Tästä 180 sek probleemista huolimatta - tai oikeastaan siitä välittämättä - tein joulun alla päätöksen vaihtaa Nikonit Sonyyn. Df ja jokunen Nikkor on jo myyty, ja lopuista Nikon-kamoista on sovittu vaihto Sony-kauppiaan kanssa. Olo on huojentunut joskin hiukan ristiriitainen. Periaatteessa olisin mielelläni jatkanut Nikonin kanssa, mutta - kuten vakiintunut sanonta kuuluu - olemme "kasvaneet erillemme". Nikon ei ole enää se vanha tuttu kumppani mitä se oli ennen, ja minäkin olen kokenut kaikenlaista uutta. Viimeiset auvon hetkeni koin Nikonin kanssa kun kädessä oli Df ja siinä 24mm/1.8, 35mm/1.8, 60mm makro tai 300mm PF. Df oli kuitenkin kulmikas kumppani jonka kahva ja muutamat muutkin piirteet eivät olleet mieleeni, joskin kyllä siedin niitä kun kamera toimi muuten hyvin. Siten tuli rinnalle käytetty D810 joka korskeasti kehui olevansa melkein paras DSLR. Joissain tilanteissa D810 toimikin hienosti vaikka osoittikin luontonsa varsin oikukkaana kuvausvälineenä. Erityisenä kritiikkinä D810 kohtaan voin sanoa, ettei tarkennus ole kameran yleisolemuksen tasalla ja, että runkovakaaja parantaisi tämmöisen resoluutiohirmun käytettävyyttä huomattavasti. Mutta syy ei ole pelkästään Nikonissa. Kulunut vuosi 2017 on ollut peilittömien. Alkuvuodesta sain käyttööni ekan oikeasti hyvän peilittömän, eli Oly E-M1 mk2. Kun selailen sillä ottamiani kuvia, niin huomaan paljon sellaisia otoksia, joita ei olisi tullut otettua Nikonilla. Myös muistot kuvausreissuilta ovat positiivisia. Olympus on ollut miellyttävä, kenttäkelpoinen ja luotettava. Myös Olympuksen objektiivit olleet eri laatutasolla kuin Nikkorit. E-M1 mk2 on siis paljolti syyllinen tähän muutokseen. Sony-aloitussettini on A7r3, 16-35mm, 55mm/1.8 ja 70-200mm/4. Halusin tehdä muutoksen niin, että en joudu laittamaan lisää rahaa kalustoon. Nuo kolme objektiivia ovat Nikonin systeemissäkin ne joita eniten käytän. Samalla sain less is more -hengessä siivottua objektiivivalikoimaani joka koostui hyvistä Nikkoreista, mutta myös keskinkertaisista sellaisista. Sonyn objektiivit lupaavat selvää parannusta laajiszoomiin ja normaaliobjektiiviin. Positiivinen sivuvaikutus on se, että Sonyn kanssa käsitarkenteisten objektiivien käyttö on helpompaa ja vapaampaa kuin Nikonissa. Muutoksessa jätin itselleni Zeiss 28mm/2 johon aion hetimiten hankkia adapterin. Jatkossa voisi kokeilla klassikko-objektiiveja enemmänkin. Ainakin nuo kaapissa olevat OM Zuikot pitää käydä läpi. Odotan tulevaa vuotta optimistisena, mutta en kehtaa etukäteen paukutella henkseleitä. Nikonista oli hyvä päästä eroon. Toisaalta E-M1 mk2:n aloitus oli hiukan takkuinen, joten aika jyrkkä oppimisvaihe on edessä varmaan myös Sonyn kanssa. Ja toki asioita jäi hiertämään tunnetasolla. Nikon F on perinteikäs järjestelmä jonka huomassa olisin tavallaan mielelläni jatkanut. Kukapa ei haluaisi kuvata samalla kameramerkillä kuin NASA:n astronautit. Ehkäpä vielä joskus käytettyjen hyllyssä lojuva D4s päätyy kalustooni ;-) PS Samalla viikolla kun itse tein päätöksen, kaksi muutakin kuvauskaveriani loikkasi Nikonista Sonyyn.
