Olen kuvannut vasta puolisen vuotta, ja jo nyt on tietokone täynnä valokuvia. Valokuvia siellä täällä, eikä "niitä kuvia" ikinä löydy - siis niitä joita etsii! (nytkin oon kadottanu philips-tuotetestikuvat, v*tuttaa) Käytössä Windows 7 ja 3 kappaletta kiintolevyjä (500 gt, 500 gt ja 160 gigaa) Miten digikuvat kannattaa teidän mielestä järjestellä koneelle? Millä kriteerein? Miten te järjestätte?
Vs: Valokuvien organisointi Käytän tuohon järjestelyyn lightroomia. Siellä järjestän kuvat kansioihin aihealueittain. Lisään myös kuviin hakusanoja, joilla noita löytää helposti. Muista ohjelmista kuvien järjestelyyn ja arkistointiin en tiedä, mutta LR on ainakin yksi hyvä vaihtoehto.
Vs: Valokuvien organisointi Mulla on kuvat Lightroomissa (ja kovalevyllä) seuraavasti: 2010 - 2010_10 -- tapahtuma x -- tapahtuma y -- tapahtuma z - 2010_09 .. 2009 - 2009_12 - 2009_11 .. eli vuosi - kk -- tapahtuma Filmi- ja digikuvat on omissa kansiorakenteissaan. Lisäksi käytän tärkeimpiin kuviin täggäystä (keywords). Ja Lightroom'han on myös paljon muuta kuin arkistointiohjelma, se on digikuvien "pimiö", jota käyttäessä todella harvoin tarvitsee käväistä Photoshopin puolella.
Vs: Valokuvien organisointi Olen lajitellut kuvat paikkojen mukaan. Vähiten huonoille kuville olen antanut lightroomissa 5 tähteä, ja antanut niistä parhaille punaisen merkinnän ja tulostetuille violetin. Metadatasta saa sitten rajattua ajan mukaan jos tarvetta on. Aika paljon saisit varmaan karsia niitä kuvia. Nyt on omalle levylle 1,5 vuoden aikana kertynyt 250gb kuvia ja niistäkin sais ainakin puolet poistaa.
Vs: Valokuvien organisointi picasa on ilmainen ja nopea tapa aloittaa "arkistointi". Oleelista on metatietojen/tagien/luokittelun onnistuvuus niin että löydät haluamasi.
Vs: Valokuvien organisointi Sama työ pitää itsekin tehdä. Jos hakusanoitan kuvat esimerkiksi Picasalla ja myöhemmin hankin LR:n niin pitääkä työ tehdä uudelleen?
Vs: Valokuvien organisointi Komppaan Picasaa, koska se on ilmainen ja toimii tosi nopeasti. Valokuvakansioit pidän järjestyksessä päivämäärällä ja muutamalla sanalla esim. 2010_08_25 Rovaniemi. Näin ne pysyvät aikajärjestyksessä Picasassa ja kuvat on helppo löytää kuvankäsittelyyn. Täggäystä en ole käyttänyt, ehkä joskus käytän.
