Kuitupaperi on ensinnäkin papereiden kunkku, suorastaan Äiti. Kuivaus ja varsinkin kiilloitus isoilla vedoksilla on aika haastavaa että saat kiillon ilman läikkiä. Sanokoon gurut mitä vaan niin paperin voi kastella uudestaan ja etsiä sopivaa tasoa kosteudelle ja tekniikoille. Voi olla että on taas kerran oppikirjojen ulkopuolella t Kimo
Toki paperin voi kastella täysin uudestaan jos siihen on oikeaa syytä. Hankala ja arka lötkövaihe uudestaan. Mieluummin sellaista tietenkin välttää. (Hiukan epäilyttää minkälaisia kuivauksen virheitä siten kannattaisi koittaa korjata, mutta minähän en ole koskaan esim. mitään korkeakiiltoisia edes yrittänyt ja ilmakuivaus on ollut aina suoraan ongelmaton.)
Mulla oli aikoinaan rumpukuivaus / kiillotuskone (Sprint-merkkinen järkyttävän iso ja painava mankeli). Useimiten kone teki hyvää ja tasaista kiiltoa, mutta jos joku kohta rummusta oli epähuomiossa jäänyt puhdistamatta, saattoi vedokseen tulla mattaläikkä. Takaisin vesikylpyyn vaan, ja uudelleen mankeloitavaksi. Kyseessä siis kiillotuskone jota ei pidä sekoittaa kuumaliimaprässiin.
En oikein tiedä kaipaako tämä minun vedokseni kiillotusta. Oikaisua enemmän. Tänään tein kokeilua lämpötilan ja ajan kanssa. Sellanen viisi minuuttia 110 astetta oli aika hyvä. Mutta kun paperi on mitä on ei se miksikään tikkusuoraksi tule vaan vaatii liimaamisen pohjustuslevylle. Tämä valokuva vedoksesta ei oikein parasta kuvaa anna. Otin pikaisesti ennen töihin lähtöä kuvan. Hiukan menee digikuvassa tummat päät tukkoon mitä vedos ei tee. Kehitin tämän kahden jyrkkyden menetelmällä vai miksi sitä sanotaan. Tykkäsin siitä. Filmikuvan kamerana Canon F1 ja digireprokuvan kamera Canon 5DMkII.
Aivan liian korkea lämpötila. Jos haluat suoristaa, niin tuollainen 60-80 astetta on hyvä. Menee enemmän aikaa, mutta ei vahingoita kuvaa = parempi säilyvyys. Pohjustuksessa käytin muistaakseni lämpötilaa n. 85 astetta, vai mikä se Sealin kuumaliimakalvon suositus nyt olikaan? Sittemmin siirryin matalalämpöiseen kuumaliimakalvoon (merkkiä en muista) ja siinä lämpötila 60 astetta. Töissä oli kiillotusrumpu, mutta en tykännyt korkeakiillosta, joten kuivasin kiiltävälle paperille tehdyt vedokset kalvopuoli kangasta vasten. Kapa
Jari, ei se niin vaikeaa ole. Olennaista on, että kuitupaperi on täysi huuhdeltu. Jos se ei ole, jää pintaan appelsiinipintaa tai millä nimellä sitä kutsuisi. Huuhtelun lisäksi on hyvä tehdä viimeinen huuhtelu photo-flo kanssa. Telaaminen levylle tasaisesti niin, että saadaan ilmakuplat pois - voimaa ei tarvitse käyttää. Sitten kuivuriin. Voit jättää kuivuriin myös ns. yön yli jäähtymään jolloin kuvat ovat aika tasaisia. Muuten tasoitus onnistuu parhaiten Seal-prässillä tms.
Vai että pienempi lämpötila. Mä kokeilin ensiksi ja tuntu siltä että voi lisätä. Pitää kokeilla pidentää aikaa matalammmalla lämpötilalla.
Juu, näin on näreet. Suoristin kahden hapottoman pahvin välissä. Välillä otin kuvan ja pahvit pois, jotta pääsi höyryt (siis kosteus) taivaisiin ja sitten takaisin prässiin. Aikaahan tuossa vierähti jonkun verran, mutta lopputulos taattu. Otin aikoinani melko paljon selvää noista asioista, ja yksi ei-ei oli liian kuuma prässi. Päämääränä museokelpoinen (säilyvyys) vedos. Kun taustan kosteus ei ole enää tuntuva, niin sitten voi laittaa kuvapuolen alaspäin, jolloin tasaisuus saattaa parantua. Kannattaa silloin vaihtaa kuivat pahvit prosessiin. Kokeilemalla löytää oman työmetodinsa. Ja vielä kerran, välttäkää liian kuumaa prässiä. Kapa
Vähän tuosta ketjusta monimutkaisen ja vaativan kuvan kuitupaperin prosessoinnista saa. Kapa tietysti kaiken kokeneena MV hifistinä osaa antaa parhaat neuvot, mutta ei se ihan niin vaativaa tarvitse olla. Patjan alla suoristus on sekin edelleen toimiva konsepti. Sinne pahvien ja sanomalehtien väliin juuri kuivata tuntuva vedos pariksi yöksi ja ihan normi nukkumista päällä. Suoraa kuvaa sieltä sitten aamulla löytyy. Kiiltävä vedos syntyy sekin patjan alla, jos telaa märän kuvan huolella kiilloituslevyyn. Se on siis kromattu peltilevy. En tiedä mistä niitä nyt saa. Vanhoilla harrastajilla niitä on nurkissa. Ei tarvita mitään kiillotuskoneita. Nopeampi menetelmä on jos löydät jostain Sealin kuumaprässin. Ei tarvita hidasta sänkyoikaisua. Hyvä laite myös liimauksiin. Sillä kuvat suoristuu kun ne on vaan kuivat. Suoruudella ei mitään väliä. Seal kyllä tekee vaikka miten käppyrästä vedoksesta suoran.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että ei muuten tee, eikä Kindermannikaan, joka on nykyisin Kenillä. Jotkut Emaksin paperit eivät suostuneet suoristumaan sitten millään. Ainoa keino oli teipata kosteana loppuhuuhtelun jälkeen vääntymättömälle tasolle ns. graafikoitten menetelmällä. Kapa
Osuu aika lähelle niin kysyn täällä. Onko sillä väliä kuitupapereiden pesussa jos ne kiinnitteen jälkeen huuhtaisee ja kerää johonkin vetiseen asitiaan odottamaan parin tunnin kuluttua tapahtuvaa varsinaista pesua? Loppuu tila kesken.
Ei se paperikuva liotuksesta kulu eika hajoa mitenkään tietääkseni... ainakaan muutamassa tunnissa. Muovipinnoitteiset ovat toinen juttu. Lisäksi voi huomata että liottamallakin paperi huuhtoutuu mikä johtuu puhtaamman veden ja paperin sisältämän kiinnitteisen veden luonnostaan tapahtuvasta sekoittumisesta. En muista mikä sen fysikaalisen ilmiön nimi on jossa ainepitoisuudet tasoittuvat. Syntyy siis ihan molekyylitasolla virtausta. Tästä syystä kun tarpeeksi monta kertaa vaihtaa vettä ja antaa liota rauhassa välissä, tulee lopulta aikalailla puhdasta. (Ainakin noin periaatteessa - en sitä osaa sanoa miten monta vaihtovettä siihen tarvittaisiin ja kuinka pitkät liotusajat.)