No huh huh teiän kanssanne! Täyssähkökameroita. P.S. Suurella kennon resoluutiolla ei nähdäkseni ole lainkaan yhteyttä minkäänlaisen vakaajan tarpeeseen. Vakaaja mahdollistaa kuvan jollain käytännöllisesti riittävällä resoluutiolla, mutta kun tarvitaan "kaikki irti" niin kyllä siihen on oikeat vanhat konstit, lyhyt valotusaika tai jalusta. GIGO on pätevä tässäkin. P.S.2. Sinäkö nyt Sonyn uutuudella tarkennat paremmin kuin D810:llä? Vai miten tuon "erityiskritiikkisi" D810:ä kohtaan voit perustella? @nomad
Tämä sisältää tämän asian ytimen. Kunnon laitteiden kanssa ei välineisiin liittyen ole mitään ongelmia tai huolia. Otat kameran mukaan ja menet kuvaamaan. Vanhat ja uudet objektiivit toimivat rungoissa aina, kuin se kuuluisa junan vessa. Tulee loistavia kuvia, tai ainakin niin hyviä kuin kulloinkin omat taidot antavat myöden. Mukana ei tarvitse kantaa käyttöohjenippua eikä kuvausreissulta tullessa laittaa nippua kysymyksiä nettipalstoille, että miten tämän tai tuon olisi saanut toimimaan. Kunnollisella peilillisellä kamera/objektiivisysteemillä ei tarvitse uhrata minkäänlaista ajatusta laitteisiin, voi keskittyä kuvaukseen. "If it ain't broke, don't fix it", siksi DSLR, siksi Nikon.
Kyllä Mutta hirveän huonosti toimii minun Nikonitkin ilman sähköä. Tuo FE sentään jotenkin, digitaaliset ei ollenkaan. Hieman ristiriitainen asia. Tärähdys on toki sama, oli resoluutio 4mpx tai 40mpx, mutta suuremman resoluution kanssa sen huomaa helpommin. Ehkä hieman kärjistetty esimerkki, mutta ilmiön kyllä huomaa kun kuvaa rinnakkain 16mpx ja 36mpx kameroilla. Vakaajat eivät ole jalustoja, mutta aina ne muutaman aukon verran antavat pelivaraa valotusaikaan. Olen käytännön kuvaaja ja tuommoiset asiat on minulle tärkeitä. Tietenkin käsintarkennan Sonylla paremmin kuin D810:lla, tai ylipäätään millään Nikonilla. Pientä parannusta odotan myös automaattitarkennukseen, vaikkei D500 / D850 / D5 tasossa oltaisikaan. m43:lla kuvatessa olen myös alkanut arvostaa kasvojen tunnistusta. Ja Sonyssähän aika maaginen silmän tunnistus. Kuten täällä on puhuttu, peilikameroiden ja peilittömien automaattitarkennuksessa on erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. Sekin on jo jotain kun peilittömässä päästään eroon systemaattisista tarkennusvirheistä. Aika sitten näyttää kuinka paljon kiroan jatkuvan tarkennuksen luotetavuutta.
DSLR ei ole kuin osasähkökamera, koska etsinkuva "toimii". Tai ihan siis toimii, perustoiminnossaan, ilman virtaa. Joissain pienemmissä malleissa olen törmännyt tosin omituisuuksiin, jossa ilman virtaa ei nähnyt juuri paljoakaan. D90 taisi olla tällainen. Viimeiseen liittyen, sehän menee juurikin ilman ristiriitaa niin, että kun sulla on valotus, josta saat kriteeriesi mukaan terävän 1600px koossa, mutta tärähdyksen aste on sellainen, että 3200px leveänä siitä hiukan jo näyttää parhain terävyys olevan poissa, niin on aivan sama oli kamerana ollut D700 tai D850. GIGO pätee tällaisessa hyvinkin mutkattomasti käytännössä.