Vs: Valokuvien organisointi En tunne noita ohjelmia, mutta kun käyttää sellaista ohjelmaa joka kirjoittaa hakusanat exif:iin niin ei tarvitse. Itse asiassa mitään jakoa erityisesti jollain tavalla nimettyihin kansioihin tms. ei tarvita, jos laittaa kuvien hakusanat kohdalleen (ja exif:iin) jo siinä vaiheessa kun siirtää kuvat koneelle kortilta. Tällaisia ohjelmia siirtoon on useita, mm. Downloader pro. Se osaa kirjoittaa myös GPS koordinaatit kuviin samalla, jos sinulla on ollut GPS:ä päällä. Siirrät vain GPS:stä tai GPS-puhelimesta tiedoston määrittämääsi hakemistoon ennen kuvien siirtoa ja ohjelma etsii paikat vertaamalla kellonaikoja. Kuvia selatessa niitä haetaan siis vain hakusanoilla, esim. sanalla "ukki" löytyy kaikki kuvat ukista. Sanoilla "maisema" "kesä" " "Helsinki" "2010" saat kaikki kesällä 2010 Helsingistä otetut kuva. Hakusana on joustavampi kuin mikään kansiorakenne. Kansiot voivat olla vaikka päivämäärillä, koska sellaiset esim. Downloader osaa luoda ja niihin kuvat siirtää automaattisesti. Mutta varsinaisesti kansioita ei tarvita mihinkään, kuvia selataan arkistoohjelmaa ja hakusanoja käyttäen. No tekee niillä sen verran, että päivämäärällä olevalla kansirakenteella on helppo varmistua, että automaattinen varmistustallennus on onnistunut ja kaikki kansiot on kopioitu sille toiselle kiintolevylle. Kaiken lisäksi tällainen rakenne on ohjelmariippumaton, se ei ole sidoksissa mihinkään arkistointiohjelmaan, vaan kunnollinen arkisto-ohjelma osaa käyttää hakusanoja, muuten se ei oikeastaan ole mikään arkisto-ohjelma. Itse käytän iView Media Pro:ta mutta se on nykyään MS:n ohjelma ja aika kallis. Halvempiakin löytyy.
Vs: Valokuvien organisointi En osaa vastata tuohon koska en käytä Picasaa, mutta Lightroomin etuna on moniin ilmaisohjelmiin verrattuna on sen täysipainoisuus. Oivallisten ja monipuolisten arkistointiominaisuuksiensa lisäksi ohjelma on mitä laadukkain RAW-kehitys- ja muokkausohjelma. Mielestäni on suureksi eduksi jos kaikki kuviin liittyvät toimenpiteet voidaan hoitaa yhdellä ohjelmalla. Tikkis
Vs: Valokuvien organisointi Hei Tärkein on tietysti varmuuskopiointi. Kaikista kuvista on ”työkappaleet” eli jiipekit koneen sisäisellä levyllä. Niiden kaksoiskappaleet menevät ulkoiselle levylle. Digikuvien raw-versiot lisäksi menevät sekä ulkoiselle levylle että DVD-levyille. Skannattujen diojen ja negojen 16-bittiset versiot samoin menevät lisäksi DVD-levyille. Kaikkien kuvien loppuun tehdyt muunnelmat menevät niinikään sekä ulkoiselle levylle että DVD-levyille. Varmuuskopiointi tehdään aina kun kuvia on tullut lisää tai niitä on muutettu. Varsinaiseen arkistointiin ja materiaalin ylläpitoon käytän tietokantaohjelmaa, Accessia. Siinä on kuvien (myös skannattujen) täydelliset (myös tekniset) tiedot ja koska Access on relaatiotietokanta, pidän siinä yllä myös tietoja kunkin kuvan muunnelmista, kuvien käytöstä, kuvista tehdyistä vedoksista ja niiden käytöstä, nämä kaikki voidaan yhdistään uniikkiin kuvan tunnukseen. Accessissa on myös samaan kokonaisuuteen yhdistettynä myös muuta tietoa (kuvausvälineet, filmit, tulostimet ja tulostinpaperit jne). Digikuvat ja skannatut kuvat ovat näkyvissä Photarin Bridgessä, missä niitä käsitellään ensisijaisesti avainsanojen (keywords) avulla. Avainsanojen