään myös peilikameroista. Näen niillä myös ihan todellisia etuja - ei kyse ole pelkästään optisesta etsimestä. Eikä peilittömät vielä ole kaikissa suhteissa samalla tasolla kuin parhaat peilikamerat erityisominaisuuksissaan. Mutta koska valinta oli tehtävä kokonaisuutta ajatellen, niin itse olen jo nyt kallistunut peilittömiin. Ennustan, että enemmistö kuvaajista seuraa lähivuosina perässä.
Tuleeko listasta pitkäkin etsimen jatkoksi? A7II:n etsin oli kamala: harvoin sopivan kirkas että näkisi yksityiskohtia tummista tai vaaleista alueista.
Aika paljon jo tästä kirjoittanut, alkaa varmaan osaltani olla tarpeeksi, mutta tästä vielä. Se työkalu taitaa useimmiten olla melko kapeisin tarpeisiin, suhteellisen selkeä, kestävä, varma laite. Harrastajilla lienee enemmän tarvetta "moneen tarpeeseen taipuvalle yleiskameralle."
Hä? Digikuvauksessa olemme! Ethän anna väärää todistusta sentään. Tarkoitit kai vanhaa rättisuljinta? (En ole ihan varma. Digeissä on kovin vaihtelevat metallisulkimet olleet.) (Mersu on vaan liikkuva nojatuoli. Hyvä siinä sarjassa, muttei sen erityisempää. Näin ajatellen perinteitä ja mistä johtotähti -ajatus ja mainos on syntynyt.) ed. Perinnekameroitten kuvauskokemuksesta ja äänestä minä äänestäisin ilman muuta Hasselin V-sarjalaista enkä Leicaa.
Vaikka tää ketju on jälleen tuhraantunut niin diggaajien kuin inhoajien toimesta peili vs peilitön yleislöpinään edellisellä sivulla, täytyypä sanoa kuitenkin että usein mainittu 12-100mm on minusta juuri sellainen mikä minulla aiheuttaa kutinaa tämän järjestelmän suuntaan. Sen paino näkyy olevan vain 560g. Jos olisin ahkerampi kuvaaja, täyskärin zoomi saattaisi vaihtua tähän ja jokin runko siihen tietysti pitäisi myös hommata. Siis täyskärin rinnalle tietynlaiseen käyttöön. Painolla on välillä merkitystä. Huomaan sen hyvin selkeästi kun D810 + 24-70/2.8 tuntuu punnukselta toisinaan arjessa, mutta kun siihen laittaa 45/1,8 niin kyllä on juhlaa ottaa mukaan mihin vaan. Vain muutaman sadan gramman ero. Laitoin kameran vaa'alle vastavalosuojineen ja kortteineen sekä akkuineen. Hihna oli pääosin poissa vaa'alta: 1660g Tamron SP 85/1,8 1520g Tamron SP 45/1,8 1900g Tamron SP 24-70/2,8 G2 (Tamron 45/1,8 520g pelkkä objektiivi, 550g vastiksen kanssa)
No, Summilux n. 3500 € vs m.Zuiko 25 mm 1,4 n. 700 € ja Leica M10 n.6500 € vs Olympus n. 1800 € eli n. 10000 vs 2500 €. Jos rahalla ei ole väliä niin Leica olisi ihan mukava mutta onko laatuero pääasiassa näytöiltä ja johonkin someen jaettavissa kuvissa hintaeron arvoista päättää jokainen itse!