Jimi Hendrix soitti myös kyllä bassoa, mutta varsin harvoin. Studiossa ja livenä kyllä myös, ihan kohtuullinen tietokilpailukysymys kyllä. Hauskaa sinänsä, että tuo heitto oli multa vaan esimerkki besserwisser-piikistä kitarafoorumilla, siis sellaisesta tyypistä joka kertoo "miten hommat oikeesti meni, ja Jimi antoi mulle jonkun skeban siitä kiitokseks, mulla on se jossain kai viel tallessakin. Vai hetkinen, oliks se basso kumminkin?" Nämä kemia-asiat varmaan kantsii nyt jättää jonkun oikeesti asioista tietävän harteille, koska sellaisiakin vielä löytyy, täältäkin. Enkä ihmettele että asiat unohtuu ajan saatossa, jotkut ei noita prosesseja oppinut silloinkaan kun niitä ammattikäytössä tarvittiin, mot.
Hauskaa huomata Vatasvanhuksen suhtautuminen muihin ihmisiin ja heidän kommentteihin. Miten aina joittenkin kommenttiketjut luisuvat asiattomuuksiin? Kapa
• Toivon että isot miehet lopettaisivat alhaisen vinoilun puolin ja toisin. Ei kannata provosoitua joidenkin kirjoittajien tyylistä, ei mustasta huumorista, ei ylilyönneistä, eikä mistään muustakaan. Kielteinen ilmapiiri karkottaa uudet Kameralaukun (nuoret) lukijat ja luo negatiivisen säväyksen foruumille, jossa on mahdollista jakaa uniikkia tietoa ja kokemusta valokuvauksen materiaaleista ja välineistä jota ei muualta löydy.
Anteeksi Ben, jos olen loukannut kommenteillani. Mielestäni olen vain korjannut totuutena kirjoitettuja virheellisyyksiä. Joskus minullekin opetettiin, että ainoa oikea tapa kuvata on 35 millinnen objektiivi ja Trix valotettuna 1000 asan mukaan valotettuna ja kehitettynä sillä yhdellä ja oikealla jne... Nämä olivat jopa rajoitukset kuvaustehtävään. Nyt olen uskaltanut poiketa moisesta ohjeistuksesta vanhemmalla iällä. En halua luoda kielteistä ilmapiiriä, vaan tuoda erilaisia näkemyksiä, ja korjata selkeitä virheitä, joita täällä välillä näkee. Ei kai se virhe ole? Kapa
• Ei kukaan ole minua loukannut. Ajattelen enemmänkin turhia somemaisia negasävyjä, joita kirjoituksiin välillä ilmaantuu, ja jotka jatkuessaan takuulla karkottavat uusia lukijoita? (Edellä Kapa muistelee minun ankaria rajoituksia aikoinaan Lahdessa annetulle kuvaustehtävälle. Noh, laitetaan kyseiset diktatorismit opettajan nuoruuden & ehdottomuuden piikkiin.)
Valokuvausharrastuksen alkuvuosina 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa tuli paljonkin kuvailtua Agfan diafilmeillä m/v-kuvauksen lisäksi, koska Kodakin diafilmit olivat paikallisesta valokuvausliikkeestä ostettuna varsin kalliita Agfan diafilmeihin verrattuna. Vanhempi Agfan CT-18 ja CT-21, joissa oli silloin myös oma kehityspussi, oli myös hiukan lämminsävyisempi kuin esim. Ektachrome. Samoin kuin myöhemmin 1980-luvulla tulleet Agfachrome 50RS ja 100RS, jotka voitiin kehittää valokuvausliikkeessä oli varsin mukava diafilmi. Vasta sitten 1980-luvulla yleistyi se, että harrastelijan oli mahdollista hankkia Kodachrome diafilmejä edullisemmin isommissa 10-ja 20 diafilmin erissä postimyynnistä mm.tamperelaiselta Foto-Herteliltä. Jolloin siirryinkin Kodachrome kuvaajaksi kuvaten Kodachrome 25 ja 200 filmeillä aivan 2000-luvun lopulle asti. Ja moni matkadiakuva mm.vaellusretkiltä tuli otettua etenkin Kodachrome KL200 diafilmille. Jonkun verran diafilmin valintaan vaikutti myös kameravalmistajan objektiivit eli jos oli esim.Nikon tai Canon jne optiikka, jokaisella oli omat mieltymyksensä Kodak, Fuji ja Agfa diafilmin valintaan. Mutta itse Canon-kuvaajaana tykästyin kovasti