rakenne ja hierarkia on yhdenmukainen Accessin kanssa mutta ei aivan yhtä kattava koska Bridge käsittelee vain kuvia. Avainsanat ovat ensisijainen työkalu hakuja ja virtuaalisia kokoelmia muodostettaessa. Avainsanoissa on teknisten tietojen lisäksi tietoa kuvan sisällöstä, kuvauspaikasta ja –ajasta, genrestä jne. Bridgeen tuotu digikuva nimetään uudelleen. Nimeämiskäytäntö ei mene ajan mukaan vaan toisella tavalla. Nimi on yhdeksän numeron sarja, jossa neljä ensimmäistä ilmaisee aihekokonaisuuden ja viisi viimeistä aihekokonaisuuden sisällä juoksevan numeroinnin. Esimerkiksi 001900543 tarkoittaa kesän 2010 Lontoon matkan (”0019”) kuvaa numero 543. Systeemissä on laajenemisvaraa minun elinajakseni. Kuvan raw-versio saa saman nimen ja kuvasta tehdyt lopulliset muunnelmat saavat oman nimensä loppuun liitetyn kirjaimen kautta 001900543a. Muunnelmista on siis Accessissa täydet tiedot (mitä muunnelmalle on tehty jne). Bridessä kuvat ovat tämän numeroinnin mukaisessa järjestyksessä ja siten helposti löydettävissä ja aihekokonaisuuden mukaan vaikkapa suodatettavissa. Negojen ja diojen suhteen periaate on aivan sama mutta nimeämiskäytäntö toinen. Niiden kohdalla on tärkeää tarvittaessa löytää tietty negatiivi tai tietty dia, joten kuvatiedoston (ja samalla fyysisen negan ja dian) nimeäminen perustuu siihen. Diojen kohdalla nimi 178.45 viittaa diakelkan numero 178 diaan numero 45. Negan nimi n02440207 viittaa filmiin numero 244 ja negataskun toisella rivillä olevaan negaan numero 7. Muutoin Accessissa ja Bridgessä toimitaan kuten digikuvienkin kohdalla.
Vs: Valokuvien organisointi EXIF-rakenteessa ei ole paikkaa hakusanoille (keywords), IPTC-rakenteessa on. Windows -ympäristössä kannattaa kuvat jakaa alikansioihin jo suoritusnopeudenkin takia.
Vs: Valokuvien organisointi olen korjattu, näin on, mutta siis kuvan mukana (tierdoston sisällä) ne siis kulkee
Vs: Valokuvien organisointi Aika hurja systeemi ihan harrastajan kuva jutuille.... tietokantaa ja muuta... eiköhän me pärjätä vähän vähemmän nörteillä menetelmillä. ;D ;D Ei silti hienohan tuo on, mutta tiettyjen juttujen tarkoituksenmukaisuutta vs. yksinkertaisempi järjestely ja ylipäätään käyttötilanteita hieman kyseenalaistaisin.
Vs: Valokuvien organisointi Itse järjestelen ihan manuaalisesti vuosi/aihealue/asiakas/kuvaussysteemillä. Lightroomin arkistointiosa on vain rasite.
Vs: Valokuvien organisointi No jaa, ei se niin nörtti ole, humanistipuolen koulutus minulla on Vakavasti puhuen, zydeemi voi kuulostaa turhan kompilsoituneelta (kuulosti ainakin kun itse luin oman tekstini), mutta todellisuudessa se toimii oikein sujuvasti ja suuremmitta vaivoitta kun sen kerran on ottanut käyttöön. Löydänpäs mitä etsin ja tiedän mitä olen milloinkin mistäkin tehnyt, millä keinoilla ja mihin tarkoituksiin. Toki etenkin tuon Accessin rakenteen miettimiseen meni aikaa ja ajoittain sitä modifioin edelleen, mutta se nyt ei ole mikään rasite, enemmänkin hauskaa puuhastelua. Tietysti jokaiselle makunsa mukaan enkä väitä oman systeemini olevan millään tapaa paras tai edes kaikille sopiva. Esitinhän vaan kun tuontyyppisistä kysyttiin.
Vs: Valokuvien organisointi Ymmärtääkö Access vieläkään EXIF- tai IPTC-tietoja? Tai osaako kirjoittaa niitä kuvatiedostoon? Entäs RAW-tuki?
