Olen aloitellut filmikuvausta, ja kehittänyt myös kuvaamani filmit. Miten, ja millä aineilla loppuhuuhtelu kannattaisi tehdä, kun tahtoo jäädä "kuivumisjälkiä" negoihin.
Miten olet huuhdellut? Lopuksi voi filmit kastaa ns. kostutusaineella "pehmennettyyn" veteen. Se siis poistaa pintajännityksen ja sopivasti annosteltuna estää kalkkitahrojen jäämisen. Tislattu vesi voisi toimia sellaisenaan loppuhuuhteluvetenä. Kostutusaineen sopiva annostelu on aika tärkeää. Yleensä välttäisin laittamasta yli tarpeen ja huuhteluveden ominaisuudet määräävät tarpeen. Se on kokeiltava. Veden ominaisuudet vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta kalkkia on yleisesti vesilaitoksen vesissä aika paljon. Minä vedän filmin aineen läpi ja pitelen sitä vaakatasossa tai 45 asteen kulmassa ilmassa (pitkällä kinofilmillä hiukan hankalampaa) hetken, jolloin vedellä suurimmassa määrin on lyhyt matka valua toiseen reunaan poikki filmin. Jokin 10 sek jopa auttaa siihen ettei narulla roikkuvan filmin alapäähän niin paljoa kertyisi vettä ja sitä myötä otollisemmin tahroja. Jotkut kuulemma asettavat filmin kuivumaan paperin tai kankaan tms,. päälle kyljelleen samasta syystä. Joskus kaadan loppuhuuhteluveden filmiä pitkin sen ollessa narulla. Alapäästä voi vetää sivulle jotta saa taas enimmät aluksi valumaan poikki filmin. Voi sen myös ripustaa vinoon ja antaa kuivua silleen.
Viimeinen kylpy akkuvesi/Ilfotol (tai vastaavassa wetting agent) -liuoksessa niin ongelmat valuvat pois.
Vesi tulee porakaivosta, ja on käsittelemätöntä pohjavettä. Nyt viimeksi käytin tislattua vettä, ja Foman loppuhuuhteluainetta. Nostin filmin, 6x6, kiposta, ja sormilla ylimääräset vedet pois, sitten suoraan kuivumaan vessaan. Tuli pari pitkää valumajälkeä "tippa" päässä. Täytyy kokeilla sitä 45 asteen kulmaa, tai sitten kyljelleen. Voihan loppuhuuhteluaineissakin olla eroja, Fairyakin jossain ohjeessa on käytetty. Kannattaako huuhdella uudelleen, vai voiko pyyhkiä jollain?
Itse kaadan loppuhuhteluaineen kehitystankiin ja annan olla hetken. Sen jälkeen spiraali käteen ja muutama nopea heilahdus että pääsee eroon osasta nesteestä. Sitten kuivumaan. Ei jälkiä. Ja ehdottomasti en koske filmiin millään, en sormilla tai pihdillä.
Hiukan riskaabelia neuvoa toista pyyhkimään, mutta kyllä omia negoja olen pyyhkinyt sienellä ja liinalla. Jopa kostealla. Näkyykö jälkiä vain kiiltävällä puolella vai myös emulsion pinnassa? Riippuen tahran laadusta, pelkkä uusi loppuhuuhtelu ei välttämättä kuivunutta tahraa poista.
Itse olen laittanut tipan Fairia purnukkaan ja vettä hanasta, roikkumaan ja hyvin on pelittänyt. Olen pyyhkinyt kumilastalla filmin roikkuessa myös vedet pois ja sekin toimii
Näyttäs olevan molemmilla puolilla, ja kiiltävältä lähtee paremmin pyyhkimällä. Täytyy testata jollain huonolla negalla. (Niitä kyllä löytyy.) Täytynee katsoa miten tahrat näkyvät valmiissa vedoksessa. Kiitos neuvoista.
Jotkut kertovat, että Fairy tai muu tiskiaine on yhtä käypästä. Sanoisin, että ei ole. Koostumus on eri ja se näkyy lopputuloksessa jääminä filmin pinnassa. Aikoinani käytin Agfan Ageponia tai Kodakin Photo Flota. Samaa litkua käytännössä kuin tuo Kenin mainitsema Ilfordin litku. Joskus vedin "naarmutuspihdeillä" tai etu-ja keskisormen läpi. Varsinkin sen filmin alapäähän kertyneen veden. Laaka meni aina sieltä alhaalta peukalon ja etusormen läpi. Kalvotuolta voi vaikka pyyhkiä kevyesti isopronanolilla. Emulsiopuolelta en usko, että lähtee millään. Kapa
Tekijät puhuu asiaa ja komppaan heitä. -kaikki litkut akkuveteen -huuhtelu hanavedellä pitkään -agepon tai joku muu filmin pehmennys lopuksi akkuveteen jossa filmi pari minsaa saa olla, ei fairya -filmiin ei kosketa lainkaan -45 asteen kuivuminen Olen kerran kokeillut hca-kylpyä kiinnityksen jälkeen eikä se ainakaan pahasta ollu. Jatkan kokeilua ja ehkä otan tavaksi. Viimeksi sain rullafilmiin koko matkalle jäljen ilmeisesti Rondinax 60 laitteen vuoksi. Aattelin ensi kerralla tehdä senkin jutun toisin. Kirjoitan kokemuksia sen jälkeen kun olen kokeillu. Aattelin kirjoittaa tämän vaikka tiedän että saan tuosta kettuilua. Olisin voinnu olla hiljaa. Haluan puhua totta enkä viitsi painaa villasilla omia mokia tai jääräpäisiä tapojani.