Se on totta, että aika pahastikin tärähtänyt kuva näyttää Instagramissa hyvältä. Mutta jos vaivaudun hankkimaan suuremman resoluution kameran johon laitan vielä kallista optiikkaa, niin kyllä minä siitä sitten myös enemmän resoluutiota haluan. D810 jolla otetaan "pikkuisen tärähtäneitä" mutta 1600 pikseliä leveitä kuvia ei ole mistään kotoisin. Miksi tuli myytyä D700... Eli vakaaja on hyvä. Se on hyvä objektiivissa, se on hyvä rungossa - ja vielä parempi jos nuo pelaavat sujuvasti yhteen. Olympus on tässä suhteessa aivan ykkönen, mutta jokainen parannus lasketaan.
@nomad Ymmärrät nyt hieman eri lailla. D700 resoluutio kyllä riittää aika isoihinkin kuviin. Sen sijaan vakaajien kanssa viedään valotusaikaa käytännössä jonnekin sellaiseen terävyyskriteeriin, mikä ei sellaista 12-16mpx resoluutiotasoa ylitä. Kuten sanoit, ei vakaaja ole jalusta. Minä ilmaisin asian niin että kun halutaan kaikki irti, niin valinta on, ei vakaaja, vaan perinteiset keinot. Testeissä puhutaan montako aukkoa on tehokkuus ja testaus perustuu kuvasarjoihin vakaajan kanssa ja ilman. Sarjoista lasketaan onnistuneitten prosenttiosuus. Niissä jää kokonaan huomiotta erilaiset terävyyden asteet sillä tuloksia luetaan vain on terävä tai ei ole terävä jollain testaajan kriteerillä. Toki olen samaa mieltä siitä, että on ainoastaan mainio asia että vakaajia kehitetään paremmiksi.
Olympuksen vakaaja alkaa olla jo Coriolis-(näennäis)voiman takia valmis: This fascinating bit of trivia came out during an interview Amateur Photographer did with Olympus Deputy Division Manager Setsuya Kataoka. When they asked about the incredible Olympus Sync IS—a system that combines in-lens and in-body image stabilization to achieve a reported 6.5 stops of shake reduction—Setsuya had this to say (emphasis added): The in-body stabilization itself gives 5.5 stops, and the Sync IS gives 6.5 stops with OIS lenses. 6.5 stops is actually a theoretical limitation at the moment due to rotation of the earth interfering with gyro sensors.
Vielä yksi tärähdyksistä ja vakaajista. Laukaisu on verrattavissa ammuntaan, jossa maalitauluun syntyy kasa. Kasaan liittyy hajonta, joka kuvastaa tarkempaa jakaumaa esimerkiksi 10 laukausta: 1 kuutonen, 3 seiskaa, 3 kasia, 2 ysiä ja 1 kymppi Kasa ja hajonta siirtyy pitempiin valotusaikoihin vakaajan kanssa, mutta kasalla on edelleen hajontansa. Maalitaulun osumia voidaan verrata resoluutioon, jossa "kaikki irti" on kympp, vaikkapa 42mpx ja seiska 12mpx. Ja sitten vain testaamaan. Vertailukohdaksi mieluusti jalusta ja sähköinen suljin - vakaajattoman käsivaran lisäksi. Hyvä laukaisutekniikka niin vakaajan kanssa kuin ilmankin on tarpeen.
Yhdyn ajatukseenne. Toivon vakautta jonka puute minua täyssähköisen kanssa häiritsi. Asetusten yllättävät muutokset eivät rakentaneet luotettavaa kuvaa. A7II. Kai se on työn alla edelleen, koska bongasin jotain päivitystäkin (A7RIII) jossa luvattiin parempaa yleistä vakautta. Myös se kertonee maineen rasitteesta, jos myynnin edistämiseen tarvitaan häikäisevää viiden vuoden täysturvaa (tarjous voimassa vuoden vaihteeseen). Tai se kertoo siitä, että odotettua kilpailua on hyvin pian ilmestymässä. (Tuota 5 vuoden juttua on taidettu jatkaa jo toistaiseksi. Tiedot siitä vaihtelevat eri kaupoissa tällä hetkellä.)