Vs: Valokuvien organisointi Mäkin luon kansio- ja arkistointirakenteen manuaalisesti Finderiin (OS X). Ja tuon sen sitten sellaisenaan Lightroomiin. Lightroomissa kuvien hallinnointia auttaa metatiedon mukaan suodatus (kamera, objektiivi, keywordsit).
Vs: Valokuvien organisointi Eilen pitkästä aikaa vaihdoin kotisivulle kuvia, tapana on tehdä Lightroomilla galleria jonka siirrän sinne. Hetki piti tuskailla että oudoksesta sai Lightroomin tekemään niinkuin tahdoin. Loppujen lopuksi tyhjäsin kaikki LR:tä, on helpompi seuraavalla kertaa jatkaa. Kuvat tykkään käsitellä ACR:llä.
Vs: Valokuvien organisointi Osaatteko perustella kannaltanne tuon kansiorakenteen luomisen edut vs. se että em. tiedot olisivat vain kuvan tiedoissa? Luin omaa systeemiäni pohtiessani Peter Kroghin "The DAM Book" "Digital Asset Management for Photographers" ja sen pohjalta päädyin omaan systeemiini. Ja nyt se on pyörinyt tuossa taustalla jo kohta neljä vuotta. Eli miten minä sen teen: 1. Kuvien lataus kortilta koneelle kansioihin, Downloader Pro: keywords; sisältää hakusanat paikoille, tilanteille, henkilöille (ja niille asiakkaille, joita minulla ei montaa ole ollut), GPS koordinaatit, copyright tiedot jne. Tämä on ainoa vaihe jossa joudun tekemään vähän oikeaa työtä eli miettimään kuvien hakusanat ja kirjoittamaan ne. Mutta kun tämän tekee aina keikan jälkeen, niin se on periaatteessa samat tiedot kaikkiin kuviin siinä setissä. Eli koneelle siirron jälkeen kaikki keywordit ja kameran tiedot, objektiivit etc. on kuvan mukana. 2. Seuraavaksi on juuri koneelle tuotujen kuvien haku arkisto-ohjelmaan, eli oikeastaan vain käsky päivittää kuvat siitä kuva hakemistosta, I View Media Pro (nykyään kai jo lopetettu) tekee tämän ihan itse, ei tarvita manuaalista työtä. Muitakin vastaavia ohjelmia on, sain tämän vain halvalla opiskelijalisenssillä nelisen vuotta sitten. Itse ohjelma ei ole itse tarkoitus, sen toiminnallisuudet ja erityisesti toimintaperiaate ovat. Kuvien selaaminen tapahtuu vain hakusanoja ym. käyttäen. Tosi joustava tapa, kunhan hakusanat ovat kunnossa. Kansioita ei tarvita oikein mihinkään... kuvat haetaan ruksaamalla vasemman laidan listasta hakusanoja tyyliin, talvi, isä, mökki eli saat kaikki isästä mökillä talvella otetut kuvat, jos haet tiettyä vuotta, ruksaat 2008 tai vaikka useamman vuoden jos haluat vaikka kaikki 90-luvulla otetut kuvat. 3. Kun ao. keikan kuvat on tuotu arkisto-ohjelmaan on kuvakohtaisten hakusanojen aika, minulla nämä ovat yleensä vain ihmisten nimiä. Ne voi Media Prossa vain vetää vasemman laidan listasta pikkukuvan päälle, ne kirjoitetaan kuvaan kun lopetettaessa painaa tallennusta. Yleensä ihmisten nimet ovat listassa jo valmiina, mutta lisäys on klikkauksen ja nimen kirjoittamisen päässä. Media pro näyttää automaattisesti listalta mitä hakusanoja valittuun kuvaan (joko rivilistaus, pikkukuvat tai iso kuva) on liitetty. 