^Parasta virheissä on että niistä yleensä oppii ja on hyvä kertoa omista virheistä myös toisille, niin toisten ei tarvitse tehdä samaa virhettä, se on jakamista ja välittämistä. Itse yleensä yritän muistaa kertoa omista mokista aina blogissani, kun teen noita märkälevykuvia, juuri samasta syystä kun mainitsin. Hyvää alkanutta vuotta
Raimo on oikeassa. Joten kerron mitä olen mieltä tuosta naarmuuntumisesta. Elikkä kun Rondinax 60 laitteella rullataan sen filmi ensiksi rullalle pieneen koloonsa jäljet tulee siinä. Se on ihan arvoitus milloin homma onnistuu ja milloin ei. Aattelin ensi kerralla kokeilla niin että teen sen osan pimeässä ja rullaan sen suoraan spiraalille ilman sitä välivaihetta ja sitten kehityksen kansi kiinni valosassa. Sillä pääsisin katsomaan poistuuko jäjet. No, joku sanoo että mitä järkee on kehittää tollasella laitteella kun sen voi kehittää tankissä spiraalilla. Muutaman seikan heitän tähän. Yksi on se että tolla koneella 120 filkka menee kerralla spiraalille. Kyllä mä saan sen muovi tai rauta spiraalille mutta on niitäkin jotka ei kuvaa 120 filmiä kun eivät saa sitä spiraalille. Tällä koneella se onnistuu. Ja sitten se että kehitettä menee 150ml. Tankissa pitää olla 500ml. Onhan se aivan eri juttu.
Rullafilmiä voi varovasti auttaa alkuun, siis Patersonin spiraalin metallikuulien yli. Jos filmi kerta kaikkiaan ei tunnu sietävän normaalia spiraalin liikettä, voi filmiä syöttää eteenpäin peukalolla. Olen joskus niin tehnyt, eikä filmiin ole minkäänlaisia jälkiä jäänyt. Sääli jos jollakulla keskikoko jää kuvaamatta spiraalille laiton vaikeuden vuoksi. Tottumus auttaa paljon.
Yleensä pitää vetää sormin se puolin ja toisin kuulien läpi. Liimapaperin jättäminen filmin päähän helpottaa koska se tekee päästä jäykemmän. Muuten aika helposti useimmin se menee ja niin että mitä pitemmälle, niin sitä helpommin ja lopuksi voi työnnellä sen ihan loppuun astikin lähes itsestään kun filmin jännitys rullalle vetää sitä syvemmälle. Kun sen laittaa loppuun asti, sopii toinen perään. Vaan on eri filmeillä erilaisia jäntevyyksiä. Tämä saattaa koitua Rondinaxin murheeksi kukaties.
Tämä menee hiukan jo keskustelun aloittajan ohitse. Niinpä'niin, usein se moka tulee siinä kun kokeillaan rullafilmiä ja päätetään ekalla kertaa kuvata joku vanha filmi niinkusta kokeeksi etti hyviä uusia filmiä pilaa turhilla kuvilla, aattelevat. Se on se moka. Vanhat filmit on niin kippurassa että ei niitä tahdo saada hyvin osaava ammattilainekaan rullalle. Tämmöisen asian muistin muutaman vuoden takaa kun jotakin opastin filmitouhuihin. Kodakin vanhat rullarullafilmit on kokemukseni mukaan kaikista kippuraisimpia.
Tuo Fomapan keskikoossa on mielestäni aika hankala saada spiraalille. Taitaa filmimateriaali olla niin ohutta. Ilford Hp5+ menee ihan mukavasti samoin kun (ei ilmeisesti kovin vanha) TMax. Fomapanin kanssa jatketaan harjoituksia.
En tiedä meneekö ohi, mutta filmin kehityksestä kuitenkin puhutaan. Mielelläni luen "viisaampien" kokemuksia. Itsellä ei ole ollut ongelmia rullafilmin lataamisessa (Paterson), ja olen käyttänyt Fomaa, Ilfordia, ja Kodakkia. Se metallihäkkyrä saa jäädä osaajille. Käytän pussia, kun ei ole oikein muuta pimeätä paikkaa.
Jos WC:stä saa valon pois, niin se on aivan riittävän pimeä paikka. Vaikka oven raosta hivenen valoa tihkuisi, voi aina asettaa itsensä ovenraon ja filmin väliin.