Katsotaan kuinka käy. Jos päätös osoittautuu huonoksi, niin viimeistään puolen vuoden päästä kuulette. Kaupanteosta voin sanoa tässä julkisesti sen verran, että jos kiinnostaa niin Sonysta kannattaa kysyä kokonaista vaihtopakettia. Se on vaivatonta ja voi tulla jopa edullisemmaksi kuin mitä vanhojen kamojen myyminen vähä vähältä. Vaikutelmaksi jäi, että Sonylla on vahva pyrkimys kasvattaa markkinaosuutta ja, että kokevat tänä vuonna ilmestyneet A9 ja A7r3 kamerat melkoisiksi syömähampaiksi. Myös optiikat on aika lupaavia ja valikoima yllättävän runsas.
Jos sopii niin aloita uusi säie jossa kertoilet kokemuksia. Etenkin vertailu E-M1mk2 kiinnostaa, varsinkin AF-C toimivuuden osalta.
Katsotaan sitten. Ainakin minulla on Sonyyn af:n testaamiseen sopivaa optiikkaa tarjolla, eli ajantasainen 70-200mm/4. E-M1 mk2 kanssa tein aluksi sen virheen, että kokeilin tarkennusta 75mm/1.8 kanssa, joka on Olympuksen vanhempaa tuotantoa, eikä mitenkään ihmeellisen hyvä tarkentaja. Ilmeisesti 75mm/1.8 ei täysin hyödynnä uusien kameroiden vaihetarkennusta tms. sillä se tekee usein kontrastitarkennukselle ominaisen pumppauksen lopullisen tarkennuspisteen ympärillä. Lisäksi 75mm/1.8 on varmaan hitain m43 obiska tarkentamaan. Uudet PRO-objektiivit toimivat eri tavalla ja olisivat taatusti antaneet erilaisen alkuvaikutelman kameran tarkennuksesta. Eli tuli ehkä silloin keväällä hiukan turhan paljon haukuttua E-M1 mk2 jatkuvaa tarkennusta. Ei sillä, etteikö sitä voisi ja pitäisi parantaa. Minäkin odottelen uutta isoa firmware-päivitystä. En myöskään silloin keväällä täysin ymmärtänyt peilikameran ja peilittömän eroja. Peilikamerasta peilittömään siirtyminen edustaa myös ajattelutavan muutosta. Jos käännetään asetelma toisinpäin ja ajattellaan peilikameroiden tarkennusta peilittömän vahvuuksien näkökulmasta, niin aivan surkeita nuo peilinläpsyttimet. Peilikamerassa on esimerkiksi jotakuinkin mahdotonta saada zoomi tarkentamaan just tarkalleen oikein kaikilla etäisyyksillä ja kaikilla polttoväleillä. Kokeilkaa vaikka - jos paneudutte asiaan, niin tulette taatusti olemaan tyytymättömiä. Pätee erityisesti laajis- ja normizoomeihin. Lisäksi peilikameroiden tarkennuksen täsmällisyys jättää toivomisen varaa, eikä kasvojen tunnistus - tai silmien tunnistus - ole mistään kotoisin.