4. Varmistustallennuksen hoitaa Nero BackItUp ajastetusti. Muitakin on olemassa, mutta periaate on, että kun kerran on laittanut tallennuksen tehtäväksi pari kertaa viikossa toiselle kovalevylle, niin siihen ei tarvitse enää aktiivisesti puuttua. Silloin tällöin vilkaisen että se todella toimii, ja tämä on ainoa, mihin tarvitsen hakemistoja. Vertailu on nopea vilkaisu, kun hakemistot ovat päivämäärillä, katsoo vain että molemmilla levyillä on samat viimeiset päivämäärät. Varmistus menee minulla nyt yhdelle sisäiselle levylle, voisihan sen laittaa menemään toiselle verkkolevyllekin, mutta kun olen laiska, enkä jaksanut ostaa riittävän isoa sellaista viimeksi kun muutin levyjä. Tuossa nettiverkkopäätteessä olisi ominaisuudetkin valmiina siihen, että kun tökkäisi siihen USB-levyn niin se toimisi heti suoraan verkkolevynä. Koneen päällä olevalle USB-levylle en löydä mitään puolustelua vs. sisäinen levy. Se on yhtä haavoittuva sille mikä saattaa vaikuttaa itse koneeseenkin. CD, DVD tms. levyjen kanssa leikkimisen lopetin aikaa sitten. Niiden todellinen elinikä on niin lyhyt, että ei maksa vaivaa. Ennemmin lisää niiden kiintolevyjen määrää, sisäisiä tai verkossa, joille koko arkisto automaagisesti kopioidaan. Varmistustallennus on niin tärkeä juttu, että sitä ei pidä jättää oman fiiliksen ja ajankäytön varaan kuten CD ja DVD levyjen kanssa on pakko, sitä hommaa ei voi automatisoida. Tietotekniikka on tehty juuri tällaisiin hommiin, työläitä, aikaa vaativia ja tärkeitä. Sopiva homma nopealle idiootille. ;D 5. Photari avautuu suoraan ko kuvasta Media Prosta ja silloin Media Pro hoitaa automaattisesti kuvien versioinninkin ja versioille uudet nimet. Versioon voi sitten lisätä sopivan hakusanan, että muistaa miksi moisen teki ;D Yhteenveto: Media Pro on melkein sama kuin Lightroomin arkistointi-hakusanoitus jne osat, mutta ei kuitenkaan. Ero on enemmän siinä, että oikealla DAM prosessilla jota Media Pro noudattaa, tiedot jäävät kuviin. Käytettävän arkisto-ohjelman voi vaihtaa ja laittaa käymään läpi samat kuvat ja saada saman näkymän kuin Media Prossakin oli. Ei tarvita yhteensopivuutta uuden ja vanhan ohjelman tietokantojen välillä. Toki uudessa voi olla vanhan tuontifiltteri, mutta välttämättä sitä ei tarvita. Sen olemasa olo vain hieman nopeuttaa ohjelman vaihtoa. Ei synny mitään katastrofia oli asia niin tai näin. Lightroomin ainakin aiemmat versiot kirjoittivat tietonsa VAIN omaan tietokantaansa, eivät kuvaan. Lopetin sen vuoksi LR:n käytön alkuunsa, se aiheutti sekaannusta kun ei ollut yhteensopiva. Kaikkiaan olen sitä mieltä että kaikkeen löytyy jo valmiiksi tehty työkalu, ja mitä enemmän se tekee kaikesta taustalla, sen parempi. Vaikka IT-alalla teenkin leipäni, niin en jaksa värkätä tietokoneen kanssa enempää kuin on pakko. Tai ehkä juuri siitä syystä en ole siitä kiinnostunut tässä asiassa, koska yksi hommani on ollut prosessien määrittely liiketoiminnan parantamiseksi ja työni suurin tuska on ihmisten halu käyttää tietokonetta kirjoituskoneena. Älykkäänä sellaisena, mutta kuitenkin vain kirjoituskoneena. Ja sitä tuo hakemistojen tekeminen käsin juuri on.