Kodachrome diafilmeihin. Siitä oli myös omakohtaisia kokemuksia kun kerran rahanpuutteessa ostin Canon optiikoiden rinnalle Tokinan parempaa sarjaa olevan AT-X 90mm makro-objetiivin Canonin oman 100mm makron sijaan. Mutta Tokinan ominaisvärisävy ei oikein istunut diaesityksissä Canonin optiikoilla kuvattuihin kuviin, joten myöhemmin oli kuitenkin hankittava alkuperäinen Canonin makro. Kodachrome kuvaamista tuli kokeiltua myös isäni "tuplakasi" kaitafilmikameralla vielä 1980-luvulla. Koska nämä 2x8mm Kodachrome kaitafilmit kehitettiin Saksassa Stuttgartissa, lähetin sinne usein myös omia Kodachrome diafilmejä kehitettäväksi Sveitsin sijaan. Joskus kyllä kokeilin kehittämistä Lausannessa, mutta Stuttgartissa kehitetyt diat miellyttivät enemmän. Vasta loppuvaiheessa 2000-luvulla diafilmit kehitytin Ruotsissa ja olihan yhdessä vaiheessa mahdollista jättää Kodachrome diafilmit kehitettäväksi myös paikallisen valokuvausliikkeen välityksellä postituksen sijaan, jolloin diojen kehityspaikkana oli Ruotsi. Muistaakseni joskus ruuhka-aikoina kesäsäisin joku Saksaan Stuttgartiin lähettämistäni Kodachrome diafilmeistä palautui Ranskasta ja joku ulkomailta ostettu Kodachrome diafilmi Englannista saakka. https://www.kodak.com/FI/fi/kodachrome/default.htm
En minä tuota "diktatorismia" pahalla maininnut. Tulipa vaan mieleen. Oli siinä Ripallakin (Vuorimies) osuutensa tuossa säännössä. Itse paljastit itsesi, en minä Kapa
Palaan vielä teemaan, eli Kodachromeen. Kyllä sitäkin tuli poltettua, mutta harvaksesltaan. Opiskeluaikana Lahdessa meillä oli Eirin "yleiskehityskone", jolla kehitettiin, niin värilliset paperikuvat, kuin diatkin. Se ensimmäinen vanerinen lahosi ja sitten saatiin uusi lasikuituinen vai oliko jotain uutta muovia. Yhdessä vaiheessa kansi auki ja välivalotus. Varsinaista touhua. Kodachromet menivät sitten postilaatikkoon. Kapa
Ohoh, täällä palattiin aiheen lähelle. Juuri kun kirjoitin viestin: _Jos_ haluttaisiin että ketjujen sisältö vastaisi otsikkoa, niin tämän ketjun otsikko kyllä pitäisi muuttaa. Sen pitäisi olla jotakin "Tarinoita takavuosilta" Siten satunnainenkin lukija tietäisi jo ennalta mitä ketjussa on, ja sitten ehkä muistelukset keskittyisivät tähän ketjuun.
Itse kuvailin tuotekuvia Kodachromella, mustalla taustalla salaman kanssa. Kodachromea käytin siksi, että siinä oli voimakkain mustuma, esineet melkein hyppivät siitä irti. Varsinkin vaaleammat esineet näyttivät kolmiulotteisilta. Ihmisiin se oli liian jyrkkä, aina punotti joku kohta jossain.
Itsekin lipesin ja astuin ansaan. Lopetan tämänkin, koska Kodachrome näyttää kadonneen jonnekin ... Kapa
Museosta löytyi ainakin osittain valotettu Kodachrome-filkka, ajattelin mustavalkokehittää sen, kokemuksia?
Ei minua ne valottamattomat kiinnosta, kyllä sitä tavaraa maailmassa piisaa: minua kiinnostaa mitä sinne on 1960-luvulla mahdollisesti tarttunut...
Raportoin tuonnempana... Spiraalille saanti voi olla jännää, kun on 126-kasetissa ja reikiä harvakseltaan.
En jaksa lukea koko ketjua, joka vaikuttais' muutaman viestin perusteella olevan turhaa väittelyä. Elikkäs...kysymys: Saako sitä vitun kodachromea ostaa legal tenderillä? Edit: vaikuttais -> vaikuttais'
Olen tässä jonkin aikaa digitoinut vanhoja dioja pääasiassa Kodachromeja. Tässä yksi helmi vuodelta 1958. Täytyy olla Kodachrome versio nolla, koska Kodachrome II tuli vasta 1960-luvulla. Dia on niin terävä, että melkein pystyy lukemaan sinitakkisen naisen kellosta ajan.