Olen samaa mieltä, että peilikameroiden vahvin ominaisuus on niiden ongelmattomuus. Mutta listaasi täytyy lisätä, että - yllättäen - D810 tarkennusta en osaa pitää hyvänä. Se on korkeintaan keskinkertainen ja valon heiketessä nykyajan kriteereillä arvioituna heikko. En osaa antaa tuolle mitään selitystä sillä D810 tarkennus on samaa sukua kuin D4s:n, vaikka toki tietenkin harkiten huononnettuna vrt. Nikonin huippumalli. Vastaavasti Df:n paljon moititun tarkennuksen kanssa minulla ei ole ollut mitään erityisiä vaikeuksia lukuunottamatta yhtä ISO12800 klubikeikkaa. Df:stä minulle jäikin hyvät muistot. Niin hyvät, että oikeastaan olisin voinut jättää Df:n omaan peilikameramuseooni, ellei sinne olisi sitten kuulunut D4s. Näitä kameratyyppejä vertailtaessa kiinnitän huomion myös siihen, että peilittömään nähden peilikameralla on tietty etu kuvanlaadussa sillä sen kennon suunnittelussa tarvitse huomioida tarkennusta. Peilittömissähän kehitys on mennyt nykyisin siihen, että parempaa tarkennusta tavoiteltaessa kennon lukunopeudesta on tullut keskeinen asia. Esimerkiksi nopeushirmu Sony A9 tuskin pärjää kuvanlaadussa nyt jo vanhalle Nikon D750:lle. Kennoja siis suunnitellaan mitä ilmeisimminkin pitäen lukunopeutta prioriteettina. Suuressa lukunopeudessa on tietysti muitakin etuja, mm. paremmin toimiva elektroninen suljin sekä video-ominaisuuksien kehitys. Mutta stillien kuvanlaatuun se tuskin mitään tuo - seikka jonka valossa D850 ja A7r3 sama dxomark-tulos on varsin yllättävä. Näin vuodenvaihteen lähentyessä täytyy kuitenkin hehkuttaa miten hienoja kameroita vuosi 2017 tuonut tarjolle! On Nikonin D850 ja Sonylta A9 sekä A7r3. Ja niiden peesissä muun muassa Panasonicin suotta vähemmälle huomiolle jääneet m43 kamerat GH5 ja G9. Lisäksi 2017 on saatu kauppoihin Fujin ja Hasselbladin peilittömät keskikoon järjestelmät. Parin seuraavan vuoden aikana uutuuskameroiden tekniikka tulee valumaan alas valmistajien edullisempiin malleihin, mikä on myös tärkeää. Olympus E-M1 mk2 taitaa olla 2016 vuoden puolella esitelty malli, mutta minulle se on ehdottomasti vuoden 2017 uusi kamera. E-M1 mk2 on myös se kamera, jonka myötä m43:sta tuli silmissäni täysimittainen, toimiva ja kypsä järjestelmä. Kuluneen vuoden aikana otin noin puolet kuvistani E-M1 mk2:lla. E-M1 mk2 kanssa on erittäin miellyttävä kuvata. Olo on kepeä ja vapautunut, mikä epäilemättä - ainakin joskus - välittyy kuviin. Tai ainakin kuvauskokemukseen ;-) Kävin välipäivinä kaupungilla E-M1 mk2 kanssa testaamassa, että olisiko 25mm/1.2 sopiva objektiivi käyttööni. Katukuvausta enimmäkseen täydellä aukolla ja jatkuvalla tarkennuksella. Ihmeesti Olympuksen normaaliobjektiivi tarttui alennusmyyntejä kiertäviin ihmisiin. En osaa tarkkaan sanoa mistä asia johtuu, vrt ekat melko takkuiset af-kokeilut E-M1 mk2 kanssa, mutta nykyään pärjään Olympuksen kanssa ihan hyvin myös näissä peilittömän kannalta perinteisesti vaikeissa tilanteissa. Osaksi kyse on varmaan tottumisesta kameraan ja toinen puoli sitä, että olen hankkiutunut eroon Olympuksen vanhemmasta m43 optiikasta. Ja potreteissa tms. E-M1 mk2 tietysti loistaa koska tuolloin se tarkennus automaattisesti kohteeseen ja aina auringontarkasti oikein.
Näissä kahdessa uudessa mallissa saattaa jo olla toimiva tarkennus. Kuka haluaa, niin 3500-5000 eurolla pääsee taas alfa-testaajaksi. Aikaisemmat versiot ottavat pataan hands-down lukuisista testivoitoista ja suitsutusvideoista huolimatta elävän elämän sovelluksissa.
Kiitos, 3500-5000 euroa tosin riittää vain runkoon ja molempien objektiivien "real world" testaamiseen menee toinen mokoma.
Unohdat että vuoden päästä saa melkein 50% takaisin vielä. Mutta hei, raha on vaan paperia. Tai lukuarvoja tiedostoissa. Jokin vanhanaikainen ihminen vain ajattelee että se on tehtyä työtä.